Suomi on osa EU:n tartuntatautiseurannan verkostoa

Epäily hullun lehmän taudin mahdollisesta tarttumisesta ihmiseen nosti kohun, joka osoitti, minkälainen poliittinen voima tarttuviin tauteihin voi kätkeytyä. Kohu on lisännyt poliittisia paineita jo pitkään valmisteilla olleen EU:n sisäisen tartuntatautien seuranta- ja valvontajärjestelmän aikaansaamiseksi niin pian kuin mahdollista.

Asiantuntijat ovat jo pitkään ehdotelleet komissiolle mallia, jossa seuranta toteutettaisiin tautikohtaisin verkostoin. Kullekin seurattavalle taudille olisi oma "kotipesänsä", joka olisi juuri sen taudin tunnustettu osaajalaitos ja joka hoitaisi tietojen keruun ja analysoinnin. Tätä ei komissiossa kuitenkaan ole haluttu hyväksyä, vaan poliittinen kädenvääntö on jatkunut. Vaihtoehtona verkostoille nähdään eräänlaisen "Euroopan CDC:n" rakentaminen (CDC = Yhdysvaltain Centers for Disease Control). Kyseessä olisi kiinteä tutkimuskeskus pysyvine asiantuntijoineen.

Jäsenmaiden epäilyt kohdistuvat siihen, olisiko keskuslaitosmalli tasapuolinen vai johtaisiko se vain resurssien keskittymiseen entisestään. Onhan tunnettua, että monissa Euroopan maissa on esimerkiksi Suomeen verrattuna moninkertaiset resurssit hoitamassa kansallista tartuntatautien seurantaa. Toisaalta myös verkostomallia vieroksutaan: hyvin resurssoidut laitokset saavat helposti hoitaakseen useimmat verkostot, rakentavat niistä laajoja ja yksityiskohtaisia tietoja kerääviä järjestelmiä, jolloin pienille jäsenmaille ei jää resursseja omien sisäisten järjestelmiensä kehittämiseen. Aivan ilmeisesti ratkaisussa on pantava erityistä painoa jäsenmaiden tasapuoliseen kohteluun, äskettäin liittyneet jäsenmaat ansaitsevat erityiskohtelun.

Asiaa on mutkistanut riita järjestelmän sitovuudesta. Kaikki eivät halua edes tapausten määrittelyyn sitovuutta torjuntatoimista puhumattakaan, eräät jäsenmaat taas kannattavat sitovaa ja keskitettyä järjestelmää.

EU ja Suomi

Kaikesta ristiriitaisuudesta huolimatta EU:n yhteinen tartuntatautien seuranta- ja torjuntajärjestelmä tulee toteutumaan varsin pian. Poliittinen tahto on selkeästi ilmaistu korkeimmalla tasolla. Onko Suomessa varauduttu eri vaihtoehtojen varalle?

Suomen seurantajärjestelmä perustuu nopeaan ja kattavaan tietojen keruuseen, luotettavaan laboratorioverkostoon ja hyvään yhteistyöhön eri viranomaisten välillä.

toisen palstan alkuun

Maan vähäisen väkiluvun ja yhtenäisen rakenteen etu näkyy selkeästi, mutta tärkeä osa on myös nykyaikaisen sähköisen tiedonsiirron käyttö niin tietojen keruussa kuin palautteen antamisessakin. Mikäli ratkaisussa päädytään keskitettyyn järjestelmään, voisi Suomi hyvinkin pyrkiä omaksumaan varsin aktiivisen roolin; keskuksen saaminen Suomeen ei ehkä olisi aivan mahdotonta.

Mikäli ratkaisu päätyy tautikohtaisten verkostojen luomiseen, pitäisi valmiutemme niinikään olla kohtalaisen hyvä, joskin edellä kuvatun kaltaista keskeistä roolia ei kyettäisi ottamaan. Suomalaiset laboratoriot ja tutkimusryhmät ovat jo nyt mukana useissa EU:n kattavissa verkostoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi salmonellatapauksia seuraava Salm-Net, legionellaa seuraava EWGLI, CJD-tauteja seuraava verkosto ja niin edelleen. Olemme myös mukana AIDS- ja HCV-infektioiden epidemiologiaa selvittävissä verkostoissa ja parhaillaan on suunnitelmissa tuberkuloosi- ja sairaalainfektioverkostojen luominen. Pelkona on ollut, että joutuisimme panostamaan sellaisten tautien seurantaan, joihin ei oman käsityksemme mukaan paljon kannattaisi resursseja uhrata. On kuitenkin lohduttavaa tietää, että äskettäin tehdyssä selvityksessä seurattavien tautien tärkeysjärjestyksestä jäsenmaiden konsensus vastasi melko hyvin suomalaisten omaa prioriteettilistaa.

Suomi mukana tärkeissä tukitoiminnoissa

Suomalaisten osuus tartuntatautien seurantajärjestelmän tukitoiminnoissa on ollut varsin näkyvä. Olemme yksi EU:n kenttäepidemiologisen koulutusohjelman (EPIET) koulutuspaikoista. Kaksivuotisessa ohjelmassa koulutetaan epidemiologeja, jotka ovat tarpeen tullen valmiita ja kykeneviä epidemioiden selvittämiseen ja torjuntatyöhön.

Suomalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana myös tartuntatauteja koskevan tiedotuksen kehittämisessä. EU:n yhteinen tiedotuslehti "EuroSurveillance" on tärkeä tietokanava mutta luo myös merkittävällä tavalla mielikuvaa EU:n yhteisestä tavoitteesta tartuntatautien torjumiseksi. Lehden, samoin kuin elektronisten tiedotusverkkojen kehittämisessä olemme olleet sekä aktiivisia että tuloksellisia.

Haaste Suomen puheenjohtajakaudelle?

Nykyisen kehitysvauhdin huomioon ottaen näyttää todennäköiseltä, että ratkaisevat tartuntatautien seurantajärjestelmää koskevat päätökset vahvistetaan ja hankkeet käynnistetään Suomen puheenjohtajakaudella vuonna 1999 tai pian sen jälkeen. Asian onnistunut läpivienti parantaisi maamme asemaa, mutta haasteeseen vastaaminen edellyttäisi valmistelevien toimien aloittamista varsin pian.

Pauli Leinikki, KTL

(09) 474 4403, pauli.leinikki@ktl.fi