Hyönteiset allergisoivat eri tavoin

Ampiais- ja mehiläismyrkkyallergia

Ampiaisilla ja mehiläisillä on takaruumissaan myrkkypistin. Toistuvat pistot saattavat herkistää ihmisen, jolle muodostuu IgE- ja IgG-luokan myrkkyvasta-aineita. Pääallergeenina ovat fosfolipaasientsyymi sekä hyaluronidaasi. Ampiais- ja mehiläismyrkyn välillä ei ole ristiallergiaa, ja pistoja saanut on herkistynyt yleensä jommallekummalle hyönteiselle. Tavallisimmin pistoskohtaan kehittyy nopeasti laaja turvotus. Voimakkaasti allergisoitunut henkilö saa yleisoireita kuten nokkosrokkoa, hengenahdistusta ja pahimmassa tapauksessa anafylaktisen sokin ja voi jopa kuolla. Suomessa, toisin kun esim. jo Tanskassa kuolemantapaukset ovat harvinaisia, koska kesä on lyhyt ja väestö saa pistoja suhteellisen vähän. Sydänsairautta potevat ampiaisallergikot, jotka ovat saaneet useita samanaikaisia pistoja ylävartaloon ovat riskiryhmä.

Jokainen ampiais- tai mehiläisallergikko, jolla on ollut voimakkaita paikallis- tai yleisoireita tarvitsee allergologiset tutkimukset. RAST-verikokeella sekä ihopistelytesteillä varmistetaan myrkkyallergian voimakkuus ja se, onko kyseinen henkilö herkistynyt ampiais- vai mehiläismyrkylle. Mikäli allergia on voimakas ja uusintapiston riski suuri aloitetaan siedätyshoito. Tämä on tehokas, mutta hoidon pituus on vähintään kolme vuotta. Kaikki voimakkaasti allergiset saavat hätätilanteita varten itsekäyttöisen adrenaliiniruiskun (Epipen®).

Hyttysallergia

Suomessa on useita verta imeviä hyttyslajeja. Näistä tavallisin on metsähyttynen (Aedes communis) ja Pohjois-Suomen lajistoon kuuluva rämehyttynen (Aedes punctor). Keskikesästä eteenpäin tavataan järvien rannoilla ja kosteikkopaikoilla lintuhyttysiä (Culex). Näitä voi Etelä-Suomen kaupungeissa olla myöhään syksyyn myös ihmisasunnoissa (ns. viemärihyttyset). Eteläisessä Suomessa on myös malariahyttystä (Anopheles), joka talvehtii ihmisasunnoissa ja karjasuojissa.

Naarashyttyset tarvitsevat veriaterian tuottaakseen jälkeläisiä ja ateria hankitaan eläimistä tai ihmisestä. Pistäessään hyttynen erittää ihoon sylkeä, jossa on monia allergisoivia valkuaisaineita. Suomessa ja Kanadassa tehdyissä tutkimuksissa syljen allergeenejä on yksilöity ja näyttää siltä, että näissä on lajikohtaisia eroja. Jo 1-2 vuoden iässä suomalainen lapsi herkistyy hyttysen syljelle ja tällöin pistokohtaan nousee noin 15 minuutin kuluttua kutiseva paukama. Tämä on IgE-luokan sylkivasta-aineiden ja histamiinin aiheuttama allergeninen reaktio. Paukama häipyy nopeasti, mutta muutaman tunnin päästä pistokohtaan nousee kutiava näppy, joka säilyy pari päivää. Nämä pistoreaktiot toistuvat vuodesta toiseen, ovat voimakkaimmillaan alkukesästä ja yleensä lievenevät syksyä kohti. Joka kymmenes suomalainen reagoi pistoihin tavanomaista voimakkaammin. Tällöin pistokohtaan voi kehittyä puolen kämmenen kokoisia ihoturvotuksia ja jopa vesirakkuloita. Pistot voivat myös pöhöttää koko raajan tai aiheuttaa yleisoireita kuten kuumetta ja väsymystä. Näitä oireita epäillään helposti infektioksi ja hyttysallergikkoa hoidetaan usein turhaan antibiooteilla. Toisin kuin ampiais- ja mehiläismyrkkyallergiasssa hyttysallergiassa tunnetaan vain muutama tapaus, jossa pistosta on seurannut allerginen sokki.

Lapissa hyttysmäärät ovat valtavia verrattuna esimerkiksi Etelä-Suomeen. Runsaiden pistojen seurauksena joka toinen Lapissa pitempään asunut saa luonnollisen immuniteetin ja on sen jälkeen oireeton. Eteläisessä Suomessa tämä on harvinaista. Tutkimusten mukaan tämä johtuu siitä, että pistoja saadaan huomattavasti vähemmän, jolloin IgE-luokan allergia-vasta-aineet eivät vähene. Toisaalta lajikohtaiset erot ovat myös tavallisia ja Etelä-Suomen asukas saattaa tottua alkukesän metsähyttysten pistoihin, mutta voi saada pahojakin paukamia lintuhyttysistä heinä-elokuussa.

toisen palstan alkuun

Nämä hyttyset kiusaavat suomalaisturisteja myös yleisesti Välimeren maissa, vaikka paikalliset asukkaat ovat pistoille immuuneja. Tropiikissa hyttysaltistus on ympärivuotista ja sielläkin immuniteetti on tavallista.

