Talousveden laadun hallinta on vaikeaa - Juomavesi aiheutti ripulia

Kahdessa loma- ja urheilukeskuksessa sairastui vuosina 1996-97 yhteensä noin tuhat ihmistä äkilliseen vatsatautiin. Taudin lähteeksi epäillään kohteiden omaa juomavettä, joka oli jäteveden likaamaa. Äkillinen vatsatauti ilmaantui noin puolelle vierailijoista saapumisesta noin kolmen vuorokauden sisällä. Potilaat oksentelivat ja ripuloivat vuorokauden, jonka jälkeen he olivat oireettomia.

Ensimmäisessä epidemiassa taudinaiheuttaja jäi selvittämättä, mutta jälkimmäisessä epidemiassa otettiin potilasnäytteet virusanalyysiin, ja näistä näytteistä eristettiin Norwalk-virus. Sairastumiset loppuivat, kun lomakeskusten omien vesilähteiden käytöstä luovuttiin ja siirryttiin kunnalliseen talousveteen.

Vaikka suurin osa Suomessa tuotetusta juomavedestä täyttääkin EU:n asettamat laatuvaatimukset, mikrobiologisia ongelmia on esiintynyt. Niitä on yleisimmin pohjavesilaitoksilla, joilta puuttuu desinfiointi. Suomessa vuosina 1980-95 30 vesiperäisessä epidemiassa on sairastunut yhteensä noin 13 000 ihmistä. Verkostovesien mikrobiologiset ongelmat syntyvät tyypillisesti siten, että vesilaitosten raakavedessä olevat patogeeniset mikrobit läpäisevät vedenkäsittelyn. Taudinaiheuttajamikrobit voivat päästä jakeluverkostoon myös esimerkiksi verkoston vaurioitumisen vuoksi tai tulvaveden välityksellä. Usein mikrobiologista alkuperää olevat vesiepidemioiden aiheuttajat, erityisesti virukset, jäävät tunnistamatta.

Vesiepidemia A

Savolaisessa lomakeskuksessa vesiepidemia alkoi maalis-huhtikuussa 1996, jolloin henkilökunta sairastui vuorokauden mittaiseen vatsatautiin. Oireisiin kuului oksentelua ja ripulointia. Vatsatautia alkoi tämän jälkeen ilmetä säännöllisesti viikoittain saapuvien vieraiden joukossa. Viidestäkymmenestä kerrallaan saapuneesta vieraasta sairastui 20-60 prosenttia. Oksentelu ja ripuli ilmaantuivat 3-4 vuorokautta saapumisen jälkeen. Tautia kuvattiin melko rankaksi. Kaikkiaan 500-1 000 henkilöä sairastui.

Tutkimusten avulla kyettiin sulkemaan pois ruokaperäinen mikrobikontaminaatio. Näin ainoaksi tartuntalähteeksi jäi keskuksen talousvesi, joka pumpattiin omasta porakaivosta. Tutkimus osoitti, että kaivoveden koliformisten bakteerien luku (80 CFU/100ml) ylitti STM:n laatuvaatimukset ja permanganaattiluku oli pohjavedelle korkea. Sairastumiset jatkuivat ja niin talousvedelle asetettiin käyttörajoituksia. Lomakeskuksen oman porakaivon vettä sai käyttää ainoastaan pesuun. Tarvittava juomavesi tuotiin säiliöissä. Vatsatauti loppui välittömästi, kun porakaivon veden käytöstä juomavetenä luovuttiin.

Jatkotutkimuksissa selvisi, että porakaivon läheisyyteen (ylämäkeen) oli sijoitettu lomakeskuksen jätevesien sakokaivo. On ilmeistä, että likavesikaivon vedet olivat imeytyneet maaperään ja kulkeutuneet maaperässä läheisen porakaivon veteen sitä saastuttamaan. Lomakeskus jatkaa kunnallisen vesijärjestelmän talousveden käyttöä siihen asti, kunnes uusi porakaivo likakaivosta kauempana saadaan käyttöön.

Vesiepidemia B

Itäsuomalaisessa urheilukeskuksessa vierailevissa urheilijoissa alkoi ilmetä vatsaoireita syksyllä 1996. Vatsatautiepidemiaan alettiin kiinnittää erityistä huomiota marraskuussa, jolloin keittiön henkilökuntaa sekä keskukseen saapuneita urheilijoita yhteensä noin 40 sairastui oksenteluun ja ripuliin. Tässä vaiheessa vielä vatsataudin epäiltiin tulleen keskuksen ulkopuolelta, eikä toimenpiteisiin ryhdytty. Vatsatautia alkoi kuitenkin ilmetä säännöllisesti viikon välein saapuneista urheilijoista 30-50 prosentilla. Ripuli ja oksentelu alkoivat 3-4 vuorokautta keskukseen saapumisen jälkeen, ja oireet kestivät yhden vuorokauden. Jouluna keskus oli kiinni kaksi viikkoa ja tauon toivottiin lopettavan sairastumiset. Epidemia kuitenkin jatkui entiseen tapaan, 150:stä saapuneesta kolmasosa sairastui.

