Yersinia enterocolitica O:3:n epidemiologiaa tutkitaan

Yersinia enterocolitica -bakteeri edustaa heterogeenista ryhmää erilaisia kantoja. Niistä vain osa on taudinaiheuttajia; tavallisimmin kyseessä on suolistoinfektio. Seroryhmä O:3 on tärkein patogeenisista Y. enterocolitica -kannoista. Sitä esiintyy eläinten, mm. monien kotieläinten, suoliston floorassa. Tunnetuin tuotantoeläinreservuaari on kuitenkin sika, erityisesti sen kieli ja nielurisat. Teurastuksen yhteydessä bakteeri voi saastuttaa myös muita ruhon osia tai tuotantoympäristöä.

Suomessa eristetyistä Y. enterocolitica -kannoista noin 90 prosenttia kuuluu seroryhmään O:3. Tartunnat on lähes yksinomaan saatu kotimaassa. Niiden ilmaantuvuus on viime vuosina vaihdellut välillä 4-7 tapausta/100 000 asukasta/vuosi. Vuosittaiset poikkeamat selittynevät osittain raportointitapojen eroilla, mutta taustalla voi myös olla bakteerin epidemiologian todellisia muutoksia. Vaikka yersinioosi on Suomessa salmonelloosin ja kampylobakterioosin jälkeen kolmanneksi yleisin elintarvikkeiden välityksellä leviävä suolistoinfektio, aiheuttajabakteerin tarkka epidemiologia on epäselvä. Elintarvikkeiden hyvin toimivien tutkimusmenetelmien puuttuminen on vaikeuttanut asian selvittämistä.

Kansanterveyslaitoksen suolistobakteriologian laboratorio (SUBA) käynnisti vuonna 1995 pilottitutkimuksen Y. enterocolitica O:3-kantojen tyypittämiseksi molekyyligeneettisesti yhteistyössä Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen elintarvikemikrobiologian osaston kanssa. Tarkoituksena oli selvittää voidaanko kotimaisista tartuntatapauksista ja sian suuontelonäytteistä eri vuosina eristetyt kannat jakaa alatyyppeihin genotyypityksen keinoin. Tyypittyvyys mahdollistaa bakteerin tartuntalähteiden ja -reittien arvioimisen nykyistä tarkemmin. Pilottitutkimus tuottaisi samalla uutta tietoa suomalaisten kantojen homo- tai heterogeenisyydestä ja mahdollisista muutoksista viimeisen vuosikymmenen aikana.

Noin sata kantaa analysoitiin

Tutkimukseen valikoitiin kokoelmista sattumanvaraisesti 106 Y. enterocolitica O:3 -kantaa: 70 ihmisistä, 36 sioista. Kannoista noin 40 prosenttia oli eristetty 1980-luvulla ja loput 1990-luvulla.

Molekyyligeneettisenä tyypitysmenetelmänä käytettiin pulssikenttäelektroforeesia (PFGE, pulsed-field gel-electrophoresis). Bakteerien DNA pilkottiin kahdella harvaanpilkkovalla restriktioentsyymillä NotI ja XbaI. DNA fragmentit eroteltiin, värjättiin etidium bromidilla ja visualisoitiin valokuvaamalla UV-altavalossa.

Yli 20 PFGE-tyyppiä todettiin

NotI restriktioentsyymi erotteli seroryhmän O:3-kannat 16 alatyyppiin (tyypit A - P) ja XbaI kahdeksaan (tyypit 1 - 8). NotI-entsyymillä voitiin erottaa kaksi päätyyppiä (tyypit A ja B) ja XbaI:lla yksi (tyyppi 1).

toisen palstan alkuun

XbaI-entsyymin käytöllä saavutettiin kuitenkin se lisähyöty, että tyyppi A jakautui edelleen viiteen alatyyppiin, B kolmeen, sekä I- ja O-tyypit molemmat kahteen alatyyppiin. Yhdistämällä näin saadut tulokset voitiin 106 seroryhmän O:3-kantaa jakaa yhteensä 24 PFGE-tyyppiin.

Valtaosa PFGE-tyypeistä oli muotoa A1 tai B1. Ne olivat yleisimmät tyypit sekä ihmisen suolistoinfektioissa että sian suuontelossa. Molemmilla vuosikymmenillä tyyppi A1 aiheutti kuitenkin kaksi kertaa useammin tartunnan (43 % kannoista), kuin sen esiintymisfrekvenssi (20-25 %) siasta eristetyissä kannoissa olisi antanut aihetta olettaa. Lisäksi tyyppi A1 oli 1980-luvulla todetuissa tartunnoissa kaksi kertaa yleisempi (43 %), kuin tyyppi B1 (22 %). Sen sijaan 1990-luvulla tyypit A1 ja B1 olivat yhtä yleiset (molempia 43 %). Toisin sanoen: vaikka 1990-luvulla eristetyistä sikakannoista 40 prosenttia oli tyyppiä B1 ja vain 20 prosenttia tyyppiä A1, oli tyyppi A1 infektioiden aiheuttajana yhtä yleinen kuin tyyppi B1 (43 %). Ihmis- ja sikakantojen välillä oli eroja myös muussa tyyppikirjossa.

Jatkoa seuraa

Tehty selvitys antoi peruskäsityksen kotimaisissa tuotantosioissa vallitsevasta Y. enterocolitica O:3:n alatyyppien reservuaarista. Saatu tieto ja pystytetty PFGE-tyypitysmenetelmä auttavat jatkossa tunnistamaan patogeenisten yersinioiden tartuntareittejä nykyistä paremmin ja kartoittamaan niiden leviämisen kannalta oleellisia riskipisteitä.

KTL:n tartuntatautirekisteriin on vuosittain tullut ilmoituksia yersiniatartunnoista, jotka on todettu alle kouluikäisillä lapsilla. Tämän ikäisten lasten tartuntalähteestä ei tällä hetkellä ole tietoa. Asian selvittämiseksi onkin tämän vuoden huhtikuun alussa käynnistetty yhteistyössä KTL:n infektioepidemiologian osaston ja Haartman-instituutin kanssa tapaus-verrokki-tutkimus.

Epidemialähteiden selvittämisen onnistumiselle on kuitenkin oleellista yhteistyö kaikkien maamme kliinisen mikrobiologian laboratorioiden kanssa. Toivoisimmekin, että laboratoriot lähettäisivät 6-vuotiaista ja sitä nuoremmista lapsista eristämänsä Y. enterocolitica -kannat KTL/SUBA:aan. Jos kantaa ei ole serotyypitetty lähettävässä laboratoriossa, SUBA tyypittää sen ja antaa siitä, samoin kuin muistakin saamistaan yersiniakannoista, mahdollisimman pikaisen vastauksen kannan lähettäneeseen laboratorioon. Yllä mainittuun tapaus-verrokki-tutkimukseen liittyen lähetetyt kannat tyypitetään myös molekyyligeneettisin menetelmin. Erityisesti halutaan selvittää eroavatko lapsista eristetyt kannat aikuisten kannoista ja onko niillä yhteys sikakantoihin.

Kristiina Asplund, KTL

Anja Siitonen, KTL

(09) 47 441, anja.siitonen@ktl.fi