Puumala-virus ja muut hantavirukset: joka jyrsijälajilla ehkä omansa?

Laboratoriolöydöksissä proteinuria, kohonnut kreatiniinipitoisuus ja trombosytopenia ovat tyypillisiä. Itämisaika on 2-4 viikkoa. Taudin aiheuttaja tarttuu metsämyyrästä (Clethrionomys glareolus) ja nimettiin löytöpaikan mukaan v. 1980 Puumala-virukseksi, joka luokitellaan Bunyaviridae-suvun hantaviruksiin.

Hantavirukset ovat lipidivaipallisia viruksia, joilla on kolmijaokkeinen RNA-genomi ja neljä rakenneproteiinia. Kukin hantavirus leviää luonnossa omassa jyrsijälajissaan. Eräät hantavirukset, kuten erityisesti Kaukoidässä peltohiirestä tarttuva Hantaan-virus ja rottalevitteinen Seoul-virus aiheuttavat vakavia munuaisoireisia verenvuotokuumeita (vuosittain n. 150 000 tapausta maailmassa, Hantaan-viruksen osalta kuolleisuus 2-5%).

Amerikkalaisesta peurahiirestä ja eräistä muista uuden mantereen jyrsijöistä tarttuvat, vaikeita keuhko-oireita (ns. hantavirus pulmonary syndrome, HPS) aiheuttavat hantavirukset ovat tappavimpia (kuolleisuus 37 %), mutta nämä virukset eivät tartu ihmiseen kovin helposti: kaikkiaan 150 raportoitua tapausta Yhdysvalloissa vuodesta 1993, jolloin tärkein patogeeni, Sin Nombre -virus löydettiin. "Etsivä löytää", niin myös uusia hantaviruksia, kun nyttemmin niitä on haettu eri jyrsijälajeista. Kaikkiaan tunnetaan parikymmentä eri hantavirusta, joista monet ovat ilmeisesti ihmiselle vaarattomia. Jyrsijälle itselleen virus ei aiheuttane suurta harmia. Ne erittävät virusta kuukausikaupalla virtsaan ja ulosteisiin, joista ihminen saa tartunnan todennäköisimmin hengitysteitse. Hantavirukset eivät tartu ihmisestä toiseen, mutta Argentiinassa näyttää nyt sikäläinen, HPS:aa aiheuttava "Andes"-virus, tarttuvan myös ihmiskontaktissa (5).

Hantavirusten geneettinen sukupuu noudattelee pääosin niiden isäntälajien sukulaissuhteita: niinpä näiden virusten "kantaisä" on ehkä kymmeniä miljoonia vuosia sitten infektoinut jyrsijöiden esimuodon. Virukset ovat sitten muuntuneet ja eriytyneet jyrsijöiden evoluution myötä. Pohjolaan Puumala-virus on tullut metsämyyrän mukana viimeksi jääkauden jälkeen ja paikallisten viruskantojen erot noudattelevat myyrien tuhansien vuosien takaisia "asutusreittejä". Suomeen myyrät ja virus tulivat idästä. Suomalaisilla ja venäläisillä Puumala-viruksilla onkin yhteinen kantamuoto, Ruotsissa taas kulkee Sundsvallin pohjoispuolella raja, jossa etelästä ja pohjoisesta tulleet myyrät kohtasivat: rajan eri puolilla Puumala-viruksetkin ovat hieman erilaiset.

Suomessa esiintyy enemmän hantavirusinfektioita kuin missään muualla Euroopassa. Yksi syy on pohjoisten metsämyyräkantojen syklisyys: metsämyyräkannat noudattavat yleensä kolmen, pohjoisessa neljän vuoden sykliä, jossa kevät on matalan ja syksy korkean kannantiheyden aikaa, huippuvuosia on usein kaksi peräkkäin. Epidemia-aikoina loppusyksystä ja alkutalvesta puolet metsämyyristä saattaa olla viruksenkantajia. Viruksen leviämiseen myyräpopulaatiossa "epideemisiin" mittoihin tarvitaan tietty kannantiheys. Koko maa ei ole samassa vaiheessa tässä kierrossa ja siksi epidemiat sattuvat eri vuosina eri alueille Suomessa. Etelämpänä, esim. jo Etelä-Ruotsissa metsämyyräkannat eivät juuri heilahtele: tautiakaan ei juuri esiinny. Puumala-virusta ja myyräkuumetta tavataan kuitenkin vaihtelevasti Ranskasta Uralille.