Viranomaisten ottamien tarkkailunäytteiden jälkeen voitiin sulkea pois ruokaperäinen mikrobikontaminaatio. Näin ainoaksi mahdolliseksi tartuntalähteeksi jäi keskuksen talousvesi, joka oli sekoitus oman porakaivon pohjavettä sekä järvivedestä prosessoitua (saostus, suodatus, klooridesinfiointi) talousvettä. Talousvesi klooridesinfioitiin. Mikrobiologisissa veden tarkkailututkimuksissa ei kyetty havaitsemaan tekijää, joka olisi paljastanut epidemian syyn.

toisen palstan alkuun

Helsingin yliopiston virusopin laitos osoitti kaikista saamistaan (5) potilasnäytteistä Kaliki (Norwalk) -viruksen. Vesiepidemiaa yritettiin aluksi hillitä ja paikantaa luopumalla keskuksen porakaivon veden käytöstä. Toimenpide ei estänyt vieraita sairastumasta entiseen tapaan. Tässä vaiheessa keskuksen omalle talousvedelle asetettiin käyttörajoituksia; vettä sai käyttää pesuvetenä, mutta ruuanlaitossa käytetty vesi tuotiin kunnallisesta vedenjakeluverkostosta (säiliövesi). Vieraille tarjottiin pullovettä juotavaksi. Tämä toimenpide lopetti sairastumiset välittömästi.

Laitoksen raakavedet ja niistä prosessoitu talousvesi analysoitiin virusten varalta. Näitä ei pystytty osoittamaan 20 litran näytteestä, tosin laitoksen jätevedestä voitiin osoittaa tällöinkin Kaliki-virusten olemassaolo. Paikalliset terveysviranomaiset päättelivät, että juomavesi on mikrobiologisesti moitteetonta ja vesi on käyttökelpoista. Kaksi vuorokautta laitoksen oman juomaveden käyttöönoton jälkeen 80 vierasta 110:sta sai vatsaoireita. Keskus siirtyi heti takaisin laitokselle tuotavan veden ja pullovesien käyttöön. Tämä lopetti uudet sairastumiset. Urheilukeskus jatkaa toimintaansa tuotavan veden ja pullovesien varassa, kunnes se siirtyy kunnallisen vedenjakelun piiriin.

Selvitettäessä taudinaiheuttajamikrobien pääsytietä veteen vahvimpana vaihtoehtona tuli esiin keskuksen oma jätevesi, joka johdetaan järveen vajaan kilometrin päähän talousveden ottokohdasta. Järven pohjan pinnan muodot ja virtaukset saattavat kuitenkin johtaa jätevedet suoraan talousvedenottamolle. Vedenottamon järvivesi, jota käytettiin raakavetenä, tutkittiin vielä Kuopion yliopiston ympäristötieteiden laitoksella. Tällöin pystyttiin eristämään kolifaagi-viruksia, jotka voivat olla peräisin vain ulosteesta. Samoista järvivesinäytteistä löydettiin myös runsaasti koliformisia ja fekaalisia koliformisia bakteereita.

Talousvesien mikrobiologinen puhtaus ei ole varma

Nämä vesiepidemiat osoittavat, kuinka tärkeää raakavedenottamoiden suunnittelussa on huomioida lähistöllä olevat mahdolliset jäteveden purkupaikat. Tässä mielessä pohjavedet ovat hyvin haavoittuvia. Valitettavasti myöskään pintavesistä valmistetun talousveden mikrobiologinen laatu ei täysin varmistu klooridesinfioinnin avulla, sillä osa mikrobeista kestää aktiivisina alle 1 mg Cl₂/l klooridesinfioinnin. Sen suurempia annoksia Suomessa tai Keski-Euroopassa ei enää yleensä käytetä pintavesilaitoksilla korkeiden kloorisivutuotemäärien takia. Pohjavesilaitoksilla 1 mg Cl₂/l vettä saa veden maistumaan niin pahalta, että asukkaat valittavat mausta, vaikkakaan suoranaista terveysriskiä ei näin klooratuista vesistä ole osoitettu olevan.

Tapausten valossa näyttää siltä, että talousvesien mikrobiologinen puhtaus ei ole täysin varmaa, vaikka rutiinitarkkailussa ei löydettäisikään indikaattorimikrobeja. Erityisen ongelman muodostavat virukset, joita on ilmeisen vaikea osoittaa vesinäytteistä kuten elintarvikkeista, sillä modernitkin polymeraasiketjureaktio (PCR)-menetelmät ovat vielä puutteellisia. Talousvesi saattaa sisältää taudin aiheuttamiseksi riittävän määrän mikrobeja, vaikka niitä ei voitaisikaan vedestä havaita. Talousveden mikrobiologiset riskit ja niiden hallinta asettavat suuret haasteet jäte- ja juomavesihuoltoaan suunnitteleville vesilaitoksille ja varsinkin pienille vesiosuuskunnille, lomahotelleille, urheiluopistoille ja yksityistalouksille.

Suomalainen talousvesien tuotanto on siirtynyt yhä enemmän pohjavesien käyttöön, koska pintavesien puhdistaminen lähelle pohjavesien puhtaustasoa on kallista. Huonosti puhdistettu pintavesi sisältää klooridesinfioinnin jälkeen mutageenisia ja karsinogeenisia yhdisteitä, jotka lisäävät väestön syöpäriskiä. Pohjavesiä ei tavallisesti desinfioida. Desinfioimaton talousvesi on kuitenkin mikrobiologisesti haavoittuva. Ongelmaa lisää se, että pohjavesilaitokset, ja varsinkin yksityistaloudet ja lomahotellit, ovat pieniä yksiköitä. Mikrobiologiset ongelmat hallitaan paremmin suurissa vesilaitoksissa, sillä niissä veden laatu varmistetaan tiheillä analyyseillä.

Terttu Vartiainen, KTL

(017) 201 346, terttu.vartiainen@ktl.fi

Helvi Heinonen-Tanski, Kuopion yliopisto

Ilkka Miettinen, KTL

Leena Maunula, Haartman-instituutti