Suositus HIV-verinäytteiden ottamisesta

Kansanterveyslaitos on vuonna 1990 antanut suosituksen, jonka mukaan henkilöstä, jonka epäillään saaneen HIV-tartunnan, olisi syytä ottaa näytteet 2, 4 ja 6 kuukauden kuluttua altistuksesta. Mikäli viimeisessäkään näytteessä ei ole vasta-aineita, ei tartuntaa ole.

HIV-testit ovat tulleet sittemmin yhä herkemmiksi ja löytävät vasta-aineet yhä pienemmistä pitoisuuksista. Tämä heijastuu mm. nk. window-periodin supistumisena eli aika tartunnan saamisesta vasta-aineiden toteamiseen on lyhentynyt. Ensimmäisen polven EIA -testeihin verrattuna periodi on lyhentynyt 45 päivästä jopa alle 20 päivään.

Menetelmien herkistyminen on aiheuttanut paineita tulosten tulkinnan ja suositusten muuttamiseen, sillä on piinallista odotella kuusi kuukautta epävarmuudessa. Eräät asiantuntijat ovatkin mm. Suomessa suositelleet neljän kuukauden tarkkailuaikaa. Herkätkään testit eivät kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että vasta-aineiden muodostuminen riippuu yksilöllisistä biologisista tekijöistä, joihin kuuluvat mm. tartuntareitti, tartunnassa saatu virusannos, tarttuneen viruksen kasvunopeus sekä yksilön kyky muodostaa vasta-aineita viruksen rakenteita kohtaan. PCR-tekniikan käyttö ei ole sanottavasti aikaistanut diagnoosin tekoa, mikä viittaa siihen, että viruksen lisääntymisen käynnistyminen on tärkein viivettä aiheuttava tekijä.

Serokonversion kestoa on vaikea mitata luotettavasti, varsinkin kun tartunta on saatu seksuaaliteitse. Ei ole helppoa koota riittävää määrää tartunnan saaneita, joiden tartuntahetki tiedettäisiin luotettavasti ja joilta altistuksen jälkeen olisi voitu kerätä verinäytteitä riittävän tiheästi.

toisen palstan alkuun

Akuutin vaiheen kliinisiä oireita (kuume, kurkkukipu, lymadeniitti) omanneita tartunnan saaneita on helpompi koota tutkimustarkoituksiin. Heillä vasta-aineita voidaan todeta jo 1-2 viikkoa oireiden alkamisesta. Toisaalta on havaintoja erikoistilanteista, joissa serokonversio näyttää viivästyneen, esimerkiksi silloin kun yhtäaikaa sekä HIV- että HCV-tartunnat tulevat.

Äskettäisen kanadalaisten tekemän meta-analyysin perusteella vahvistuu se käsitys, että suurin osa HIV-tartunnan saaneista muodostaa testeissä havaittavia vasta-aineita tartunnasta 2-8 viikon kuluessa. Hyvin todennäköisesti 97 tai yli 97 prosenttia tartunnan saaneista on vasta-ainepositiivinen kolmen kuukauden kuluessa tartunnasta.

Edellä olevan perusteella Kansanterveyslaitos suosittelee, että milloin kyseessä on epäily esimerkiksi seksuaaliteitse tapahtuneesta tartunnasta, on näyte tutkittava vähintäin kolmen kuukauden kuluttua mahdollisesta tartuntahetkestä. Erityisistä syistä varmistava näyte voidaan ottaa vielä kuuden kuukauden kuluttua tartunnasta. Suositus ei koske veren tai elinten luovutusta tai silloin kun vastasyntyneen lapsen epäillään saaneen äidiltään tartunnan.

HIV-tartuntaa epäiltäessä tärkeintä on neuvoa asianomaista niin, ettei viruksen eteenpäin tarttumisen vaaraa ole. Laboratoriotesti muodostaa tästä vain osan.

Marja-Leena Kantanen, KTL

(09) 474 4354, marja-leena.kantanen@ktl.fi

Pauli Leinikki, KTL