Saastuneiden alueiden hoidon ajankohtaisia kehityslinjoja ja toimia

Saastuneiden maa-alueiden selvitys- ja kunnostusprojektissa (SAMASE-projektissa) ympäristöhallinnossa inventoitiin 1990-93 yli 10 000 mahdollista saastunutta kohdetta, erityisesti jätealueita, sahoja ja romuttamoja. Yli 3 500 kohdetta sijaitsee asutus- tai pohjavesialueella.

Kohteista on muodostettu tietokonerekisterit; tiedot ovat kuitenkin monilta osin puutteellisia. Kohteiden tunnistaminen ja alustava arviointi niiden priorisoimiseksi jatkuu, mikä liittyy valtakunnalliseen ja alueelliseen kunnostusohjelmointiin. Eräät kunnat kartoittavat itsenäisesti saastuneita alueita. Sahoja, kyllästämöjä, kaatopaikkoja ja kaivosjätealueita on selvitetty erikseen. Parhaillaan SYKEssä on meneillään myös saastuneiden sedimenttialueiden valtakunnallinen kartoitus.

Toksikologiset arviot

Saastuneiden alueiden terveysvaikutuksia on tutkittu vasta vähän, ja vaihtelevin tuloksin. Todennettujenkaan terveydentilan vaihtelujen syitä ei ole helppo varmistaa. Eräissä tapauksissa terveyshaitat on kuitenkin liitetty altistumiseen saasteille, Suomessa esim. Kärkölän saastuneella pohjavesialueella. Useinkaan saastuneen alueen terveysvaikutusten mahdollisuutta ei voida sulkea pois näiden tutkimusten metodiongelmien vuoksi. Vaikeutena on mm. puuttuva altistustieto. Terveysriskien arviot onkin jouduttu usein perustamaan epäsuoriin ympäristön aineiden mittauksiin ja runsaasti oletuksia sisältäviin altistusmalleihin. Malleja kehitetään eri altistusreittien ja -tilanteiden, tausta-altistuksen ja vaihtelun huomioon ottamiseksi.

USA:ssa on meneillään laaja tutkimusohjelma, jossa selvitetään saastuneiden alueiden terveysvaikutuksia. Suomessa useat tutkimuslaitokset, mm. SYKE ja KTL, ja yliopistot tutkivat laajassa yhteishankkeessa Kymijoen sedimenttien saastuneisuutta ja sen terveysvaikutuksia. Paikallisen saastumisen tutkiminen on tärkeää kytkeä saasteiden käyttäytymisen ja laaja-alaisten vaikutusten tutkimukseen. Saastuneiden alueiden työterveysriskeihin ja työsuojeluun on suunnattu myös tutkimus- ja kehitystyötä. Hiljattain on valmistunut kunnostuksen työsuojeluopas SYKEn ja työsuojeluhallinnon asiantuntijoiden yhteistyönä (Nikulainen ja Kalevi (toim.) 1996, Ympäristöopas 17).

Saastuneiden alueiden ekotoksikologisista vaikutuksista on vähän kunnon tietoa, vaikka niitä on tutkittu myös Suomessa. Näytteet ovat vaikuttaneet usein koe-eliöihin, mutta vaikutusten ekologinen merkitys on epäselvä. Se riippuu mm. saastumisen laajuudesta; koe-eliölle terveys ei ole niin merkittävä kuin ihmiselle. Ekologistenkin riskien arvioinnissa pulmana on altistus, joka riippuu mm. saasteiden saatavuudesta. Saasteiden yhteisvaikutukset, ravintoketjujen kautta kertyvät vaikutukset ja subletaalit vaikutukset tunnetaan huonosti. Moni aine voi aiheuttaa haittoja vähäisemmissä maaperän pitoisuuksissa muille eliöille kuin ihmiselle; muut eliöt voivatkin toimia 'hälyttiminä'.

