IDA - tartuntatautitietoa sähköön

Tartuntatautien suljettu tietoverkko mahdollistaa ajantasaisen sähköisen hälytysjärjestelmän, jonka avulla jäsenvaltiot voivat reagoida koordinoidusti epidemioihin tai niiden uhkaan ja sopia yhteisistä toimintalinjoista. Tärkeä osa verkon palveluita on käyttäjien itsensä määrittelemä tartuntatautiepidemiologinen referenssitietokanta. Siihen kootaan yhteystiedot ja luettelot mikrobiologisten referenssilaboratorioiden palveluvalmiuksista, tautikohtaisten seurantaverkkojen (Salm-Net, EWGLI, HIV-AIDS, ym.) tiedostot, maakohtaiset ohjeistukset ja suositukset, tutkimusprotokollat jne.

Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden oma, halpaan internet -ratkaisuun nojaava varjotarjous ei tyydyttänyt komission DG III:a. Tarjouskilpailun voitti tietotekniikka-alalla laajasti vaikuttava eurooppalainen monikansallinen yhtymä CAP-Volmac Benelux suljetulla intranet -ratkaisullaan. Komissio halusi kuitenkin välttää aiempien terveyden telematiikkaprojektiensa (esim. CARE) helmasynnit. Se tilasi tutkimusta rahoittavalta DG XII:lta kansallisten tartuntatautiasiantuntijoiden itsensä tekemän kartoituksen tietoverkon käyttäjien tarpeista ja teknisistä valmiuksista kytkeytyä verkkoon ja tuottaa siinä liikuteltavaa tietoa (User need survey). Samalla se nimesi IDAlle johtoryhmän jäsenmaiden etujen toteutumista valvomaan.

IDAa on työstetty nyt vuoden päivät. Heti alkuun kävi selväksi, että CAP-Volmacin salausvarmuuteen vedoten ehdottama intranet -ratkaisu olisi epäkäytännöllinen ja kallis. Verkossa liikkuvan tiedon luottamuksellisuus on internetissäkin mahdollista varmistaa julkisen avaimen salakirjoituksella (esim. PGP). Internet -ratkaisua puolsi myös se, että verkon kustannukset, ylläpito ja jatkokehittely kolmen projektivuoden jälkeen tulisivat olemaan yksin jäsenmaiden omalla vastuulla.

toisen palstan alkuun

IDA on edennyt lähes suunnitellussa aikataulussa. Jäsenmaiden yhteisistä tartuntatautien tietopankeista Salm-Net on ensimmäinen, joka on liitetty verkon referenssitiedostoon. Seuraavina liitettävien seurantajärjestelmien listalla ovat HIV- ja EWGLI. Hälytysviestien ja jäsenmaiden tautikohtaisten tietueiden siirtoa kokeillaan toukokuusta lähtien. Järjestelmän käyttöä testaavien maiden joukkoon on Suomen ja Ranskan lisäksi lupautuneet sähköisessä tartuntatautien ilmoituksessa selvästi jäljempänä tulevat Iso-Britannia ja Itävalta.

Uhkana IDAn pystyttämiselle on Europarlamentin nostama kysymys siitä, kuinka paljon komissiolla voi olla valtaa jäsenmaiden sisäisissä ja niiden välisissä tehtävissä. Vaikka IDA-verkon käynnistymiselle on olemassa selvät sekä kansalliset että unionin tarpeet jäsenmaiden asiantuntijoiden ja viranomaisten työskentelyn helpottamiseksi, IDAn on pelätty voivan muodostua työkaluksi, jolla komission on yhä helpompi puuttua jäsenmaille selkeästi kuuluviin tehtäviin. Yksinkertainen ei myöskään liene päätös siitä, keille kaikille tulisi taata ajantasainen pääsy IDA-verkkoon. Jotta hälytysjärjestelmä toimisi käytännön työn tukena, hälytysilmoituksia tulisi voida tehdä mistä EU:n kolkasta hyvänsä mahdollisimman pian ongelman, esimerkiksi epidemian hälytysrajan ylittävän tautilöydösten ryppään havaitsemisen jälkeen. Verkkoon pääsyn pitäisi olla riittävän laajapohjainen. Laajapohjaisuus saattaa kuitenkin vähentää tuotetun tiedon luotettavuutta sekä luoda suuremmat mahdollisuudet väärinkäytöksille. Niitä voidaan välttää rakentamalla tiedostoihin eri käyttöoikeustasoja. Tiedon tuottajien ja käyttäjien oikeuksista ja velvollisuuksista onkin sovittava selkeästi. Tiedon omistusoikeus ei sekään liene kynnyskysymyksistä helpoimpia.

Toinen varteenotettava uhka IDAlle on telematiikan vieraus tartuntatautien seurannassa. Laitteistoa on tarkoitus lisätä huomattavasti nykyisestä ja käyttäjien taitoja on kartutettava, jotta kukin jäsenvaltio pääsisi kokeilemaan projektin aikana IDAn tarjoamia mahdollisuuksia ja tuntisi IDAn omakseen siinä määrin, että haluaa jatkaa sen ylläpitoa kansallisin varoin projektin päättymisen jälkeenkin vuoden 1999 lopussa. Ilman käyttöä tietoverkko jää surkastuneeksi hermokimpuksi vailla signaaleja, josta hyötyy vain eurooppalainen telematiikkateollisuus.

Hanna Nohynek, KTL

(09) 474 4246, hanna.nohynek@ktl.fi