toisen palstan alkuun

Yleensä Suomessa tapausten huippu sattuu marras-joulukuuhun, mutta helsinkiläiset, jotka hakevat viruksensa muualta, saavat tartunnan lomalla ja sairastavat myyräkuumetta eniten elokuussa. Miehet sairastuvat kaksi kertaa useammin kuin naiset, runsaimmin tapauksia on 30-50-vuotiailla miehillä. Mikkelin läänissä diagnoosien määrä on ollut viime vuosina suurin, insidenssi n. 70/100 000/v. ja endeemisillä alueilla Itä-Suomessa seroprevalenssi on yli 20 % - keskimääräinen seroprevalenssi Suomessa on kuutisen prosenttia, minkä ylläpito edellyttäisi n. 4 000 Puumala-virusinfektiota vuosittain.

Balkanilla Dobravaa

Euroopassa esiintyy erityisesti Balkanin alueella myös vakavampi munuaisoireinen verenvuotokuume, jota aiheuttavaa Dobrava-virusta levittää alueella ainakin metsähiiri (Apodemus flavicollis). Äskettäin on löydetty Dobrava-virusta myös peltohiirestä (Apodemus agrarius) niinkin läheltä kuin Eestistä. Hantaan- ja Dobrava-vasta-aineet eivät usein ristireagoi Puumala-antigeenin kanssa ja diagnostiikka vaatiikin spesifistä antigeenia - taudin maantieteellisen esiintymisen kartoittaminen on kuitenkin vielä kesken. Rottalevitteisen Seoul-viruksen rooli taudinaiheuttajana Euroopassa on hieman epäselvä, mutta sitä on aiemmin raportoitu mm. Malmön satamarotista.

Puumalan sukulaisvirus, kenttämyyrän (Microtus arvalis) levittämä Tula-virus voi infektoida ihmisenkin, mutta sen patogeenisyydestä ei ole näyttöä. Äskettäin Siperian pohjoiskolkasta löydetyn "sopuliviruksen" osuutta 1942 Sallan rintamalla suomalaisissa ja saksalaisissa joukoissa riehuneeseen kuume-nefropatia-epidemiaan selvitellään. 1942 oli suuri sopulivuosi (jollaisia on 25-30 vuoden välein) ja sairastumiset keskittyivät huhti-heinäkuuhun, sopulien kevätvaelluksen aikoihin.

Sairastuminen hantavirusinfektioon riippuu siis jyrsijöistä ja kontaktista niiden kanssa, mutta onpa ihmisen genetiikallakin vielä osuutensa: vakavimmat tautitapaukset (sokki, dialyysin tarve) keskittyvät niille, joilla on HLA B8 -antigeeni, HLA B27 taas assosioituu lievään tautiin. Kuolleisuus Suomessa on n. 1/1 000. Hoito on oireenmukaista; ribaviriini on todettu hyödylliseksi Hantaan-virusinfektion, mutta ei HPS:n hoidossa; Puumala-infektioon sitä ei ole kokeiltukaan. Perinteisiä formaliini-inaktivoituja Hantaan-rokotteita on käytössä Kiinassa ja Koreassa, niiden tehosta ei ole varmuutta. Amerikkalaiset puuhaavat Sin Nombre -rokotetta, mutta myös mm. armeijan käyttöön omaa Hantaan-rokotettaan. Puumala-viruksellekin rokotteen kehittäminen näyttäisi teknisesti mahdolliselta. Olisiko sille ostajia?

Viitteet:

Khan AS, Ksiazek TG, Peters CJ. (1996) Hantavirus pulmonary syndrome. Lancet, 347:739-41

Mustonen J, Partanen J, Kanerva M, Pietilä K, Vapalahti O, Pasternack A, Vaheri A (1996) Genetic susceptibility to severe course of nephropathia epidemica caused by Puumala hantavirus. Kidney Int. 49: 217-221

Plyusnin A, Vapalahti O, Vaheri A (1996) Hantaviruses: Genome structure, expression and evolution. J Gen Virol 77:2677-2687

Plyusnin A., O. Vapalahti, Å. Lundkvist, H. Henttonen, A. Vaheri (1996) Newly recognized hantavirus in Siberian lemmings. Lancet 347: 1835-1836

Wells R, Estani S,Yadon Z ym. An unusual hantavirus Outbreak in Southern Argentina: Person-to-person transmission? Emerg Inf Dis (1997) 3:1-4

Olli Vapalahti, Helsingin yliopisto

(09) 434 6486, Olli.Vapalahti@Helsinki.fi