EHEC suomalaisten vakavissa ripulitaudeissa: tehostetun tutkimuksen vuosisaldo

Riskit jauhelihassa, tinkimaidossa

Elintarvikkeiden välityksellä leviävien ns. enterohemorraagisten E. coli- eli EHEC-bakteereiden merkitys vakavien ripulitautien aiheuttajana on teollistuneissa länsimaissa lisääntynyt huomattavasti 1990-luvulla. Nämä bakteerit tuottavat Shiga-toksiineja Stx1 ja/tai Stx2. Vakavimmissa infektioissa EHEC-bakteeri on yleensä tuottanut Stx2-toksiinia. Tartunnan saaneista noin 10 prosentille saattaa kehittyä hemolyyttis-ureeminen oireyhtymä (HUS) tai tromboottinen trombosytopeninen purppura (TTP); komplikaatioista pieni osa johtaa kuolemaan.

EHEC-bakteereita tunnetaan pitkälti yli sata serotyyppiä. Epidemiologisesti tärkein serotyyppi on O157:H7. Se on aiheuttanut lähes kaikki laajat epidemiat; uusimpina viime kesän Japanin epidemia, jossa noin 10 000 ihmistä sairastui ja 11 kuoli sekä joulun alla Skotlannissa puhjennut epidemia, jossa yli 400 ihmistä sairastui ja 20 kuoli.

Suomessa on vuosina 1990-95 raportoitu O157:H7 serotyypin aiheuttamia infektioita vuosittain korkeintaan yksi tapaus. Tämän serotyypin, kuten muidenkin EHEC-serotyyppien, todellinen merkitys suomalaisten vakavissa suolistoinfektioissa on kuitenkin ollut epäselvä. Tilanteen tutkimiseksi KTL:n suolistobakteriologian aloitti helmikuussa 1996 vuoden kestäneen tehostetun "peruskartoituksen" (Kansanterveys 5/1996).

Kaikkiaan 16 sairaalaa osallistui

Tutkimukseen osallistui aktiivisesti 16 sairaalan kliinisen mikrobiologian laboratoriot. Ne lähettivät kaikista veriripuleista viljelemänsä primaarimaljan KTL:een tutkittavaksi. EHEC-bakteeri määritettiin polymeraasi ketjureaktion (PCR) avulla monistamalla Shiga-toksiineja määrävät geenit stx₁ ja stx₂. Jos tulos oli positiivinen, viljelmästä puhdistettiin tuloksen antanut bakteerikanta. Sen kyky tuottaa vastaavaa toksiinia (Stx1, Stx2) varmistettiin käänteisellä passiivisella latex-agglutinaatiolla. Koska osalla EHEC-kannoista on myös eae-geeni, jonka määräämä intimiini-proteiini kiinnittää kannan suolen pintaan, tutkittiin bakteerin perimässä myös sen esiintyminen. Lisäksi EHEC-kannat serotyypitettiin ja niiden kyky käyttää hiilenlähteenään sorbitolia selvitettiin. Sorbitoli-negatiivisuus liittyy lähes yksinomaan epideemiseen O157:H7-serotyyppiin, ja rutiinilaboratorioiden mahdollisuudet epideemisen serotyypin löytämiseen perustuvatkin tämän ominaisuuden toteamiseen.

Mitä löydettiin

Laboratorioista lähetetettiin tutkittavaksi yhteensä 490 viljelmää. EHEC-bakteerille ominaiset geenit todettiin kahdeksassa viljelmässä: yksi oli stx₁ -positiivinen, seitsemän stx₂ -positiivista. Kaikista viimeksi mainituista saatiin eristettyä positiivisen tuloksen antanut pesäke;osasta tosin testattiin jopa yli 100 primaarimaljan erillispesäkettä. Kaikki stx₂ -geenin omaavat kannat tuottivat myös vastaavaa Str2-toksiinia. Niistä kolme oli epideemistä O157:H7-serotyyppiä, ja vain ne olivat sorbitoli-negatiivisia (sor-). Kaikki muut serotyypit olivat hyvin harvinaisia tyypejä. Lukuunottamatta serotyyppejä OX3:H21 ja Rough:H49 kaikilla oli eae-geeni perimässään.

