|
Nivelrikko eli artroosi on yleisin nivelsairaus sekä Suomessa että
kautta koko maapallon. Sille on tunnusomaista nivelruston rappeutuminen,
nivelen kipeytyminen ja raajan toimintakyvyn heikentyminen. Nivelrikko
voi kehittyä mihin hyvänsä niveleen, mutta sitä esiintyy yleisimmin
polvissa, lonkissa, käsissä ja nikamien välisissä nivelissä. Polven
ja lonkan nivelrikko ovat isoja ja kalliita ongelmia. Muiden nivelten
artroosit ovat joko niin harvinaisia tai rajoittavat niin vähän toimintakykyä,
etteivät ne näy juuri ensinkään kansanterveyttä kuvaavissa tunnusluvuissa.
Vuosina 1978-80 toteutetun Mini-Suomi-tutkimuksen perusteella joka
kymmenennellä yli 30-vuotiaalla suomalaisella oli jommassakummassa polvessaan
oireinen nivelrikko, naisista 15:llä ja miehistä viidellä prosentilla.
Polviartroosi oli siis suomalaisilla naisilla kolme kertaa niin yleinen
kuin miehillä. Lonkan nivelrikkoa sairasti tutkituista viisi prosenttia
ja se oli yhtä yleinen miehillä kuin naisilla. Tuolloin nivelrikon arvioitiin
heikentäneen 250 000:n suomalaisen toimintakykyä ja sen seurauksena
35 000:n tarvinneen ainakin ajoittain ja 15 000:n säännöllisesti apua
selviytyäkseen jokapäiväisistä perustoiminnoistaan. Tuore Finriskitutkimus,
jossa viime vuonna tutkittiin 65-74-vuotiaiden seniorikansalaisten nivelten
tilaa pääkaupunkiseudulla ja Pohjois-Karjalassa, viittaa polviartroosin
harvinaistuneen naisilla ja lonkka-artroosin miehillä. Sairastavuuden
luotettava seuranta edellyttäisi kuitenkin edustavampien otosten tutkimista
ja useamman kuin kahden pisteen aikasarjaa.
Taannoin artroosia kutsuttiin myös kulumaviaksi, kun nivelen arveltiin
vaurioituvan sitä runsaasti käytettäessä. Liikunnan vaikutuksia selvittäneet
tutkimukset ovat nakertaneet nimityksen perusteita. Itse nivelrikko
kuluttaa sen sijaan merkittävästi iäkkään väestön voimavaroja ja sitä
kautta kansakunnan kukkaroa. Väestön ikärakenteen muutos lisää edelleen
apua tarvitsevien nivelrikkopotilaiden määrää, tekonivelkirurgian ja
kuntoutuksen tarvetta sekä kustannuksia.
toisen palstan alkuun
|
|
Nivelrikon riskitekijöistä on kertynyt pikku hiljaa
vankkaa tietoa. Liikapaino, raskaaseen ruumiilliseen työhön liittyvä
kuormitus ja niveliin kohdistuneet tapaturmat voidaan jo lähes varauksetta
päätellä polviartroosin todellisiksi syytekijöiksi. Nämä kolme vahvaa
riskitekijää selittävät jopa yli puolet polviartroosin esiintyvyydestä.
Ne ovat myös lonkka-artroosin riskitekijöitä, mutta tutkimuksia on vähemmän
ja syysuhteet epävarmempia. Työergonomian parantamiseen, tapaturmien
torjuntaan ja lihavuuden vähentämiseen tähtäävillä ohjelmilla on ennestäänkin
merkittävä osa maamme ehkäisevässä terveyspolitiikassa. Nivelrikon ehkäisy
olisi nähtävä yhtenä tärkeänä tavoitteena, kun ohjelmia toteutetaan
ja niiden vaikutuksia seurataan.
Liikunta näyttää vaikuttavan sekä hyödyllisesti että haitallisesti
nivelten terveyteen. Kilpaurheilu ennustaa alaraajan artrooseja, mutta
kävelyn tapainen kevyempi liikunta näyttää suojaavan ainakin polvea
nivelrikolta. Urheiluun ja ruumiillisiin töihin liittyvän artroosiriskin
vähentäminen edellyttää vielä tutkimustyötä, jotta pystyttäisiin täsmällisemmin
määrittelemään millainen kuormitus on nivelille suositeltavaa ja millainen
ei.
Nivelrikon tutkimus on edennyt viime vuosina kohtalaisen ripeästi laajalla
rintamalla. Suomalaisten panos on ollut vahva tälläkin tutkimussaralla.
Artroosille altistavien geenien epidemiologinen tutkimus on käynnistynyt,
ja tulokset voivat aikanaan tarjota uusia avaimia nivelten terveyden
edistämiseen. Hyvin iso osa nivelrikoista näyttää olevan ainakin teoriassa
ehkäistävissä, joten interventiotutkimusten ja kokeilutoiminnan aika
on nyt käsillä.
Markku Heliövaara, Kansanterveyslaitos
|
