Kunnat avainasemassa ympäristöterveysohjelman toteuttamisessa |
||
|
Ympäristöterveydenhuollolla on maassamme
pitkät perinteet - määrättiinhän jo terveydenhoitoasetuksessa
vuonna 1879 hallinnolliset vastuut Suomen ympäristöterveyden
valvonnasta. Ympäristön nopea muutos, uudet terveysvaarat
ja ympäristöongelmien kehittyminen maailmanlaajuisiksi varsinkin
viimeisen 20 vuoden aikana on tehnyt kansallisen ympäristöterveysohjelman
ajankohtaiseksi. Ympäristöterveystoimikunnassa ja sen työryhmissä
ohjelman valmisteluun ovat osallistuneet hyvin monet hallinnonalat ja
järjestöt sekä elinkeinoelämä. Ympäristöterveystoimikunta on arvioinut, että tärkeimpiin ympäristöstä aiheutuviin altistumisisiin (ilman epäpuhtaudet, talousveden ja ravinnon mikrobit, tapaturmat ja säteily) kuolee maassamme noin 3 500 - 4 500 ihmistä vuodessa. Erilaisista lyhyt- ja pitkäaikaisista ympäristöperäisistä terveyshaitoista kärsii lähes pari miljoonaa ihmistä vuodessa. Näistä luvuista suuri osa tulee tapaturmista. Tämän lisäksi on paljon erilaisia ympäristön viihtyisyyteen, sosiaaliseen ympäristöön ja muihin ympäristötekijöihin liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttavat terveyteen ja jotka koskettavat suurta osaa väestöstä. Ympäristön terveyshaittojen ehkäisyyn käytetyt varat ovat murto-osa haittojen aiheuttamista kustannuksista. Kolmen tason toimiaToimikunnan ehdottamat ensisijaiset toimet on jaoteltu kolmeen osaan. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat terveyden kannalta aivan olennaiset, mutta jo varsin hyvin hoidetut osa-alueet. Tällaisia ovat mm. hyvälaatuinen talousvesi, elintarvikkeiden turvallisuus ja terveellisyys sekä säteilyturvallisuus. Näiden jatkuva hyvä hoito on tärkeää, koska laiminlyönnit johtaisivat huomattaviin kansanterveydellisiin ongelmiin. Suomi pyrkii olemaan ympäristöterveyden mallimaa, jossa mahdollisimman monet asiat voidaan lukea tähän hyvin hoidettujen tekijöiden ryhmään. Tätä tavoitetta uhkaavat vähentyneet terveysvalvonnan voimavarat. |
Toiseksi on ongelmallisia alueita, joiden tilanne ei ole hyvä ja joiden osalta tarvitaan merkittäviä lisätoimia terveyden suojelemiseksi. Tällaisia ovat mm. sisäilman ja yhdyskuntailman laadun parantaminen ja varmistaminen, meluhaittojen vähentäminen sekä tapaturmien ja onnettomuuksien estäminen. Kaikilla näillä alueilla on runsaasti ongelmia, jotka näkyvät kuolleisuutena, sairastuvuutena tai huonona viihtyvyytenä. Moni näistä ongelmista olisi joko poistettavissa hyvällä suunnittelulla tai ainakin vähennettävissä aktiivisilla toimenpiteillä. Kolmanneksi toimikunta on nimennyt kysymyksiä, joiden osalta terveellisen kehityksen turvaamiseksi tarvitaan pitkälle tulevaisuuteen tähtääviä toimia. Näitä ovat mm. ilmastomuutoksen torjunta ja otsonikerrosta tuhoavien aineiden vähentäminen sekä ympäristön psyykkisten ja sosiaalisten terveysriskien huomioon ottaminen. Nämä tekijät edellyttävät, ettää ympäristöterveys otetaan huomioon energiapolitiikassa, liikennepolitiikassa ja yhdyskuntasuunnittelussa. Asenteiden täytyy muuttua sekä viranomaistoiminnoissa että yksittäisten kansalaisten tottumuksissa. KuntaohjelmaKunnilla on keskeinen asema ympäristöterveydenhuollon kehittämisessä. Ympäristöterveystoimikunta pitää perusteltuna ja tärkeänä, että kunnat laativat omat paikalliset ympäristöterveysohjelmansa. Niissä kartoitetaan paikalliset terveyteen vaikuttavat ympäristötekijät ja määritetään toimenpiteet kunnan voimavarojen puitteissa. Kuntaverkosto on perustettu auttamaan paikallisten ympäristöterveysohjelmien laatimista. Siihen kuuluu tällä hetkellä 11 kaupunkia ja kuntaa (Helsinki, Hämeenlinna, Joensuu, Joutseno, Keuruu, Kuopio, Tampere, Turku, Oulu, Perniö, Vantaa), mutta muutkin kunnat ovat tervetulleita mukaan verkostoon. Lisätietoja ympäristöterveysohjelmasta ja kuntaverkostosta saa STM:n ympäristöterveydenhuollon tekstitietokannasta ja internetistä KTL:n sivulta http://www.ktl.fi/. Mikko Holopainen, KTL (017) 201 344 |
|
|
Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!
|
||