toisen palstan alkuun

Tartunnat yksittäisiä

Todetut EHEC-tartunnat olivat yksittäisiä infektioita. Vain yhdessä keskussairaalassa todettiin kaksi tapausta, nekin olivat eri serotyyppien (O157:H7 ja Rough:H49) aiheuttamia.

Kahdessa tapauksessa tartunta oli saatu ulkomailla: toinen Espanjassa (O157:H7), toinen Turkissa (ONT:HNT). Sairastuneet olivat eri-ikäisiä: nuorin 6-, vanhin 85-vuotias. Suurimmalla osalla oireet olivat suhteellisen lievät, joskin yhtä lukuun ottamatta kaikki olivat sairaalahoidossa muutamasta vuorokaudesta kuukauteen. Vakavista oireista (HUS/TTP) kärsi kaksi potilasta, toinen oli 65- ja toinen 33-vuotias.

Kotimaassa sairastuneille lähetettiin laaja ruokakysely tartunnanlähteen selvittämiseksi. Kaikilta löytyi yhteys jauhettuihin tai suikaloituihin naudanlihatuotteisiin, mutta selvää syyllistä ei pystytty nimeämään. Turun seudun ONT:H2-tapauksessa muisteltiin, että paria päivää ennen taudin puhkeamista perheen syömä jauhelihamureke oli ehkä jäänyt sisältä vähän punertavaksi ts. raa'aksi. Toisessa kotimaisessa 0157:H7-tapauksessa potilas oli juonut pastöroimatonta maitoa. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tutki tilan eläimet ja yhdestä näytteestä löytyi sama EHEC-serotyyppi. Molekyyligeneettisessä tyypityksessä kannat näyttävät keskenään samanlaisilta.

Arvio Suomen EHEC-tilanteesta

Tutkimus osoitti, että EHEC-infektioiden ilmaantuvuus Suomessa on erittäin alhainen ja tilanne siten huomattavasti parempi kuin useissa muissa maissa. Tehostetun seurannan ansiosta tapauksia tuli kuitenkin esiin enemmän kuin minään aikaisempana vuonna. Kuudesta kotimaisesta veriripulitapauksesta olisi vain kaksi tullut normaalitilanteessa diagnosoiduksi EHEC-infektioiksi, nimittäin ainoastaan sorbitoli-negatiivisten O157-kantojen aiheuttamat tartunnat. Muiden serotyyppien tunnistamiseksi ei ole rutiinidiagnostiikkaan sopivaa menetelmää. Kotimaiset tartunnat osoittivatkin, että Shiga- toksiineja tuottavia E. coli-bakteereita saattaa olla tarjolla meidänkin maassamme nautittavissa elintarvikkeissa.

Oletettavasti riskielintarvikkeet ovat samoja niin meillä kuin muualla. Siten liha, varsinkin jauhettu, on syytä valmistaa ruoaksi kypsentämällä perusteellisesti. Myös pastöroimattomassa maidossa voi piillä ei vain EHEC-, vaan myös listeria-, salmonella- ja kampylobakteeri-infektion riski.

Vaikka EHEC-tehotutkimus päättyi tammikuun lopussa, on diagnostista valmiutta aiheellista pitää yllä. Laboratorioiden kanssa on sovittu, että ne voivat jatkossakin lähettää yksittäisen potilaan ulosteviljelymaljan suolistobakteriologian laboratorioon EHEC-tutkimukseen, jos kyseessä on vakava, yleensä sairaalahoitoa vaativa suolistoinfektio.

Ritvaleena Puohiniemi, KTL

Anja Siitonen, KTL

(09) 474 41, anja.siitonen@ktl.fi