Lisääntynyt huumeiden käyttö vaikeuttaa tartuntatautien torjuntaa Baltiassa ja Venäjän lähialueilla

Tartuntatautitilanne on Venäjällä yhä hälyyttävä. Tärkeimpiä syitä ovat valtion ja paikallistason terveydenhuollon heikko rahoitus, väestön huono ravitsemus- ja asumistaso, nopeutuneet asuinpaikan muutokset ja syrjäytyneiden väestöryhmien kasvu. Huomattava ongelma näyttää lähivuosina muodostuvan suonensisäisten huumeiden käyttäjien määrän lisääntymisestä. Venäjän tartuntatautitilannetta on käsitelty Kansanterveys-lehdessä viimeksi laajemmin numerossa 4/96. Useimpien tartuntatautien ilmaantuvuudessa ja torjunnassa ei sen jälkeen ole tapahtunut merkittäviä muutoksia

Sukupuolitaudit

Sukupuolitaudeista kuppa jatkaa lisääntymistään koko Venäjän federaation alueella. Sen ilmaantuvuus 100 000 asukasta kohden on kasvanut vuodesta 1995 vuoteen 1996 47 prosenttia (173.2:sta 254,1:en). Pietarissa, jossa syfilisluvut ovat olleet aikaisempina vuosina Venäjän korkeimpia, on v. 1996 tapauksien määrä laskenut Venäjän lukujen alapuolelle (237/100 000 asukasta). Pietarin terveysviranomaiset eivät vielä osaa sanoa, kuinka paljon laskusta on todellista ja kuinka paljon se on selitettävissä yksityisten lääkäripalvelujen käytön yleistymisellä. On mahdollista, että kuppapotilaat ovat entistä useammin hakeutuneet yksityislääkäreille, jotka eivät aina ilmoita toteamiaan kuppatapauksia viranomaisille.

Kuppatapaukset lisääntyvät Venäjällä erityisesti nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa. Tartunta leviää useimmiten heteroseksin välityksellä. Pietarin sukupuolitautien poliklinikoiden ylilääkäri Tatjana Smirnovan mukaan kouluissa ei juuri anneta opetusta turvaseksistä eikä kondomien käyttö ole yleistä. Syynä kondomien heikkoon suosioon on niiden suhteellisen korkea hinta ja abortin saannin helppous.

Toisin kuin kuppa, tippuri on vähentynyt Venäjällä kolmen viime vuoden ajan. V. 1995 kupan ja tippurin ilmaantuvuudet olivat lähes tasoissa (173,2 ja 165,5/100 000 asukasta), mutta v. 1996 tippuria oli vain puolet kupan määrästä (254,2 ja 133,5/100 000 asukasta). Tippurin nopeaan vähentymiseen ei ole löydetty selitystä.

Tippurin lisäksi meillä tavattavista sukupuolitaudeista klamydioosi on Venäjällä todennäköisesti erittäin yleinen. Sen diagnostiikka Venäjällä on toistaiseksi puutteellista. Siksi ei ole varmaa tietoa siitä, onko klamydioosi Venäjällä lisääntymässä vai ei.

Kuppaepidemian rajoittaminen on Venäjän tartuntatautien torjuntatoimista kiireellisimpiä, mm. siksi että akuutti kuppatartunta lisää HIV-infektion saamisen riskiä. HIV-epidemian laajeneminen Venäjälle on odotettavissa lähitulevaisuudessa.

HIV-infektio

Vuoteen 1996 asti HIV-infektio oli Venäjällä ja Baltiassa paljon harvinaisempi kuin Länsi-Euroopassa. Kesällä 1996 levisi HIV-infektio ensi kerran Ukrainassa ja Kaliningradin alueella epidemioiksi unikonsiemenistä valmistetun huumeen välityksellä (Kansanterveys 5/97). Uusia tartuntoja todettiin Venäjällä v. 1996 yhteensä 1 433, kun vastaava luku oli v. 1995 vain 169. Kaliningradissa on katuprostituoiduista tehdyssä tutkimuksessa todettu joka kolmannella HIV-infektio. Samanaikaisesti heistä n. 80 prosentilla on hepatiitti C-infektio.

Baltian maissa kuppatilanne on parempi kuin Venäjällä, mutta tippuria on suunnilleen yhtä paljon. Huumeiden käyttö on Baltiassa lisääntymässä ja sen mukana HIV-infektion leviämisen mahdollisuus kasvaa. Suurissa kaupungeissa (Tallinna, Riika, Vilna) suojaamattomaan seksisuhteeseen antautuva suomalainen on alttiina paljon suuremmalle sukupuolitautiriskille kuin Suomessa.

