Maanviljelijöillä muita vähemmän syöpää

Tutkimuksessa selvitettiin yli 200 000:n maanviljelijän syöpäsairastuvuutta vuosina 1979-93. Maanviljelijöistä miehiä oli 120 000 ja naisia 85 000. Syöpärekisteristä kerättyjä sairastumislukuja verrattiin muun väestön sairastuvuuteen.

Sekä mies- että naisviljelijöiden syöpäsairastuvuus oli selvästi muuta väestöä pienempi: miehillä 18 prosenttia ja naisilla 17 prosenttia. Näin ollen 3 500 viljelijää säästyi syövältä. Tupakointiin liittyvien keuhkosyövän ja kurkunpään syövän ilmaantuvuus oli miehillä kolmanneksen ja naisilla puolet muuta väestöä pienempi. Havaintoa selittää maanviljelijöiden muuta väestöä vähäisempi tupakointi: viljelijät käyttivät esimerkiksi 1960-luvun puolivälissä kolmanneksen vähemmän rahaa tupakkaan kuin muu väestö. Itä- ja Pohjois-Suomen viljelijät polttivat etelä- ja länsisuomalaisia enemmän ja myös sairastuivat tupakkasyöpiin selvästi useammin.

Maksasyöpää erityisen vähän

Paksunsuolen syöpää miesviljelijöillä oli noin 30 prosenttia ja naisviljelijöillä 20 prosenttia vähemmän kuin muulla väestöllä. Viljelijäperheissä syödään muita perheitä enemmän mm. viljatuotteita ja perunaa sekä vähemmän lihaa. Ruokavalioon liittyvät tekijät selittänevät paksusuolisyövän vähäisyyttä. Maksasyövän vähäisyyttä, miehillä yli 50 prosenttia ja naisilla neljänneksen muuta väestöä vähemmän, selittänee puolestaan maanviljelijöiden muuta väestöä huomattavasti vähäisempi alkoholin käyttö.

Viljelijänaisten rintasyöpäsairastuvuus oli neljänneksen muita naisia vähäisempi ja myös kohtu- ja munasarjasyöpiin sairastuttiin muita naisia harvemmin. Syynä eroon on mm. viljelijäperheiden muita suurempi lapsiluku ja satunnaisten sukupuolisuhteiden vähäisyys, jotka kumpikin osaltaan suojaavat näiltä naisten yleisimmiltä syöviltä.

toisen palstan alkuun

Hodgkinin tautia muita enemmän

Ainoat syöpämuodot, joita oli viljelijöillä muita enemmän, olivat miesten huulisyöpä ja Hodgkinin tauti. Syynä huulisyövän yleisyyteen on tupakoinnin ja ulkotyön yhteisvaikutus. Hodgkinin tautia oli yleisimmin viljatilan omistajilla. Havainto viittaa siihen, että esimerkiksi kasvinsuojeluaineiden käyttö voisi selittää Hodgkinin taudin yleisyyttä.

Maatalouden tuotantosuuntien välillä ei ollut kovin suuria eroja syöpäsairastuvuudessa. Maito- ja sikatilan omistajien sairastumisvaara oli matalin. Tutkimuksessa löytyi alueellisia eroja. Miesten syöpäsairastuvuus oli suurempi Itä- ja Pohjois-Suomessa kuin Etelä- ja Länsi-Suomessa. Naisilla tilanne oli päinvastainen.

Tilan koko ratkaisee joskus

Tilakoko oli miehillä yhteydessä muutamiin syöpiin. Suurien maatilojen omistajilla oli vähemmän keuhkosyöpää, mutta enemmän paksusuoli- ja ihosyöpää kuin pienten tilojen omistajilla. Näillä syövillä on samanlainen yhteys tulotasoon ja sosiaaliseen asemaan muussakin väestössä.

Maataloudessa altistutaan monille syöpävaarallisille aineille, kuten kasvinsuojeluaineille, liuottimille, polttoaineille, pölylle, sienille ja eläinperäisille mikrobeille. Eräiden viljelijöiden tyypillisten syöpien osalta tilanne on parantunut 1970-luvun alusta. Nenäsyöpä on tästä hyvä esimerkki. Hengityssuojainten lisääntynyt käyttö on saattanut vähentää sairastuvuutta muuta väestöä vähäisemmäksi. Tärkein syy viljelijöiden muuta väestöä parempaan syöpätilanteeseen on kuitenkin tupakoinnin vähäisyys.

Viite:
Pukkala E, Notkola V: Cancer incidence among Finnish farmers, 1079-93. Cancer Causes and Control, 1997:8;25-33

Eero Pukkala, Suomen Syöpärekisteri

(09) 1353 3224, eero.pukkala@cancer.fi

Veijo Notkola, Työterveyslaitos, Työterveyshuollon kehittämisyksikkö