Suomalaisten terveys - 7

Artikkelisarjan seitsemännessä osassa käsitellään tapaturmia, työn terveyshaittoja ja itsemurhia, jotka kahdessa edellisessä artikkelissa käsiteltyjen kansantautien rinnalla kuuluvat Suomen keskeisiin kansanterveysongelmiin. Kirjoitus perustuu keväällä ilmestyneeseen Suomalaisten terveys 1996 -teokseen.

Tapaturmat ja niiden jälkitilat

Nykyisin tapaturmia sattuu lähes 900 000 vuodessa ja ne aiheuttavat runsaat 2 500 kuolemaa sekä paljon työkyvyttömyyttä ja toimintakyvyn heikkenemistä. Kaikista vamman aiheuttaneista tapaturmista noin 60 prosenttia on koti- ja vapaa-ajan tapaturmia. Tärkein ryhmä on erityisesti vanhusten putoamiset ja kaatumiset. Kaatumisonnettomuuksissa kuolee lähes 900 suomalaista vuodessa. Heistä lähes 700 on yli 65-vuotiaita. Jatkuvasti yleistyvät lonkkamurtumat ovat iäkkäiden ihmisten putoamis- ja kaatumistapaturmien seurausta. Koska koti- ja vapaa-ajan tapaturmien määrä kasvaa, olisi tärkeää löytää uusia keinoja niiden ehkäisemiseen.

Tieliikennetapaturmissa kuoli 1970-luvun alussa vuosittain yli tuhat suomalaista, mutta nykyisin enää alle 500. Myös vammautuneiden määrä on vähentynyt. 1990-luvulla suotuisa kehitys on osittain johtunut lama-ajan liikenteen vähenemisestä, mutta pidemmällä aikavälillä tärkeintä ovat olleet kohentuneet turvallisuustoimet ja parantunut liikenneympäristö. Lähivuosina liikenteen ennakoidaan kasvavan nopeasti, mikä on omiaan lisäämään vahinkojen riskiä. Myös väestön ikääntyminen suurentaa liikenteessä vahinko- ja vammautumisriskiä. Vuoden 1997 alkupuolen tiedot viittaavatkin siihen, että pitkään jatkunut myönteinen kehitys on päättynyt ja liikennekuolemien määrä kasvaa jälleen. On siis hyvin tärkeää tehostaa liikenneturvallisuustyötä mm. vähentämällä liikenteen kasvupaineita, parantamalla liikenneympäristöä, kehittämällä liikennekasvatusta sekä edistämällä turvallisimpien liikennemuotojen käyttöä.

1970- ja 1980-luvuilla etenkin vakavat työtapaturmat vähenivät, mutta viime vuosina niiden yleisyys on pysynyt ennallaan. Työtapaturmatilanne on Suomessa keskimääräistä eurooppalaista tasoa, mutta huonompi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Työtapaturmia sattuu suhteellisesti eniten pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Arvioidaan, että vuosittain 100 000 työntekijää joutuu tapaturmaan, yli 100 heistä heistä kuolee, 1 000 vammautuu pysyvästi ja 10 000 joutuu työkyvyttömäksi vähintään kuukaudeksi. Työtapaturmien ehkäisemiseksi työympäristöön on edelleen kehitettävä turvallista teknologiaa ja työn järjestelyjä on parannettava.

Ammattitaudit ja työhön liittyvät terveysvaarat

Noin 7 000 suomalaista sairastuu vuosittain ammattitauteihin. Niistä noin viidesosa on siinä määrin vakavia, että ne aiheuttavat kuoleman, pysyvän vamman, työkyvyttömyyden tai ammatinvaihdon. Ammattitautien vaara on suurin elintarviketuotannossa ja rakennusalalla. Ammattitautien ehkäisy edellyttää työn altistustekijöiden torjuntaa ja usein myös suojavälineitä.