Maaperän ohjearvot

Maaperän haitta-aineiden pitoisuuksille esitettiin SAMASE -projektissa alustavat ohjearvot hollantilaisten esitysten mukaan. Ohjearvoista on hiljattain laadittu SYKEssa tarkistava ehdotus, jossa esitetään eräiden tunnettujen aineiden tavoite- ja raja-arvot. Ne perustuvat ekotoksikologisiin vaikutuksiin ja terveysvaikutusten arviointiin. Alkuaineiden ohjearvoissa on otettu huomioon myös taustapitoisuuksia ja maaperän perusominaisuuksia. Lisäksi esitetään tiedot analyysimenetelmistä. Ohjearvoja käytetään suuntaa-antavasti saastuneisuutta arvioitaessa ja riskeistä päätettäessä, ja niitä täydennetään kohteen riskien arvioinnilla. Ohjearvojen valmistelussa on koottu laajasti kommentteja eri asiantuntijoilta, myös terveysalalta.

toisen palstan alkuun

Kunnostusratkaisut

Saastuneiden alueiden kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia aineita käsitellään fysikaalis-kemiallisilla, termisillä ja biologisilla menetelmillä pyrkien saasteiden eristämiseen, stabilointiin tai hajottamiseen. Menetelmiä sovelletaan maan sisällä, paikan päällä tai kohteen ulkopuolella. Suomen saastuneita alueita on käsitelty lähinnä eristämällä saasteet kohteeseen tai kaatopaikalle, siirtäen niitä ilmaan, veteen tai maahan, kompostoimalla aumoissa, kiinteyttämällä betoniksi tai polttamalla Ekokem Oy:ssa. Paikallisten ratkaisujen laadunvarmennus on usein ollut huono ja taso vaatimaton.

Tutkimusta tehdään mm. yhdistelmäeristyksen, kiinteytyksen, maan pesun, tehokkaamman biologisen ja kemiallisen hajotuksen sekä huokosilman käsittelyn kehittämiseksi. Saastuneen maan alueellisia käsittelylaitoksia suunnitellaan lisää. Käsiteltyjen massojen hyötykäyttöön kiinnitetään huomiota. Riskejä vähennetään myös mm. maankäytön rajoittamisella ja ohjaamisella.

Kunnostusratkaisuissa joudutaan suhteuttamaan alueen riskejä muihin riskeihin, ja myös vertaamaan keinojen tehoa niiden kustannuksiin. Usein ratkaisu kuitenkin tehdään muilla perusteilla. Vaikka saastuneen alueen toksikologiset riskit arvioitaisiin verrattain pieniksi, asuinalueilla saatetaan haluta tehokasta kunnostusta kaiken varalta.

Puitteet

Suomen saastuneiden alueiden kunnostamisen on arvioitu maksavan yli 5 miljardia markkaa 20 vuoden aikana. Monissa muissa maissa, mm. Ruotsissa ja Tanskassa, kustannusarviot ovat vastaavia, ja kunnostukseen on myös panostettu paljon, osin erillissäädösten ja rahoitusjärjestelmien nojalla. Suomessa sellaisia ei ole ja rahoitus on ollut vähäistä. Uudet jätesäädökset kuitenkin antavat lisää mahdollisuuksia. Ongelmana ovat silti mm. vanhojen saastumistapausten kunnostusvastuun määrittely ja rahoitus. Kunnostuksia on toteutettu pilaajan tai muun maksajan puuttuessa valtion jätehuoltotöinä kuntien kanssa. Myös työllistämisohjelmien avulla monia paikkoja on voitu hoitaa. Alueiden omistajat tai rakennuttajatkin ovat teettäneet kunnostuksia. Öljyn saastuttamien alueiden kunnostuksen edellytyksiä on kehitetty erityisesti. Alueellisten ympäristökeskusten rooli on tärkeä esim. jätesäädösten soveltamisessa; lisäksi tarvitaan mm. terveys-, kaavoitus- ja rakennusviranomaisten panosta. Yhteistyön puitteet ja menettelyt ovat Suomessa monissa suhteissa vasta muodostumassa.

Kansainvälinen yhteistyö

Saastuneiden alueiden alalla harjoitetaan kansainvälistä yhteistyötä sekä tutkimuksessa että soveltavassa toiminnassa. Suomen on tärkeää olla mukana, jotta muiden maiden kokemuksia voidaan hyödyntää; erityisesti USA, Hollanti, Saksa ja Tanska ovat paljon meitä edellä (sekä saastumisessa että sen selvittämisessä ja hoitamisessa). Yhteistyötä on meneillään kunnostuspolitiikan alalla EU:ssa ns. Common Forum -ryhmässä ja riskien arvioinnin alalla Environment and Climate -tutkimusohjelman yhteishankkeessa, johon kirjoittajat osallistuvat Suomen tieteellisinä neuvonantajina.

Timo Assmuth, Suomen ympäristökeskus (SYKE)

(09) 4030 0523, timo.assmuth@vyh.fi

Terttu Vartiainen, KTL

(017) 201 346, terttu.vartiainen@ktl.fi