Tupakka savuaa kodeissa

Kotitupakointi on melko yleistä, vaikka kaikki säännöllisetkään tupakoijat eivät tupruta kodin seinien sisällä. Tavallista useammin tupakansavu röyhyää keski-ikäisten, vähän koulutettujen ja myös yksinhuoltajien luona.

Pitkäaikainen tupakanvastainen työ on Suomessa tuottanut tulosta: vaikka nuorisomme poikkeuksellisen varhainen tupakoinnin aloittaminen herättää huolta, ilahduttaa miesten tupakoinnin lasku. Naisten tupakoinnin yleisyyden paikallaan pysyminen selvästi miesten tason alapuolella, voidaan myös tulkita osittaiseksi voitoksi, polttavathan esimerkiksi ruotsalais- ja virolaisnaiset suomalaisia useammin.

Suomalaisessa tupakkakeskustelussa sivuun jäänyttä kotitupakointia eivät lakinormit kahlitse. Kotitupakointi lisää kaikkien perheenjäsenten sairastumisvaaraa, myös niiden, jotka eivät itse tupakoi. Kodit, joissa tupakoidaan, ovat myös tupakointitottumuksen tehokkaimpia oppimisympäristöjä.

Terveyskäyttäytymiskysely kotitupakoinnin selvittämiseksi

KTL:n Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimuksessa (AVTK) on vuodesta 1985 lähtien kysytty, tupakoiko vastaaja tai joku hänen perheenjäsenistään kotona.

Tulosten mukaan kotitupakointi on Suomessa kohtalaisen yleistä: vuosina 1985-96 tutkituista runsaasta 36 000 25-64 -vuotiaasta kertoi 28 prosenttia jonkun tupakoivan kodissaan. Kotitupakointi on kuitenkin varsin vaihtelevaa - tarkasteltujen taustamuuttujien mukaan voidaan havaita jopa 30-kertaiset tasoerot.

Kotitupakointi väheni Suomessa 1980-luvulta (30,4 %) meneossa olevalle vuosikymmenelle (25,6 %) siirryttäessä.

Kotitupakointi on harvinaistunut kaikenikäisillä. Eniten poltettiin 35-44 -vuotiaiden vastaajien kodeissa (80-luvun lopulla 34,2 %, 90-luvun alussa 28,1 %). Havaittu muutos on kuitenkin juuri tässä ikäryhmässä suurin, mikä kertonee sukupolveen sitoutuvista elämäntapamuutoksista. Sodanjälkeisiä suuria ikäluokkia nuoremmat suhtautuvat näitä nurjamielisemmin kotitupakointiin.

Koulutustaso ratkaisee

Selkeä ja odotettu koulutustasoyhteys on myös olemassa paljon vahvempaa kuin ikäriippuvuus: vain peruskoulutuksen saaneista kotitupakoinnista 1980-luvun lopulla raportoi 34,2 ja 29,8 prosenttia 1990-luvun alussa. Pitkään kouluja käyneiden (13 v ja enemmän) vastaavat luvut olivat 22,1 ja 18,6 prosenttia.

Myös parien ja yksittäisten aikuisten kotitalouksissa, joissa joko on tai ei ole alle 18-vuotiaita lapsia, myönteistä kehitystä esiintyy. Vähiten tupakoidaan sellaisten parien kodeissa, joilla on lapsia (80-luvun lopussa 28,4 %, 90-luvun alussa 25,3 %), eniten taas sellaisissa yksinhuoltajatalouksissa, joissa on alle 18-vuotiaita lapsia (43,0 % ja 37,1 %).

toisen palstan alkuun

Kotitupakointi nuorilla vähäisempää

Eniten - vaikkei 100-prosenttisesti - poltettiin niissä kodeissa, joista on tullut valikoiduksi AVTK:hon tupakoiva vastaaja. Myös tähän ryhmään kuuluvilla on kotitupakointi ajan myötä hieman vähentynyt. Kotitupakointi on harvinaisempaa nuorilla ja hyvinkoulutetuilla vastaajilla sekä silloin, kun talouteen kuuluu alaikäinen lapsi. 1990-luvun alussa nuorimman tupakoivan kymmenvuotisryhmän miesten/naisten ilmoittama kotitupakointi oli 59,6/57,1 prosenttia ja vanhimman 81,2/83,5 prosenttia. Vastaavat luvut olivat alimman koulutusryhmän miehillä ja naisilla 76,7/76,7 ja ylimmässä koulutusryhmässä 56,9/58,9 prosenttia, lapsia huoltavilla pareilla 57,3/56,6 ja yksinhuoltajilla 79,7/71,8 prosenttia.

Passiivinen kotitupakointi

Se, että joutuu itse tupakoimattomana oleskelemaan tupakansavussa kotona oli noin kaksi kertaa yleisempää naisilla kuin miehillä. Jonkun muun perheenjäsenen kotitupakoinnista raportoi 1985-90 13,4 ja 1991-96 8,1 prosenttia naisista. Vastaavat miesten luvut olivat 7,0 ja 5,5 prosenttia. Kehitysluvut ovat myönteisiä merkkejä, samoin se tieto, että passiivinen tupakointi väheni eniten nuorilla vastaajilla, antaa aihetta varovaiseen optimismiin.

Koulutusnäkökulma paljastaa samanlaisen tilanteen kuin kotitupakoinnissa yleensä. Naisilla kotitupakoinnin ja koulutuksen lineaarinen yhteys säilyi kumpanakin tarkastelujaksona. Jos naisen koulutus oli enintään 9 vuotta, oli altistuminen passiiviselle tupakoinnille yleisempää kuin jos koulutus oli 10-12 vuotta tai 13 vuotta ja enemmän. Vastaava korrelaatio esiintyi miehilläkin, mutta portaittaisena niin, että 12 koulutusvuotta muodosti miehille tärkeän rajapyykin.

Parisuhteessa ilman 18-vuotiaita lapsia elävien naisten passiivinen tupakointi oli yleistä: 1980-luvun lopulla 16, 1990-luvun alussa 11 prosenttia ilmoitti tällaisesta. Miehillä passiivinen tupakointi oli yleisintä, kun elettiin vailla parisuhdetta ja ilman alle 18-vuotiaita lapsia (10, 8 %). Passiivinen tupakointi oli sitä yleisempää kodissa mitä vanhemmasta perheestä oli kysymys.

Itse tupakoimattomat naiset joutuvat kotona tupakoimaan passiivisesti lähes kaksi kertaa miehiä useammin, erityisesti iäkkäät naiset. Alaikäisten lastenkaan läsnäolo ei suuresti vaikuta pariskuntien tupakointiin. Lasta yksinään huolehtivien aikuisten kodeissa tupakointi on yleisintä. Pohjoismaisessa vertailevassa tutkimuksessa (Lund, Skrondal, Vertio, Helgason 1997) on todettu suomalaisten altistuvan tupakansavulle kodissaan pohjoismaalaisista harvimmin ja kotitupakoinnin vähenevä kehityssuunta on siinäkin todettavissa. Kun työpaikoilla onneksi on päästy varsin pitkälle eroon passiivisesta tupakoinnista, lienee syytä aloittaa vakava keskustelu kotitupakoinnin vaaroista, jotta sen lasku voitaisiin varmistaa tai jopa saada jyrkemmäksi.

Antti Uutela, KTL

(09) 474 4619, antti.uutela@ktl.fi

Mikko Laaksonen, KTL

Pekka Puska, KTL