Kurkkumätä

Venäjän kurkkumätätilanne on parin viime vuoden aikana helpottunut oleellisesti (Kansanterveys 3/1997). V. 1996 taudin ilmaantuvuus oli enää 9,2/100 000 asukasta, kun se edellisenä vuonna oli 24,2/100 000 asukasta. Lasku on jatkunut entistä jyrkempänä v. 1997. Koko federaatiossa ilmaantuvuus oli vuoden 1997 ensipuoliskolla vain neljäsosa edellisen vuoden vastaavan ajanjakson määristä. Pietarissa uusia kurkkumätätapauksia oli v. 1996 enää 720 (15,0/100 000 asukasta), kun niitä edellisenä vuonna oli 1 690 ja epidemian huippuvuonna 1994 2 563. Elokuussa 1997 ilmoitettiin vain kuusi tapausta, kun edellisen vuoden elokuussa niitä oli 27. Sekä lasten että aikuisten immuniteetti on rokotuksilla kohotettu samalle tasolle kuin Suomessa. Taudin vaikeat muodot ovat nykyisin harvinaisia, mutta oireettomia kantajia on suunnilleen yhtä paljon kuin tapauksia kaikkiaan.

Suomalaisten ei ole vielä syytä luopua rokotetehosteista lyhyilläkään Venäjän matkoilla.

Baltian maissa kurkkumätää on ollut paljon vähemmän kuin Venäjällä. Vain Latviassa tauti pääsi v. 1994 leviämään maanlaajuiseksi epidemiaksi. Baltiassa kävijöistä tarvitsevat rokotetehosteita enää ne suomalaiset, jotka viipyvät useita viikkoja Virossa Narvan seudulla tai Latviassa.

Muut rokotuksin ehkäistävät taudit

Polio aiheutti Tshetseniassa epidemian sotatilan aikana v. 1995. Silloin Venäjällä rekisteröitiin 152 tapausta, joista muualla kuin Tshetseniassa yksi. V. 1996 Tshetseniassa toteutetun laajan rokotuskampanjan jälkeen on uusia poliotapauksia raportoitiin Venäjällä vain kuusi.

toisen palstan alkuun

Tuhkarokkoa Venäjällä esiintyy jatkuvasti siitä huolimatta, että lapset rokotetaan MP-rokotteella. Luvut ovat kuitenkin matalia (v. 1996 Venäjällä 8 000 ja Pietarissa 151). Sikotautia esiintyy enemmän. Tapausluvut kohosivat huomattavasti vuodesta 1995 vuoteen 1996 (Venäjällä 53 000:sta 70 000:een ja Pietarissa 5 000:sta 15 000:een). Sikotaudin lisääntymisen syynä pidetään rokotteen huonoa laatua ja sitä, että lapset rokotetaan sikotautia vastaan vain kerran, kun esimerkiksi Suomessa lapset saavat rokotetta kaksi kertaa.

Hinkuyskää tavataan Venäjällä vuosittain 10 000-20 000 tapausta ja Pietarissa 2 000-3 000 tapausta, pääosa koululaisilla ja nuorilla aikuisilla. Tapausten määrä on viime vuosina ollut laskussa. Tämän vuoden alkupuoliskolla on tosin tapausten määrä noin kaksi kertaa korkeampi kuin viime vuonna samana ajanjaksona.

Baltian maissa ei ole poliota. Tuhkarokko, sikotauti ja hinkuyskä ovat jonkin verran paremmin hallinnassa kuin Venäjällä. Syynä on ehkä se, että rokotteet ostetaan nykyisin länsimaista toisin kuin Venäjällä, joka tuottaa itse lasten rokoteohjelmassa käytetyt rokotteet.

Virushepatiitit

A-hepatiittia on Venäjällä yhä 25 kertaa enemmän kuin Suomessa. Suomessa todetuista 155:stä A-hepatiitti-tapauksesta 11 prosenttia oli saanut tartunnan Venäjällä ja kolme prosenttia Virossa. Eräillä Venäjän alueilla, mm. Karjalan kannaksella, jätevesisaastutuksen mukana on levinnyt A-hepatiittivirusta, mikä selittäisi ajoittaiset vesiperäiset epidemiat kouluissa ja laitoksissa.

