Suomen malariat 1996

Suomen malariat 1996

Vuonna 1996 Suomessa todettiin 53 malariainfektiota. Neljällä vivax-malariaa sairastaneella potilaalla oli yhteensä kuusi relapsiepisodia.

Plasmodilajeja löytyi seuraavasti: Plasmodium falciparum 21, P. vivax 21, P. ovale 8, P. malariae 1¸ tyypittämättä jäi kaksi infektiota plasmodimäärän niukkuuden takia. Malariapotilaista suomalaisia oli 28 ja ulkomaalaisia 19. Auroran sairaalassa hoidettiin yhteensä 25 malariatapausta, yliopistollisissa sairaaloissa 17 ja loput yksitoista muissa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa (Ivalo, Ruokolahti).

Yhdellä falciparum-malariaa sairastaneella parasitemia-aste nousi yli viiden prosentin ja hän saikin vakavia komplikaatioita: äkillisen hengitysvaikeusoireyhtymän (ARDS), mikä vaati yli viikon hengityskonehoidon sekä vakavan munuaisten vaurion ja vajaatoiminnan, mikä kesti kuukausia ja aiheutti lukuisia keinomunuaishoitokertoja. Potilas toipui kuitenkin täysin. Malariansa hän oli saanut Mosambikista, eikä ollut käyttänyt estolääkitystä. Malaria hoidettiin kiniinillä. (Kansanterveys 8/96).

toisen palstan alkuun

 

Valtaosa oli saanut malariansa Afrikasta: 22 Itä-Afrikasta ja 12 Länsi-Afrikasta. Aasian maista tuli 16 malariatartuntaa. Kymmenen matkailijaa sai falciparum-malarian suositellusta malariaprofylaksista huolimatta. Kuusi itäisestä ja kolme läntisestä Afrikasta ja yksi Intiasta; yhdellä kultakin alueelta oli estolääkkeenä pelkkä klorokiini ja seitsemällä klorokiinin ja proguaniilin yhdistelmä.

Yhteenvetona vuoden 1996 malariatilastoista voidaan todeta, että resistentin falciparum-malarian osuus trooppisessa Afrikassa tuntuu kasvavan. Samaan päätelmään tultiin yhteispohjoismaisessa malaria-asiantuntijoiden kokouksessa Tanskassa huhtikuussa 1997, jolloin trooppiseen Afrikkaan päädyttiin suosittelemaan ensisijaiseksi malarian estolääkkeeksi meflokiinia, jos vasta-aiheet tai mahdolliset haittavaikutukset eivät sitä estä, ja vasta toissijaisena klorokiinin ja proguaniilin yhdistelmää. Muissa suhteissa malarian estolääkkeiden suositukset ovat entisellään. Meflokiinin haittavaikutuksia on tutkittu edelleen ja verrattu klorokiinin aiheuttamiin eikä merkittäviä eroavuuksia ole todettu. Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että estolääkeannoksella meflokiini aiheuttaa vakavia haittavaikutuksia melko harvoin (1/10 000).

Hannu Kyrönseppä, HYKS, Auroran sairaala

(09) 471 5983

Aineistoa lainattaessa lähde mainittava!