|
Suomessa on vettä runsaasti. Järvivettä
riittäisi ihmisten käyttöön 300 miljoonaa kuutiota
vuorokaudessa ja pohjavettäkin 6 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa.
Kokonaiskäyttö on tällä hetkellä noin 1,3 miljoonaa
kuutiota vuorokaudessa. Veden riittämättömyydestä
ei Suomessa aiheudu ongelmia, kuten joissakin muissa Euroopan maissa.
Kotitalouksien oman vedenhankinnan yleisyyteen on osasyynä, että
vettä on saatavissa lähes kaikkialla. Yli 300 000 kotitaloutta
ottaa talousvetensä läpi vuoden omasta kaivosta. Myös
suurin osa 400 000 kesämökistä käyttää
omaa kaivoa. Yhdyskuntien vesilaitosten piirissä olevan väestön
osuus on EU-maiden alhaisin.
Tunteenomaisesti oman kaivon luonnontilaista vettä pidetään
parempana kuin yhdyskunnan vesilaitoksen jakamaa, käsiteltyä
vettä. Tutkimukset osoittavat kuitenkin päinvastaista. Merkittävimmät
terveysriskit, suolistobakteerit, arseeni, fluoridi ja radioaktiivisuus,
löytyvät yksityisistä talousvesikaivoista. Kallioporakaivot,
jotka edellisenä vauraana vuosikymmenenä yleistyivät,
ja joita on pidetty parhaan mahdollisen veden lähteinä, ovat
tutkimuksissa osoittautuneet luultua huonommiksi niissä usein esiintyvien,
aistein havaitsemattomien arseenin, radonin ja fluoridin takia.
Suurimmilla vesilaitoksilla on 1980-luvun alusta lähtien tehty
paljon työtä veden laadun parantamiseksi, ja niinpä ne
nykyisin vastaavatkin Euroopan kehittyneimpien maiden tasoa.
toisen palstan alkuun
|
|
Sen sijaan pienillä laitoksilla ongelmia esiintyy.
Pieniä pintavesilaitoksia ei onneksi enää ole paljon.
Sen sijaan pieniä pohjavesilaitoksia on runsaasti. Nämä
ovat ongelmallisia sekä valvonnan että kehittyneen tekniikan
käyttöönoton kannalta. Ne ovat myös hyvin haavoittuvia,
kuten tapahtuneet vesiepidemiat ovat osoittaneet.
Koko väestön saaminen suurten vesilaitosten hyvin käsitellyn
ja tehokkaasti valvotun talousveden käyttäjiksi ei Suomessa
kuitenkaan ole mahdollista harvan asutuksen takia. Vaikka varat pitkien
putkilinjojen rakentamiseen löytyisivätkin, niin veden laadun
kannalta tällaisten rakentaminen ei ole edullista, ellei linjan
päässä ole paljon kuluttajia, kuten esimerkiksi pääkaupunkiseudun
miljoonaväestö Päijänne-tunnelin päässä.
Jo nykyiselläänkin vesilaitoksen jakaman veden laatu heikkenee
varsin usein viivyttyään putkistossa jopa viikonkin ennen
kuluttajalle päätymistä. Jossakin määrin on
mahdollista yhdistää pieniä pohjavesilaitoksia suuremmiksi
ja toimintavarmemmiksi yksiköiksi, jolloin veden laatu paranee
ja häiriöriskit vähenevät.
Harvaanasutuilla alueilla kiinteistöjen omat kaivot lienevät
tulevaisuudessakin ainoa mielekäs vedenhankintaratkaisu. Jotta
näihin liittyvistä terveysriskeistä päästäisiin
ja niistä saataisiin muutenkin käyttökelpoista vettä,
tulisi vedenlaatukysymyksiin liittyvää tietoa koota ja levittää
tehokkaasti sekä kaivonteon ammattilaisille että kaivon teettämistä
tai tekemistä suunnitteleville. Kuka tämän tehtävän
ottaisi hoitaakseen?
Leena Hiisvirta, STM
|
