Enterovirusinfektiot voivat olla riski myöhemmälle sydäninfarktille

Sepelvaltimotaudin synty on monimutkainen tapahtuma, jota on ollut vaikea selittää yksinomaan klassisten riskitekijöiden, kuten korkean kolesterolin, tupakoinnin ja verenpaineen avulla. Viimeaikaisten tulosten valossa näyttäkin ilmeiseltä, että taudin syntyyn vaikuttavat myös mikrobi-infektiot ja tulehdusreaktiot. Vuosia kestäneet tutkimustyöt ovat elegantisti osoittaneet kroonisia hengitystieinfektioita aiheuttavan Chlamydia pneumoniaen yhteyden sepelvaltimotautiin.

C. pneumoniae -bakteeri ei ole ainoa mikrobi, jota on tutkittu sepelvaltimotaudin syntyyn osallistuvana. Jo 30 vuotta sitten julkaistiin työ, jossa kuvattiin kuinka erään enteroviruksen (coxsackie B -virus) aiheuttama infektio hiiressä aikaansaa sepelvaltimotaudille tyypillisiä varhaisoireita. Löydöksen innoittamina useat ryhmät alkoivat tutkia kyseisten virusten aiheuttamien infektioiden ja sepelvaltimotaudin yhteyttä ihmisellä. Näissä tutkimuksissa pieneltä joukolta sydäninfarktiin sairastuneista ihmisistä yritettiin löytää viitteitä coxsackie B -virusinfektioista. Joidenkin tutkimusten positiivisista löydöksistä huolimatta tulokset jäivät kokonaisuudessaan laihoiksi, eikä coxsackie B -virusten yhteyttä sepelvaltimotautiin kyetty tuolloin vakuuttavasti osoittamaan.

Uusi menetelmä

Edellä mainituissa töissä tutkittiin ainoastaan joitakin kuudesta erilaisesta coxsackie B -viruksesta, vaikka ihmisessä tautia aiheuttavia enteroviruksia on kaikkiaan 64. Enteroviruslaboratoriossa on kehitetty enterovirusten vasta-ainemittauksia varten ns. ryhmäspesifinen EIA-metelmä, jolla eri enterovirusinfektioiden aikaansaamat vasta-aineet voidaan helposti mitata samalla kertaa. Saadusta tuloksesta voidaan päätellä tutkittavan henkilön "enterovirushistoria" ja populaatiotasolla tuloksen ajatellaan heijastelevan enterovirusinfektioiden määrää. Helppoutensa ja nopeutensa vuoksi menetelmä soveltuu hyvin käytettäväksi laajoissa epidemiologisissa tutkimuksissa.

Enterovirusvasta-aineita Pohjois-Karjalasta 1977 kerätyistä seeruminäytteistä tutkittaessa havaittiin, että enterovirusvasta-ainetasot olivat korkeampia niillä ihmisillä, jotka myöhemmin sairastuivat infarktiin kuin terveillä verrokeilla. Korkea enterovirusvasta-ainetaso toimi itsenäisenä, tupakoinnista ja muista klassisista riskitekijöistä

toisen palstan alkuun

vapaana riskitekijänä nimenomaan miehillä, jotka sairastuivat infarktiin alle 49-vuotiaana. Heidän riskinsä sairastua infarktiin nousi yli nelinkertaiseksi, jos heillä oli korkea enterovirusvasta-ainetaso. Vanhemmilla miehillä ei korkea enterovirusvasta-ainetaso enää merkittävästi lisännyt sairastumisriskiä. Vaikka naisista saadut tulokset olivat samansuuntaisia, ne eivät olleet tilastollisesti merkittäviä, koska nuorena infarktin saaneiden naisen määrä jäi pieneksi.

Enterovirusinfektiot ovat hyvin yleisiä ja ensimmäinen tartunta saadaan yleensä jo varhaislapsuudessa. Suurin osa enterovirusinfektioista on oireettomia tai varsin vähäoireisia, mutta joskus tartunnan saanut voi saada vakavia oireita; hän voi esimerkiksi halvaantua, saada aivo- ja aivokalvontulehduksen tai sydänlihastulehduksen, joka sinällään voi joskus johtaa jopa sydämen siirtoon. Viimeaikaisten tulosten valossa enterovirusinfektiot lisäävät, vielä tunnistamattomalla tavalla, myös myöhempää riskiä sairastua nuoruustyypin diabetekseen.

Jos enterovirusinfektioiden estäminen enterovirusrokotteella estäisi edes pienen osan sydäninfarktiin ja nuoruustyypin diabetekseen sairastumisista, saataisiin rokotteella sekä inhimillisestä että kansantaloudellisesta näkökulmasta katsoen varsin merkittävä hyöty. Tapettuja viruksia sisältävän rokotteen tekninen valmistaminen ei ole vaikeaa. Onhan jo pitkään ollut käytössä tehokas rokote enteroviruksiin kuuluvan polioviruksen aiheuttamaan tautiin, polioon. Ongelmana vain on ns. vaarallisten virusten tunnistaminen 64 enteroviruksen joukosta. Ei myöskään vielä tiedetä, ovatko samat virukset vaarallisia kummassakin taudissa vai onko kummallakin taudilla omat "vaaralliset" virukset. Joka tapauksessa ennen rokotekokeiluihin ryhtymistä on tiedettävä riittävästi niistä mekanismeista, joilla enterovirusinfektiot mahdollisesti vaikuttavat sydäninfarktin ja nuoruustyypin diabeteksen syntyyn, ettei hyvää tarkoittavilla rokotteilla lisätä näihin kansantauteihin sairastuvien ennestäänkin suurta määrää.

Viite: Roivainen M, Alfthan G, Jousilahti P, Kimpimäki M, Hovi T, Tuomilehto J. Enterovirus infections as a possible risk factor for myocardial infarction. Circulation, in press

Merja Roivainen, KTL
(09) 4744 8406, merja.roivainen@ktl.fi