Hyttyspistoihin ei ole olemassa samanlaista siedätyshoitoa kuin ampiais- tai mehiläismyrkkyallergiaan. Apua saadaan kuitenkin tietyistä antihistamiinilääkkeistä (setiritsiini, ebastiini). Näitä voidaan käyttää sekä aikuisille että lapsille. Paras teho saavutetaan ottamalla lääke pari tuntia ennen altistumista siitepölyallergian hoitamisen tapaan. Tutkimusten mukaan setiritsiini (Zyrtec®)-lääkitys vähentää hyttysallergikon kutinaa 70 ja pistopaukaman kokoa 40 prosenttia, mikä sekin on melkoinen helpotus. Lääke vaikuttaa sekä välittömiin että viivästyneisiin, vuorokauden kuluttua ilmeneviin pistonäppyihin. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan setiritsiini vaikuttaa viivästyneissä hyttyspistoreaktioissa eosinofiili-tulehdussoluun ja estää sen toiminnan.

Kirpun ja hirvikärpäsen puremat

Vaikka ihmiskirppu on Suomesta kadonnut, kirpun puremat ovat edelleen melko yleisiä. Selitys on siinä, että varsinkin keväisin ihmisasuntojen lähellä on runsaasti lintukirppuja, jotka käyvät halukkaasti myös ihmisen kimppuun. Kirpun puremat aiheuttavat pieniä, useimmiten jonossa olevia kutisevia näppylöitä. Puremia on myös vaatteiden peittämillä alueilla, koska kirput liikkuvat ketterästi vaatetuksen alla. Tyypillisesti vain osa perheenjäsenistä on herkistynyt puremille ja oireet toistuvat vuodesta toiseen. Kirpun syljessä olevia allergeenejä ei tunneta tarkemmin.

Hirvikärpänen on levinnyt Venäjältä eteläiseen Suomeen ja paikoin on ollut massaesiintymisiä. Tällöin hirvikärpäset ovat käyneet joukoittain marjastajien ja sienestäjien kimppuun ja esim. Itä-Suomen metsureista 30 prosenttia on herkistynyt hirvikärpäsen puremille. Osalle uhreista kehittyy kiusallisia, jopa viikkoja kestäviä kutisevia näppyjä. Hirvikärpästen mielipaikkoja ovat hiuspohja ja yläselkä. Oireiden syy on ilmeinen allergisoituminen hirvikärpäsen syljelle. Mitkään karkotteet eivät hirvikärpäseen tehoa.

Pölypunkki- ja torakka-allergia

Pölypunkit (Dermatophagoides) ovat pienen pieniä ihmisasunnoissa viihtyviä "niveljalkaisia". Niistä peräisin olevat valkuaisaineet leviävät huonepölyn mukana. Ne ovat tärkeitä hengitystieallergeenejä. Pölypunkkien aiheuttamia tauteja ovat allerginen astma ja nuha. Suomessa talvella huoneilma on yleensä kuivaa, mikä vähentää pölypunkkeja. Pölypunkkiallergia voidaan helposti diagnosoida ihopistotestien, RAST-verikokeiden sekä altistustestien perusteella. Hoitokeinoja ovat pölysaneeraus sekä oireenmukainen lääkitys. Siedätyshoito on myös mahdollinen.

Torakka on suuri ihmisasunnoissa ja esim. ravintoloiden keittiössä viihtyvä hyönteinen. Sen ulosteiden mukana leviävät valkuaisaineet ovat viimeaikoina osoittautuneet tärkeäksi hengitystieallergian aiheuttajaksi mm. Keski-Euroopassa. Torakka saattaa olla leviämässä myös Suomeen.

Periaatteessa kaikki hyönteisperäiset valkuaisaineet voivat allergisoida ihmisen. Ääriesimerkkinä tästä on akvaariokaloja kotonaan pitävä henkilö, joka on herkistynyt kalan ruuassa oleville hyönteisallergeeneille. Surviaissääsken toukka on pilkkijöiden suosiossa ja tämäkin allergia on diagnosoitu muutamalta talvikalastusta harrastavalta henkilöltä.

Kirjallisuus:

Brummer-Korvenkontio H. Mosquito bite allergy (väitöskirja). Kansanterveyslaitos A20/1996.

Reunala T, Karvonen J. Hyönteisallergia. Kirjassa Allergologia. Toim. Haahtela T, Hannuksela M, Terho EO. Kustannus Oy Duodecim, 1993.

Karppinen A, Rantala I, Vaalasti A, Palosuo T, ReunalaT. Effect of cetiritzine on the inflammatory cells in mosquito bites. Clin Exp Allergy 1996;26:703-706.

Timo Reunala, HYKS Iho- ja Allergiasairaala

(09) 471 6306