Vaarantaako urheilu nivelten terveyden?

Erilainen liikunta ehkäisee selvästi tärkeiltä kansansairauksiltamme, kuten sydän- ja verisuonisairauksilta, aikuisiän sokeritaudilta, luun haurastumiselta (osteoporoosilta) ja myös suorituskyvyn heikkenemiseen liittyvältä ennenaikaiselta eläköitymiseltä ja itsenäisen toimintakyvyn menetykseltä. Kysymys siitä, vaarantaako urheilu nivelten terveyden, on kuitenkin askarruttanut urheilun parissa työskenteleviä, koska toisaalta urheilussa kohdistuu niveliin runsaasti tapaturmia ja toisaalta useissa urheilumuodoissa nivelet kuormittuvat toistuvasti tai suurina yksittäisinä kuormina.

Entisiin suomalaisiin miespuolisiin huippu-urheilijoihin kohdistuneissa tutkimuksissa tutkittavat jaettiin urheilumuotoihin, joissa alaraajojen kantaviin niveliin kohdistuu erityyppistä kuormitusta: kestävyyslajien urheilijat, voimalajien urheilijat ja joukkuelajien urheilijat. Sairaalahoitojen tarvetta alaraajojen nivelrikon vuoksi analysoitaessa todettiin sekä joukkuelajien että voimalajien urheilijoilla olevan 45 ikävuodesta alkaen hieman enemmän nivelrikkoa kuin verrokeilla.

Vammat ja liikapaino

Tapaturmat selittävät nivelrikkoja joukkuelajeissa. Esimerkiksi palloilulajissa sattuva polven nivelside- ja nivelkierukkavamma voi huonosti hoidettuna johtaa vuosikymmenien kuluttua ennenaikaiseen nivelrikkoon. Voimalajeissa tärkeä selittävä tekijä on se, että lajin harrastajat

toisen palstan alkuun

ovat yleensä raskasrakenteisia ja niissä yksittäiset voimakkaat kuormitushuiput voivat myös ylittää nivelten kestokyvyn. Voimalajeissa sattuu myös yksittäisiä niveltapaturmia. Kestävyyslajeissa nivelrikkohoitoja tarvitaan lisääntyvästi vasta kun verrokit jo vähentävät liikkumistaan. Entiset kestävyysliikkujat elävät keskimäärin runsaat viisi vuotta verrokkeja vanhemmiksi ja liikkuvat myöhemmällä iälläkin aktiivisesti. Ilmeisesti on niin, että jo juoksukuormituskin voi vahingoittaa iäkkään ihmisen rappeutunutta niveltä. Keski-ikäisen aiemmin liikuntaa harrastamattoman ihmisen nivelruston sopeutumista juoksukuormitukseen tunnetaan huonosti.

Edellä todetuista tuloksista huolimatta on syytä muistaa, että tuki- ja liikuntaelimistö on tarkoitettu liikkumista varten ja on selvää, että sopiva liikunta on sen toimintakyvyn kehittymisen ja säilymisen kannalta hyväksi. Näin esimerkiksi entisillä urheilijoillamme oli vähemmän lonkan toimintakyvyn vajavuutta kuin verrokeilla. On selvää, että harjoittelu parantaa lihasvoimaa ja lihasten koordinaatiota. Jos alaraajojen kantavissa nivelissä on jo nivelrikko, harrastettavan liikunnan tulisi olla lihasvoimaa ja liikelaajuutta säilyttävää, mutta se ei saisi sisältää voimakasta kuormitusta eikä tärähdyksiä. Kantavien nivelten nivelrikkoa potevalle sopivat uinti ja pyöräily. Aktiivinen liikunnan harrastus voi auttaa säilyttämään hyvän toimintakyvyn nivelrikosta huolimatta.

Urho Kujala, Helsingin urheilulääkäriasema urho.kujala@helsinki.fi