|
Rabies esiintyy pääasiassa eläinkunnassa,
mutta se voi satunnaisesti tarttua ihmiseen. Tauti leviää
eläimestä toiseen, kun oireisessa taudin vaiheessa olevan
eläin puree toista. Eri puolilla maapalloa tauti esiintyy erilaisissa
nisäkkäissä, kuten koirassa, sudessa, ketussa ja lepakossa.
Rabieksen torjunnassa on viime vuosina saavutettu huimaa edistystä
eläimille kehitetyn syöttirokotustekniikan avulla. Menetelmän
ansiosta Keski-Euroopassa on viime vuosina saatu kettujen rabies lähes
kuriin.
Lepakkotutkija menehtyi Suomessa vuonna 1984 lepakkoperäiseen
rabiekseen. Tartunnan alkuperä ei ole selvinnyt, sillä laajoista
tutkimuksista huolimatta Suomessa ei ole koskaan todettu rabiesta lepakossa.
Vuonna 1988 Elimäen ja Iitin kuntien eläimissä ilmeni
rabiesta. Tapauksia todettiin kaikkiaan 64. Sairastuneet olivat lähinnä
supikoiria ja kettuja. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä-
ja elintarvikeosasto järjesti epidemia-alueella tehokkaita metsäeläinten
rokotuskampanjoita syöttirokotteella, joilla tauti saatiin häviämään
nopeasti. WHO on julistanut Suomen jälleen rabieksesta vapaaksi
maaksi vuodesta 1991 lähtien. Rabieksen diagnostiikka ja eläinten
valvonta on keskitetty EELAn rabieslaboratorioon. Sinne voi edelleen
lähettää rabieksesta epäillyt eläimet esimerkiksi
virkaeläinlääkärin kautta.
Vuonna 1996 siellä tutkittiin 194 eläintä eri puolilta
Suomea. Yhdessäkään ei ollut rabiesta.
toisen palstan alkuun
|
|
Rabieksella on poikkeuksellisen pitkä itämisaika
(10-50 vrk), minkä vuoksi tartunnan jälkeisellä rokotuksella
voidaan estää taudin puhkeaminen. Rokottaminen tulee aloittaa
mahdollisimman pian altistuksesta, mieluiten 24 tunnin sisällä.
Mikäli rokottamistarve selviää vasta myöhemmin voidaan
rokotussarja aloittaa silloinkin. Mikäli ihmiselle ilmaantuu taudin
oireita, ei häntä enää voida pelastaa kuolemalta.
Rabies on tauti, jossa korostuu lääkärin, eläinlääkärin
ja eläinlääkintäviranomaisten yhteistyön tarve.
Paikallinen virkaeläinlääkäri tietää paikkakunnan
mahdollisesta rabiestilanteesta ja pureman aiheuttaneen eläimen
oireiden sopimisesta rabiekseen. Hän lähettää myös
tartuttavaksi epäillyn eläimen laboratoriotutkimuksiin.
Lisää aiheesta:
Roine R.O., Hillbom M., Valle M., Haltia M., Ketonen L., Neuvonen
E., Lumio J. and Lähdevirta J. Fatal Encephalitis caused by a bat-borne
rabies-related virus. Clinical findings. Brain 1988: 111: 1505 - 1516.
Westerling B. and Valle M. Finnish Experience with the Recent Rabies
Outbreak. WHO Workshop for Vaccine Procurement for Prevention and Control
of Human Rabies in the Baltic Countries. Tallinn, Estonia, 14-15.2.1994.
Lähdevirta J., Kyrönseppä H., Murros J., Eskola
J., Murtomaa M., Weckström P., Haikala O., Reinius S., Lumio J.
ja Valle M. Rabiestilanne ja hoitokäytäntö. Suom. Lääkäril.
1988: 43: 1399 - 140.
Martti Valle, KTL
|
