Rakennusten terveysohjeet täsmentyvät sisäilmaohjeessa

Asuntojen terveydellisiä oloja käsitellään terveydensuojelulain (763/94) luvuissa 7, 10, 12 ja 13 sekä terveydensuojeluasetuksen (1280/94) 5 luvussa. Terveydensuojelulain 32 §:n nojalla sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista tekijöistä asunnon ja muussa oleskeluun tarkoitetussa tilassa. Tämä sisäilmaohje tuli voimaan alkuvuodesta 1997; aikaisemmat, jo edellisen terveydenhuoltolain (469/65) nojalla annetut ohjeet kumoutuivat terveydensuojelulain tultua voimaan 1.1.1995.

Käsite "terveyshaitta" määritellään jo terveydensuojelulain 1 §:ssä. Terveyshaitalla tarkoitetaan esimerkiksi asunnossa olevasta tekijästä tai olosuhteesta aiheutuvaa sairautta tai terveyden häiriötä. On oleellista, että terveyshaittana pidetään myös altistumista aineelle tai olosuhteelle siten, että sairauden tai sen oireiden ilmeneminen on mahdollista. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun ihminen asunnossaan altistuu mikrobikasvustosta peräisin oleville epäpuhtauksille.

Ohjearvot eivät sido

Sisäilmaohjeessa on mainittu mittatulosten tulkintaa helpottavia lukuja, mutta ne eivät ole luonteeltaan sitovia ohjearvoja. Nykykäsityksen mukaan terveyshaittaa ei yleensä aiheudu, kun mitatut olosuhteet asunnossa tai muussa oleskelutilassa ovat niiden mukaisia. Ohjearvot, joista eri muuttujien mukaan käytetään vaihtelevia nimityksiä (tavoitearvo, enimmäispitoisuus jne.), perustuvat pääasiassa aikaisemmin terveydenhuoltolain nojalla julkaistuihin suosituksiin, terveydensuojeluviranomaisten käytännön valvontatyössä hankkimaan kokemukseen, kansainvälisiin julkaisuihin sekä erityisesti mikrobiologisilta ohjearvoiltaan KTL:n laajoihin tutkimuksiin ja selvityksiin.

toisen palstan alkuun

Ohjeessa on esitetty asuntojen ja muiden oleskelutilojen olosuhteita kuvaavien tekijöiden mittausmenetelmät sekä tulosten tulkinta. Standardoitujen menetelmien käyttö on suositeltavaa, mutta ohjeessa on esitetty myös esimerkkejä muista luotettaviksi tiedetyistä menetelmistä. Eräissä tapauksissa, kuten mikrobien osalta, ohjearvot perustuvat vain tässä ohjeessa mainittuun mittausmenetelmään.

Määräykset velvoittavat

Rakentamismääräykset täydentävät ohjeessa esitettyjä asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisiä ohjeita. Ympäristöministeriö on rakennuslain 13 §:n nojalla antanut rakennuslakia ja -asetusta täydentäviä rakennusteknisiä määräyksiä ja ohjeita, jotka on julkaistu Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Määräykset ovat velvoittavia, mutta niitä täydentävät ohjeet luonteeltaan suosituksia.

Rakentamismääräyskokoelman määräyksiä sovelletaan rakennuksen muutos- ja korjaustöissä soveltuvin osin ottaen huomioon rakennuksen aiotun käyttötavan. Kuitenkin on huolehdittava siitä, ettei rakennuksen käyttäjien turvallisuus vaarannu eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikkene (Raul 15 §). Radonin sekä kemiallisten ja mikrobiologisten olojen osalta ohjetta voidaan käyttää apuna myös rakentamisessa ja rakennusten korjaus- ja muutostöissä.

Sosiaali- ja terveysministeriö pitää tärkeänä, että kuntien terveysvalvonta- ja rakennusvalvontaviranomaiset toimivat yhteistyössä rakennusten korjaamisessa ja kunnostamisessa varsinkin ajankohtaisten kosteus- ja mikrobivaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävä rajoittuu kuitenkin vain terveyshaitan toteamiseen ja mahdollisen määräyksen antamiseen terveyshaitan poistamiseksi (THA 17§).

Viite:
Sisäilmaohje. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1997:1, 72 s.

Risto Aurola, STM

Aino Nevalainen, KTL

(017) 201 342