Suomi kansainväliseen tartuntatautiyhteistyöhön EU-US -yhteistyön kautta

Kansainvälinen yhteistyö tartuntatautien torjunnassa ei tietenkään ole uusi keksintö, esimerkiksi WHO:n rooli isorokon eradikaation onnistumisessa oli keskeisen tärkeä. Monet kansainväliset järjestöt ovat tehneet yhteistyötä Afrikassa AIDSin leviämisen estämiseksi, lasten rokottamiseksi jne. Miksi sitten uutta yhteistyötä tarvitaan?

Eräs tekijä on ollut viestintäteknologian kehittyminen. Erääksi yhteistyön konkreettiseksi tavoitteeksi onkin asetettu nopean uhkaavista tartuntatautiasioista kertovan tietoverkon luominen. Toinen tärkeä motivaatio on varmasti poliittinen; kolmansissa maissa on helpompi toteuttaa kulkutautien ehkäisyyn tähtääviä kampanjoita jos osapuolena ei ole yksinomaan USA tai EU. Laaja kansainvälinen pohja luo uskottavuutta ja helpottaa paikallisten päättäjien asemaa. Kenties mukana oli myös halu muistuttaa USA:n kriittisestä asenteesta YK:n toimintaan.

Kolme toimintasuuntaa

Osapuolten välisissä neuvotteluissa on sovittu kolmen työryhmän perustamisesta. Niiden on määrä saada valmistelutyönsä tehdyksi niin, että asia voidaan ottaa esille kesäkuussa Roomassa pidettävässä huippukokouksessa.

Ensimmäisen työryhmän alueena on yhteistyö tartuntatautien seurantajärjestelmien rakentamisessa. EU:ssa on parhaillaan valmisteilla oma järjestelmänsä ja toimintojen yhteen sovittaminen hyödyttää varmasti molempia osapuolia. Englantilaisten koordinoimana hyvin toiminut salmonellainfektioita Euroopassa seuraava ja raportoiva Salm-Net (ks. s.XX) valittiin esimerkkitapaukseksi, joka päätettiin laajentaa transatlanttiseksi yhteisverkoksi ja käyttää sitä samalla Troijan hevosena muita tautikohtaisia seurantaverkkoja rakennettaessa.

toisen palstan alkuun

Toinen heti liikkeelle lähtevä yhteistyö on kenttäepidemiologien koulutus. CDC:n menestyksellinen EIS-koulutusohjelma ja EU:n EPIET-koulutusohjelma vaihtavat koulutettavia ja tarkistavat koulutuksen sisältöä niin, että ne vastaavat enemmän toisiaan. Muita tämän työryhmän tavoitteita ovat yhteistyön luominen Saharan eteläpuolisella alueella raivoavan meningokokkiepidemian taltuttamiseksi ja yhteistyön kehittäminen mikrobilääkeresistenssitilanteen seuraamiseksi. Tässä vaiheessa monet hyvinkin ajankohtaiset asiat kuten verenvuotokuumeiden seuranta, Creuzfeldt-Jakob-tautiryhmän seuranta ja yhteistyö itäisen Euroopan kanssa lykkäytyvät tuonnemmaksi.

Toisen työryhmän toiminta-alueena ovat tutkimus ja koulutus. Erityiseksi kohdealueeksi valittiin vaarallisia infektiotauteja koskevat kliiniset hoitokokeet, joiden kautta arvellaan voitavan laajentaa tietämystä, nopeuttaa oikeiden hoitojen löytämistä ja edesauttaa yhtenäisten taudinmäärittely-, laboratoriotutkimus- ja hoitoindikaatioiden syntymistä ja näin toivotaan myös voitavan vähentää päällekkäistutkimusta.

Euroopan näkökulmasta on tärkeää kohottaa Euroopan lääkelaitoksen ( EMEA) profiilia , mikä onnistunee yhteisen koulutuksen ja sertifioinnin avulla. Tutkimuskohteiden prioriteettilistalla tärkeinä tauteina / patogeeneina nimettiin malaria, filovirukset, E. Coli 0157, urbaani leishmaniaasi, BE/CJD, dengue, HCV, elintarvikeperäiset patogeenit, kroonisia tautitiloja aiheuttavat virukset sekä erityisesti lapsiin kohdistuvat infektiotaudit.

Kuka yhteistyön maksaa?

On edelleenkin epäselvää miten transatlanttinen tartuntatautihanke tullaan rahoittamaan. Jossain muodossa se saattaa vähentää kansallisia tartuntatautien torjuntaan käytettäviä resursseja. Pienten maiden, kuten Suomen kannalta tilanne voi helposti kääntyä hyvinkin epätoivottavaan suuntaan. Varat voivat ohjautua esimerkiksi sellaisiin Afrikassa toteutettaviin hankkeisiin, joissa jo on eurooppalainen toimijaosapuoli, joka kenties siirtomaakaudelta saakka on ylläpitänyt tutkimuslaitosta tai jotain muuta organisaatiota. Uusi hanke saattaa osoittautua uudeksi rahoituslähteeksi tälle toiminnalle. Ja maat, jolla näitä entiseen pohjautuvia yhteistyökuvioita ei ole, joutuvat maksumiehiksi. Ne suomalaiset, jotka transatlanttisen tartuntatautihankkeen valmistelussa ovat mukana, joutuvat hankalaan rooliin. Hyvää ja tarpeellista asiaa on voitava edistää, toisaalta on pidettävä silmällä kokonaisuutta myös kansallisesta näkökulmasta katsottuna.

Pauli Leinikki, KTL

Hanna Nohynek, KTL

(09) 474 4246, hanna.nohynek@ktl.fi