B- ja C-hepatiitin kohdalla raportoitujen tapausten yleisyydessä on pienempi ero Suomen ja lähialueiden välillä kuin A-hepatiitissa. Sairaalaepidemiat ovat käyneet Venäjällä ja Baltiassa harvinaisiksi verensiirtojen ja verinäytteiden oton hygieenisyyden parantuessa. Uutena riskitekijänä on kasvava huumeongelma.

B-hepatiittien ehkäisy rokotteilla on Venäjällä vielä vähäistä. Vain eräät sairaalahenkilökunnan ryhmät ja B-hepatiittia kantavien äitien vastasyntyneet lapset saavat rokotteen. Venäjällä ei ole omaa B-hepatiittirokotteen tuotantoa ja ulkomailta ostettava rokote on kallista. WHO:n edustajat ovat siitä huolimatta kehottaneet Venäjän viranomaisia käynnistämään kaikkien vastasyntyneiden rokottamisen B-hepatiittia vastaan. Akuuttina torjuntatoimena olisi tärkeää rokottaa koululaiset alueilla, missä huumeiden tarjonta on yleistä.

C-hepatiitti on ollut Venäjällä raportoitava infektiotauti vuodesta 1994 lähtien. Tänä aikana riskinalaisten väestöryhmien testaamista on suuresti lisätty. Suonensisäisten huumeenkäyttäjien joukossa C-hepatiitti näyttää lisääntyvän nopeasti.

Virossa ja muissa Baltian maissa virushepatiittien torjunta on tähän asti rajoittunut samoihin toimiin kuin Venäjällä. B- ja C-hepatiittia on noin puolet Venäjän raportoimista ilmaantuvuusluvuista.

Elintarvikkeet ja bakteeri-infektiot

Elintarvikkeiden levittämät salmonelloosi, kampylobakterioosi ja yersinioosi ovat tilastolukujen valossa Venäjällä ja Baltiassa hyvin hallinnassa ja yleisyydeltään samalla tasolla kuin Suomessa. Huomioon ottaen maiden väliset suuret erot elintarvikkeiden hygieenisessä käsittelyssä tilastolukujen edustavuuteen on syytä suhtautua epäillen. Suomalaisten v. 1996 saamista salmonelloositartunnoista oli 1,6 prosenttia peräisin Venäjältä ja 2,3 prosenttia Virosta.

Toisin kuin Suomessa shigelloosi on yleinen sekä Venäjällä että Baltiassa. Taudin ilmaantuvuus on tilastojen mukaan laskussa, mutta tilastojen luotettavuus shigelloosin kaltaisten kliinisesti lievien infektioiden kohdalla on tunnetusti huono. Shigelloosin tavallisuuden selityksenä on Suomea heikompi käymälähygienia ja jätevesien puhdistus.

Tuberkuloosi

Tuberkuloosin ilmaantuvuus on Venäjällä kasvanut vuodesta 1990 vuoteen 1996 puolitoistakertaiseksi ja Virossa kaksinkertaiseksi. Virossa tautia oli kuitenkin v. 1990 niin paljon vähemmän kuin Venäjällä, että taudin ilmaantuvuus on siellä vielä pienempi kuin Venäjällä (v. 1995 Venäjällä 52,8/100 000 ja Virossa 46,3/100 000 asukasta). Syitä ilmaantuvuuden kasvuun on esitelty mm. Kansanterveys-lehden numeroissa 3/95, 10/95 ja 3/97.

Tuberkuloosibakteerikannoista molemmissa maissa on moniresistenttejä 10-20 prosenttia. Tärkein syy moniresistenttiyteen on huonosti valvottu hoito. WHO on viime vuosina pyrkinyt käynnistämään Venäjällä ja Virossa ns. DOT-hoitokokeiluja, joissa kunkin potilaan lääkkeenottoa valvoisi siihen koulutettu terveydenhoitaja. Kokeilujen käynnistyminen on ollut hidasta, koska DOT-hoito on Venäjällä harjoitetun hoitopolitiikan kannalta suuri muutos. Sen toteuttaminen ongelmapotilailla, esimerkiksi kroonisilla alkoholisteilla, on erityisen vaikeaa, sillä suuri osa heistä elää ilman vakituista asuinpaikkaa. Venäjän ja Baltian vankiloissa, missä tilanahtaus on paljon suurempi kuin esimerkiksi Suomessa, tuberkuloosin tarttuminen on erityisen tavallista.

Kenenkään suomalaisen ei tiedetä varmuudella saaneen tuberkuloositartuntaa Suomen lähialueilla parin viime vuoden aikana.

Matti Jahkola, KTL

(09) 474 4234, matti.jahkola@ktl.fi