Talousveden mutageenisuus ja syöpäsairaudet

Suomessa talousvedestä todettuihin kloorauksen sivutuotteisiin on kiinnitetty 1980-luvulta lähtien huomiota ja 1990-luvulla talousveden mutageenisuuden syöpävaarallisuutta on selvitetty myös epidemiologisten tutkimusten avulla. Epidemiologisten tutkimusten kannalta on ollut olennaista, että talousveden aikaisempaa mutageenisuutta 1950-60-luvuilla on voitu arvioida Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osastoryhmän kehittämän menetelmän avulla. Se on mahdollistanut talousveden mutageenisuuden arvioinnin vesilaitoksilta rutiinimittauksissa kerättyjen tietojen perusteella.

Ensimmäiset tutkimukset perustuivat 56 kunnan vesilaitoksilta kerättyihin tietoihin, joita verrattiin kunnittain tietoihin syöpäesiintyvyydestä. Tutkimuksessa huomioitiin kunnan väestörakenne ja vesilaitosten vettä käyttävien osuus. Lisäksi pyrittiin huomioimaan eroja muuttoliikkeessä, sosioekonomisessa rakenteessa sekä tietyt teollisuudenalat. Tulokset viittaavat siihen, että pieni, 20-30 prosentin lisäriski aikaisempaan mutageenisuusaltistukseen olisi havaittavissa munuaissyövässä (riskisuhde RR=1,32; 95 %:n luottamusväli 1,11-1,53) ja virtsarakonsyövässä (1,21; 1,02-1,40) silloin, kun analyysi kohdennettiin mutageenista vettä käyttäviin kuntiin. Mahdollinen lisäriski todettiin myös mahasyövässä, lymfoomissa ja haimasyövässä.

Syöpäriski pieni

Kohorttitutkimus kohdentui samoihin kuntiin, mutta vain niihin henkilöihin joilla tiedettiin olevan vesijohtoliittymä vuonna 1970. Tässä tutkimuksessa mutageenisuuden todettiin aiheuttavan vain naisille lisäriskin virtsarakonsyövässä (1,48; 1,01-2,18) ja peräsuolensyövässä (1,38; 1,03-1,85). Kun analyysi kohdennettiin vain mutageenista vettä käyttäviin kuntiin, pieni noin 30 prosentin lisäriski voitiin todeta myös munuaissyövässä (1,34; 1,00-1,80). Kohorttitutkimuksessa voitiin huomioida yksilökohtaisia tietoja erimerkiksi vesijohtoliittymän ja henkilön sosiaalisen aseman suhteen (ei kuitenkaan elintapojen kuten esim. tupakoinnin).

Tutkimuksen viimeinen vaihe on ollut tapaus-verrokkitutkimus virtsarakonsyövästä ja munuaissyövästä, jossa kysyttiin sekä syöpään sairastuneilta että heille valituilta kontrollihenkilöiltä asuinhistoriaa ja tietoja mm. tupakoinnista ja ammattialtistuksesta. Tapaus-verrokkitutkimuksen alustavat analyysit viittaavat vastaavaan pieneen riskiin mutageenisuusaltistuksen suhteen, mutta lopulliset tulokset odottavat vielä julkaisua.

Talousveden mutageenisuus vähentynyt

Mutageeniset yhdisteet eivät ole ainoita talousveden kloorauksessa muodostuvia sivutuotteita, mutta mutageenisuus on yksi tapa mitata kloorauksen sivutuotteiden syöpävaarallisuutta.

toisen palstan alkuun

Näissä epidemiologisissa tutkimuksissa altistuksen arviointi perustui talousveden mutageenisuuteen 1950-70-luvuilla, jolloin mutageenisuus oli paljon nykyistä runsaampaa. Kloorauksen sivutuotteisiin reagoitiin Suomessa 1980-luvulla aktiivisesti ja nykyisin talousvesien mutageenisuus on huomattavasti vähäisempi.

Epidemiologisissa tutkimuksissa todetut riskit ovat tulkinnan kannalta ongelmallisia, sillä käytännössä yksittäisissä epidemiologisissa tutkimuksissa luotettavina pidetään vasta yli kahden tai kolmen ylittäviä riskisuhteita (200 %-300 % lisäriskiä). Kolmen eri tutkimuksen samansuuntaiset riskinarviot, tieto riskin lisääntymisestä suhteessa historialliseen altistustasoon sekä toksikologiset tutkimukset antavat kuitenkin aihetta olettaa, että talousveden mutageenisuus olisi yhteydessä sairastuvuuteen virtsaelinten syöpiin yhtenä riskitekijänä.

Talousveden 1950-70-lukujen mutageenisuustason syöpäriski on niin pieni, että se on ollut todettavissa vain hyvin laajoissa tutkimuksissa. Varovaisuus talousveden pientenkin riskien suhteen on kuitenkin perusteltua siksi, että puhdasta ja turvallista juomavettä voidaan pitää ihmisten perustarpeena ja altistuvien ihmisten suuri määrä tekee hyvinkin pienistä riskeistä merkityksellisiä. Suomessa nykyisin jaettavan talousveden mutageenisuus on huomattavasti vähäisempi kuin tutkimuksen aikainen, ja riskinä on aina, että veden puutteellinen desinfiointi altistaa ihmiset veden kautta välittyville tartuntataudeille. Vesilaitosten jakaman veden terveysriskit ovat aina julkisen terveydenhuollon kysymyksiä, jolloin riskejä joudutaan pohtimaan väestötasolla. 1990-luvulla yksittäisten ihmisten nesteiden käytön kannalta olennaiset terveysriskit löytyvät muista juomista kuin vesilaitosten jakamasta talousvedestä ja muualta kuin talousveden mutageenisuudesta.

Lisää:

Koivusalo M, Jaakkola JJK, Vartiainen T. Drinking water mutagenicity in past exposure assessment of the studies on drinking water and cancer: application and evaluation in Finland. Env Res 1994;64:90-101.

Koivusalo M, Jaakkola JJK, Vartiainen T, Hakulinen T, Karjalainen S, Pukkala E, Tuomisto J. Drinking water mutagenicity and gastrointestinal and urinary tract cancers: an ecological study in Finland. Am J Public Health 1994;84:1223-1228.

Koivusalo M, Vartiainen T, Hakulinen T, Pukkala E, Jaakkola JJK. Drinking water mutagenicity and leukemia, lymphomas and cancers of the liver, pancreas and soft-tissue. Arch Env Health 1995;50:269-276.

Koivusalo M, Pukkala E, Vartiainen T, Jaakkola JJK, Hakulinen T. Drinking water chlorination and cancer - a historical cohort study in Finland. Cancer Causes and Control 1997;8:192-200.

Meri Koivusalo, Stakes

(09) 39 671, meri.koivusalo@stakes.fi