Suomalaisten terveys - 5

Verenkiertoelinten sairaudet

Yleisimmät verenkiertoelinten sairaudet ovat sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta, aivoverenkierron häiriöt ja kohonnut verenpaine. Ne aiheuttavat lähes puolet kaikista kuolemista Suomessa. Niiden vaaraa lisäävät monet elämäntapoihin liittyvät tekijät kuten epäterveellinen ravinto, tupakointi ja liikunnan puute.

Sepelvaltimotautikuolleisuus suureni 1960-luvun loppuun saakka, mutta on sen jälkeen pienentynyt keski-ikäisessä väestössä yli 50 prosenttia ja huomattavasti myös vanhemmissa ikäryhmissä. Sairastuvuuden ja kuolleisuuden väheneminen on suurelta osin johtunut tunnettujen vaaratekijöiden edullisista muutoksista ja osaksi hoidon paranemisesta.

Suomalaisten naisten kuolleisuus sepelvaltimotautiin on Euroopan keskitasoa vähäisempää ja miestenkin kuolleisuus lähestyy keskitasoa. Sepelvaltimotautia sairastavien henkilöiden määrä on silti kasvussa väestön vanhenemisen johdosta. Nykyisin noin 160 000 suomalaisella on lääkkeiden erityiskorvausoikeus tämän taudin takia. Sepelvaltimotauti on yleisin maan itä- ja pohjoisosissa ja perusasteen koulutuksen saaneilla.

Sydämen vajaatoiminta on keski-iässä melko harvinainen, mutta yleistyy nopeasti 65. ikävuoden jälkeen ja sen tavallisimmat syyt ovat sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine. Taudin esiintyvyys on nopeasti pienentynyt. Nykyään sydämen vajaatoiminnan lääkkeiden erityiskorvaukseen oikeutettuja henkilöitä on noin 125 000.

Aivohalvausten tärkeimmät syyt ovat kohonnut verenpaine ja valtimonkovettumatauti ja niiden syytekijät. Kuolleisuus aivoverenkierron häiriöihin on vähentynyt tasaisesti 1950-luvulta alkaen, keski-ikäisessä väestössä kuolleisuus on enää puolet 1970-luvun alun tasosta. Sairastuvuuden ja kuolleisuuden vähenemisen tärkein syy on verenpainetason lasku, joka johtuu merkittävältä osin lääkehoidon tehostumisesta ja osittain myös elintapojen muutoksista.

Verenkiertoelinten sairauksien edullinen kehitys jatkunee, mikäli kohonnut verenpaine hoidetaan hyvin, tupakointi ja alkoholin käyttö eivät lisäänny ja ruokatottumukset kehittyvät myönteiseen suuntaan. Väestön vanhenemisesta johtuen hoitoa ja kuntoutusta tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän.

Syöpätaudit

Syöpätaudit ovat Suomessa verenkiertoelinten sairauksien jälkeen yleisin kuolemansyy. Useampi kuin joka neljäs suomalainen sairastuu elämänsä jossain vaiheessa syöpään. Vuosittain uusia syöpätapauksia todetaan lähes 20 000. Miesten syöpäsairastuvuus on vuodesta 1953 pysynyt ennallaan, mutta eri syöpämuotojen yleisyys on muuttunut. Harvinaistuvia ovat mahasyöpä ja ruokatorvisyöpä, huuli- ja kurkunpääsyöpä sekä 1970-luvulta keuhkosyöpä. Yleistyviä ovat paksusuolisyöpä ja ihomelanooma sekä virtsarakkosyöpä ja eturauhassyöpä, joka onkin miesten yleisin syöpämuoto lähitulevaisuudessa.

toisen palstan alkuun

Naisten sairastuvuus syöpään on hieman suurentunut. Heillä väheneviä syöpämuotoja ovat samat kuin miehillä, mutta keuhkosyövän ilmaantuvuus on suurentunut naisten tupakoinnin yleistymisen takia. Myös rintasyöpä sekä kohdunrunkosyöpä ja munasarjasyöpä ovat yleistyneet. Kohdunkaulan syöpä on jyrkästi vähentynyt joukkotarkastusten aloittamisen jälkeen 1960-luvulta alkaen.

Useimmat, etenkin tupakointiin liittyvät syövät ovat yleisimpiä alimmissa sosiaaliryhmissä, mutta jotkin syöpämuodot ovat tavallisimpia ylimmissä sosiaaliryhmissä.

Syöpäpotilaiden ennuste on jatkuvasti parantunut taudin varhaisemman toteamisen sekä hoitomenetelmien kehittymisen ansiosta. Tulevaisuudessa yhä suurempi osa syöpään sairastuneista voidaan parantaa. Elinajan pidentyessä ja väestön ikärakenteen vanhentuessa syöpään sairastuvien määrä kuitenkin kasvaa. Tämän takia syövän diagnosointiin ja hoitoon tarvittaneen yhä enemmän terveydenhuollon voimavaroja.

Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet

Yli miljoonalla suomalaisella on jokin pitkäaikainen tuki- ja liikuntaelinten sairaus. Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovatkin yleisin kipua aiheuttava ja eniten työstä poissaoloihin johtava sairausryhmä. Viime vuosikymmeninä etenkin lanneselän sairaudet, niska-hartia-oireyhtymä ja nivelrikko näyttävät yleistyneen. Esiintyvyyden kasvu on kuitenkin hidastunut tai pysähtynyt 1990-luvulla.

Selkäoireyhtymästä kärsii joka kuudes aikuinen, pitkäaikaisesta niska-hartiaseudun kiputilasta joka kymmenes. Polven nivelrikko on joka kymmenennellä suomalaisella, lonkan nivelrikko viidellä prosentilla. Moniniveltulehdus tai sellaisen jälkitila on yli 30-vuotiaista naisista noin kolmella prosentilla ja miehistä puolellatoista prosentilla.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vaaratekijöitä ovat raskas ruumiillinen työ ja toistuva kuormitus, tapaturmat, liikapaino, tupakointi ja autolla ajo. Hoidon ja kuntouttamisen kehittämisen ohella tarvitaan laaja-alaisia terveyttä edistäviä toimenpiteitä näiden sairauksien ja niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi.

Mielenterveyden ongelmat

Ihmisten itse ilmoittamia mielenterveyshäiriöitä on vajaalla kymmenesosalla yli 30-vuotiaista aikuisista. Kliinisin menetelmin tehtyjen arvioiden mukaan mielenterveysongelmat ovat yleisempiä. Psykooseja on arvioitu olevan runsaalla kahdella prosentilla ja neuroottisia häiriöitä noin 13 prosentilla aikuisväestöstä. Todetut psyykkiset häiriöt ovat yleisimpiä alimmissa sosiaaliryhmissä, joissa myös niistä johtuva työkyvyttömyys on yleisintä.

Mielenterveysongelmat ovat erittäin merkittävä ja 1980-luvulla yleistynyt työkyvyttömyyseläkkeen syy. Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrän kasvu johtui ennen kaikkea depressioista ja muista neuroottisista häiriöistä. Avohoidon mielenterveyspalveluista on ollut pitkään puutetta ja palvelut jakautuvat maassa epätasaisesti. Hoidon tarpeeseen nähden palveluja on liian vähän, ja niitä sekä mielenterveysongelmien ehkäisyä tulee kehittää.

Seppo Koskinen, KTL

(09) 4744 762, seppo.koskinen@ktl.fi,

Arpo Aromaa, KTL