|
Kansanterveys tuli Euroopan Unionin tehtäväkuvaan vasta Maastrichtin
sopimuksen myötä vuoden 1993 alusta. Pääasiallisesti
toiminnat toteutetaan ohjelmien kautta, jotka ovat yleensä viiden
vuoden mittaisia. Käynnissä ovat seuraavat kansanterveysohjelmat:
syöpä, AIDS, huume, terveyden edistäminen ja terveyden
seuranta. Näistä kolme ensimmäistä ovat luonteeltaan
vertikaalisia ja ne ovat itseasiassa alkaneet jo ennen vuotta 1993 erillisillä
poliittisilla päätöksillä. EU:n ohjelmien menestyksellisyyttä
tai kyvyttömyyttä arvioitaessa on syytä pitää
mielessä niiden tähänastisen historian kovin lyhyt aikajänne.
Terveyden edistämisen ohjelma hyväksyttiin Parlamentin ja
Ministerineuvoston välisessä sovittelussa maaliskuussa 1996.
Varsinaisesti toiminta pääsi käyntiin ko. vuoden loppupuolella.
Kokonaisbudjetti ohjelman viidelle vuodelle on 35 miljoonaa ecua eli
noin 200 miljoonaa markkaa. Summa ei ole kovin mittava, kun otetaan
huomioon noin 370 miljoonaa ihmistä käsittävä kohdeväestö.
Ohjelman kohdentaminen varsin harvoihin päätavoitteisiin
on ollut välttämätöntä useista syistä,
kuten ohjelman lyhyestä aikajänteestä, rahoitusraamin
niukkuudesta ja alan valtavasta moninaisuudesta. On lähdetty siitä,
että vain rohkealla priorisoinnilla voidaan saada tuloksia. Tietenkin
on mahdollista, että jälkikäteen prioriteettien valinta
osoittautuu epäviisaaksi.
toisen palstan alkuun
|
|
Ohjelma voidaan hahmottaa neljälle dimensiolle.
Terveysprioriteeteiksi on työohjelmassa valittu ravinto- ja painokysymykset,
sydäntaudit, terveysliikunta, mielenterveys ja alkoholi. Toisen
dimension muodostavat toiminnan areenat (engl. settings): koulut, työpaikat,
suurkaupungit (jäsenmaiden pääkaupungit) ja terveydenhuolto.
Kolmantena dimensiona on väestöprioriteetit, joita ovat nuoret,
vanhukset ja vähäosaiset. Neljännen dimension muodostavat
koko toiminnan laadun parantamiseen pyrkivät toimet, jotka sisältävät
kansanterveyden alan ammattihenkilöstön koulutuksen kehittämisen.
Tältä osin pyritään myös edistämään
voimallisesti tietoyhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien käyttöä
sekä tiedotusvälineiden ja terveyden edistämisen yhteistoimintaa.
Käytännössä suurelta osin ohjelman tukemat hankkeet
ovat edellä kuvatuilla aloilla toimivia euroopanlaajuisia verkostoja.
Niiden kautta pyritään kehittämään, analysoimaan
ja levittämään hyviksi havaittuja toimintamuotoja ja
-tapoja. On selvää, että kulttuurien erilaisuus on tälle
kaikelle suuri haaste, mutta samalla se on myös rikkaus.
Matti Rajala, EU-komissio, DG V
|