Suomessa noin 300 000 työntekijää altistuu huomattavasti melulle ja noin 50 000 säteilylle. Osapuilleen 15 000 henkilöä altistuu työssään syöpävaaraa aiheuttaville tekijöille ja yli 200 000 erilaisille allergeeneille. Raskas dynaaminen lihastyö voi olla terveydelle haitallista. Sille altistuu vähintään 300 000 henkilöä lähinnä maataloudessa, metsätyössä, rakennustyössä ja varastotyössä. Lisäksi staattinen lihastyö ja toistotyö voivat merkitä terveysongelmia noin 150 000 henkilölle. Yleisimpiä psyykkistä kuormitusta aiheuttavia tekijöitä ovat kiire ja aikapaine, suuri vastuu inhimillisistä tai aineellisista arvoista, yksipuolinen psyykkinen kuormitus, informaatioylikuormitus, väkivallan tai tapaturman uhka, työpaikan ihmissuhdeongelmat sekä työttömyyden uhka.

toisen palstan alkuun

Työtehtävien psyykkinen vaativuus ja kuormitus ovat kasvamassa. Psyykkistä kuormitusta voidaan lievittää työjärjestelyillä ja parantamalla työpaikan ilmapiiriä ja johtamista.

Varsinaisten ammattitautien lisäksi huomattavalla osalla työikäisestä väestöstä on sellaisia sairauksia, joihin työllä tai siihen liittyvillä taustatekijöillä on ainakin jonkin verran osuutta. Sairaiden ja vammaisten selviytyminen työssä riippuu olennaisesti työn järjestelyistä sekä kuntoutuksen saatavuudesta ja tuloksekkuudesta.

Itsemurhat

Suomen itsemurhakuolleisuus on kansainvälisesti katsoen suuri ja muistuttaa Baltian maiden ja itäisen Euroopan tilannetta. Itsemurhien merkitys työikäisen väestön kuolemansyynä on erityisen suuri alle 35-vuotiailla miehillä, joiden kuolemista lähes puolet on itsemurhia. Itsemurhakuolleisuuden kasvu kiihtyi 1980-luvun alussa ja kuolleisuus oli suurimmillaan taloudellisen nousukauden lopussa. 1990-luvulla itsemurhat ovat hieman vähentyneet. Vuonna 1995 Suomessa tehtiin 1 388 itsemurhaa, joista 1 080 oli miesten itsemurhia.

Itä- ja Pohjois-Suomessa itsemurhat ovat yleisempiä kuin muualla maassa. Työntekijöiden itsemurhakuolleisuus on kaksinkertainen toimihenkilöihin verrattuna. Itsemurhan riskitekijät kasautuvat. Itsemurhan tehneet ovatkin sekä sosiaalisessa että terveydellisessä mielessä moniongelmaisia.

Itsemurhien ehkäisemiseksi on tärkeää havaita masennus ja hoitaa se asianmukaisesti, estää alkoholisoitumiskehitys ja hoitaa alkoholiongelmat, todeta ja hoitaa persoonallisuushäiriöihin liittyvät ongelmat, hoitaa tehokkaasti psykoositasoiset häiriöt, tunnistaa akuutit elämänkriisit ja niihin liittyvä itsemurhavaara sekä antaa apua somaattisiin sairauksiin liittyvään psyykkiseen hätään. Lisäksi on rajoitettava itsemurhamenetelmien saatavuutta.

Lisää:

Aromaa A, Koskinen S, Huttunen J, toim.

Suomalaisten terveys 1996

Edita, Helsinki 1996, 272 s. ISBN 951-37-2004-7

Työtapaturmien ja kuolemaan johtaneiden työtapaturmien yleisyys vuosina 1945-95

Kaikki työtapaturmat 1 000 työntekijää kohti

Kuolemaan johtaneet työtapaturmat 100 000 työntekijää kohti

Lähde: Työterveyslaitos

Itsemurhakuolleisuus vuosina 1921-94

Itsemurhia miljoonaa 10-89-vuotiasta henkilöä kohti

Lähde: Tilastokeskus, kuolemansyytilasto

Seppo Koskinen, KTL

09) 474 4762, seppo.koskinen@ktl.fi

Arpo Aromaa, KTL