Käsiksi nivelrikkogeeneihin käsiartroosia tutkimalla

Kuten muutkin kansantautimme, nivelrikko on ns. monitekijäinen sairaus, jonka syntyyn vaikuttavat yhdessä eri ympäristötekijät ja perimä. Kaksostutkimusten perusteella arvioidaan geeniemme selittävän, nivelrikon muodosta riippuen, jopa 65 prosenttia artroosin synnystä. Väestötasolla yleisille nivelrikon muodoille altistavien periytyvien tekijöiden selvittäminen on vasta alkuvaiheessa, mutta vilkkaan tutkimuksen kohteena sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Nykytietämys nivelruston genetiikasta perustuu harvinaisia osteokondrodysplastisia oireyhtymiä ja niihin liittyvää nivelrikkoa aiheuttaviin geenivirheisiin. Mutaatioita on viime vuosina löytynyt ruston rakenteeseen ja aineenvaihduntaan vaikuttavista geeneistä, ja muutamissa perheissä varhainen nivelrikko kytkeytyy ruston tärkeimmän rakenneproteiinin, tyypin II kollageenin geeniin. Tutkimustulokset näiden geenien merkityksestä altistumisessa tavallisille nivelrikoille ovat kuitenkin olleet varsin ristiriitaisia. Yleisen nivelrikon geneettinen tausta todennäköisesti osoittautuu tätä monipuolisemmaksi ja sisältää muitakin kuin pelkästään rustossa ilmentyviä geenejä.

Kyhmyiset sormet äidiltä tyttärelle

Etsittäessä koko kansan artroosille altistavia geenejä on valittava tutkimuksen kohteeksi sellainen nivelrikon muoto, jossa periytyvien tekijöiden osuus olisi mahdollisimman suuri, ja toisaalta pystyttävä eliminoimaan tutkimusaineistosta ne yksilöt, joiden nivelkuluman taustalla on pääasiassa ympäristötekijä, esimerkiksi aikaisempi vamma. Sormien kärkinivelten artroosi on nivelrikon muoto, jossa periytyvän sairastumisalttiuden osuus näyttäisi olevan suurimmillaan. Jo pitkään on tiedetty sormiartroosin liittyvän usein yleistyneeseen isojen nivelten nivelrikkoon sekä Heberdenin kyhmyjen esiintyvän perheittäin ja yleisemmin naisilla kuin

toisen palstan alkuun

miehillä. Samaa mieltä ovat varmasti nivelrikkopotilaita lääkärintyössä kohdanneet - varsin usein polvinivelrikko ja "kyhmyiset sormet" periytyvät äidiltä tyttärelle.

Sormiartroosi siis vaikuttaa oivalliselta johtolangalta nivelrikkogeenien jäljille. Voidaan olettaa, että Suomen geneettisestä isolaatiosta johtuen artroosigeenien kirjo ei olisi aivan niin monimuotoinen ja vaikeasti selvitettävissä kuin sekoittuneemmissa väestöissä.

Sormiartroosit seulassa

KTL:n lääketieteellisen molekyyligenetiikan osastolla on aloitettu suomalaisen käsinivelrikkoaineiston kerääminen vuonna 1996. Suomen Kaksosrekisteristä, Mini-Suomi-tutkimukseen osallistuneista ja Reumasäätiön sairaalasta on valittu tiukoin radiologisin kriteerein käsinivelrikkoa sairastavia sisarussarjoja. Potilaiden ja heidän perheittensä DNA-näytteistä on nyt tehty ensimmäinen alustava koko perimän läpikartoitus. Tässä geenijahdissa on löydetty useita sellaisia perimän alueita, jotka saattaisivat sisältää sormiartroosille altistavia geenivariaatioita. Parhaillaan tutkitaan tarkemmin näillä alueilla sijaitsevia geenejä, ja mielenkiintoista tulee myös olemaan niiden merkityksen selvittäminen muiden nivelten artroosissa.

Tietyn geenimuodon osoittautuminen nivelrikon riskitekijäksi ei vielä hyödytä nivelrikkopotilasta, mutta se on avain kansantaudillemme altistavien periytyvien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksen selvittämiselle. Artroosin syntymekanismin ja molekyylitaustan valkeneminen luo perustan tulevaisuuden tarkentuvalle diagnostiikalle ja uusille täsmällisille hoitomuodoille.

Jenni Leppävuori, KTL,
(09) 4744 8265, jenni.leppavuori@ktl.fi