EHEC tuli jäädäkseen

Escherichia coli serotyyppi O157:H7 (tässä käytettävä lyhenne EHEC) yhdistettiin ensi kerran veriripuliin, kun bakteeri todettiin neljällä potilaalla elokuussa 1982 USA:ssa. Samalla alueella oli lisäksi 25 yksittäistä tapausta, joista bakteriologista varmistusta ei saatu. Kaikissa tapauksissa noin viikkoa ennen oireita syöty jauheliha näytti olevan taudin alkuperä.

Tauti ilmenee tyypillisesti voimakkaina mahakramppeina, joita seuraava vetinen ripuli vaihtuu 1-2 vuorokaudessa veriseksi. Kuumetta ei juurikaan esiinny. Muita tunnusomaisia piirteitä ovat taudin kyky tarttua henkilöstä toiseen sekä spontaani paranemistaipumus, johon mikrobilääkehoidolla ei ole sanottavaa osuutta. Usein taudin oireet ovat johtaneet myös väärin indikaatioin tehtyyn laparotomiaan.

Tartunta voi aiheuttaa vakavia komplikaatioita, joista tunnusomaisin on hemolyyttis-ureeminen syndrooma eli HUS. Sitä on todettu jopa 5-10 prosentilla varmistetuista tartuntatapauksista, lähes yksinomaan alle 5-vuotiailla lapsilla.

Nauta näyttää olevan bakteerin luonnollinen reservuaari, Suomessa tehdyssä poikkileikkaustutkimuksessa vuonna 1996 bakteeria löytyi noin yhdeltä prosentilta tutkituista naudoista. Sen ei tiedetä aiheuttavan eläimillä oireita.

Ei vain jauheliha

Alusta alkaen monet tautitapaukset ovat olleet yhteydessä jauhelihaan, mutta monet muutkin ruoka-aineet ovat aiheuttaneet epidemioita. Tällaisia ovat mm. omenamehu, siideri, raa'at vihannekset, pastöroimaton maito, makkara ja idut. Mikäli laajaan levitykseen menevään elintarvikkeeseen joutuu pieniä määriä EHECiä, voi seurauksena olla alueellisesti suuri, mutta vain harvojen tapausten epidemia. Jos taas kontaminaatio on runsas, tapauksienkin tiheys on suurempi. Bakteeri voi tarttua myös uimaveden välityksellä, mikä näyttää olleen mekanismina niin Kanarian saarten Fuerteventuran kuin Alavudenkin epidemioissa.

toisen palstan alkuun

Syytä EHEC-tapausten ja -epidemioitten runsastumiseen ei tiedetä. Taudin usein vakavat oireet, spesifisen hoidon puuttuminen ja taudin selvä ja jatkuva runsastuminen antavat aiheen pohdiskella seuranta- ja torjuntatoimia, joihin liittyy vielä monia ongelmia. Bakteerin löytyminen elintarvikkeesta on melko sattumanvaraista, sillä tartuntaan riittää niin pieni bakteerimäärä, ettei sen havaitseminen nykyisin tekniikoin usein onnistu. Naudoissa bakteerin erittyminen näyttää olevan ajoittaista, mikä puolestaan vaikeuttaa tautia mahdollisesti aiheuttavien eläinten tunnistamista. Lisäksi ihmisen oireettomana tai lievänä ripulina esiintyvästä infektiosta ja sen yleisyydestä tiedetään melko vähän.

Ilmoitusmenettely muuttuu

EHEC-tartuntojen seurantaa ollaan tehostamassa Suomessa mm. muuttamalla sen ilmoitusmenettelyä. Myös laboratoriodiagnostiikkaa ollaan kehittämässä. Uudet molekyyliepidemiologiset tutkimusmenetelmät auttavat eri lähteistä eristettyjen EHEC-bakteerien vertailua ja siten tekevät myös yksittäistapauksiin perustuvan seurannan hyödylliseksi.

Sillä aikaa kun yleisiä seuranta- ja valvontamenetelmiä kehitellään on tärkeää, että kaikki esiin tulevat tapaukset tutkitaan mahdollisimman hyvin ja pyritään selvittämään tartunnan alkulähde niin epiedemiologisten kuin laboratoriomenetelmienkin avulla. Vain siten voidaan saada selville ne tekijät, jotka lisäävät EHEC-infektioiden riskiä Suomessa.

Pauli Leinikki, KTL

(09) 474 4403, pauli.leinikki@ktl.fi

Petri Ruutu, KTL

Anja Siitonen, KTL