Eläimille käytettävät antibiootit vaikuttavat antibioottiresistenssin kehittymiseen

Antibiootteja koskeva konsensuskokous oli merkittävä tapahtuma, sillä on varsin poikkeuksellista, että eläimille ja ihmisille käytettäviä antibiootteja ja niiden merkitystä resistenssin kehitykseen arvioidaan yhteisissä tilaisuuksissa. Resistenssitekijät siirtyvät eläin- ja ihmisbakteerikantojen välillä ja eläimille käytetään joko täysin samoja tai vähintään saman ryhmän antibiootteja kuin ihmisille. Antibioottien historia on osoittanut, että lähes poikkeuksetta kaikki antibiootit, joita on kehitetty ihmisten infektioiden hoitoon, on myös rekisteröity eläinkäyttöön ainakin jossain päin maailmaa.

Antibiootteja käytetään eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin, infektioiden hoitoon ja ennalta ehkäisyyn sekä niin sanottuina kasvun edistäjinä. Hoitoindikaatioina ovat bakteerien aiheuttamat tulehdustaudit kaikilla eläinlajeilla, kaloilla, kanoilla, sioilla, naudoilla jne. Tuotantoeläimiä lääkittäessä on usein kysymys ns. massalääkityksestä. Kun kalan kasvatuksessa nähdään tiettyjen bakteeritautien oireita tai porsaat alkavat ripuloida, ei käytännön tilanteessa ole muuta mahdollisuutta kuin lääkitä koko ryhmä.

Kun eläinlääkinnällistä antibioottien käyttöä halutaan vähentää, tulee väistämättä eteen tuotanto-olosuhteiden parantaminen entisestään. Monet esimerkiksi sikojen hengitystietulehduksista on estettävissä mm. karsinan kokoa suurentamalla ja ilmastointia parantamalla. Konsensuskokous joutuikin vähän väliä toteamaan, että ratkaisut hygienian parantamistavoissa olivat varsin samansuuntaisia, olipa kyse lastenhoitoryhmistä tai eläinkasvatuksesta.

Toinen merkittävä antibioottien käyttötapa eläimillä on antibioottiset rehun lisäaineet. Niiden käytön tarkoituksena on karkeasti sanottuna muuttaa eläimen suoliston normaalia bakteerikasvustoa siten, että eläinten ravinnon hyväksikäytettävyys paranee ja kasvu nopeutuu. Tämä taas puolestaan lisää eläinkasvatuksen taloudellista tulosta. Osalla antibioottisista rehun lisäaineista on myös tiettyjen infektioiden ennalta ehkäisevää tehoa. Rehun lisäaineantibiootit ovat subterapeuttisina pitoisuuksina rehuissa.

toisen palstan alkuun

Rehujen antibioottiset lisäaineet nousivat varsin myrskyiseen keskusteluun EU:ssa pari vuotta sitten, kun avoparsiini-nimisen lisäaineen osoitettiin lisäävän mikrobien vankomysiiniresistenssiä. Avoparsiini kiellettiin EU:ssa, mutta jäljelle jäi joukko muita antibiootteja, joista vain muutama kuuluu sellaisiin antibioottiryhmiin, joita ei käytetä ihmisten lääkinnässä.

Antibioottien käyttömääristä ei ole maailmanlaajuisesti tarkkoja käyttölukuja, mutta arvioidaan, että ainakin puolet kaikista tuotetuista antibiooteista käytetään eläimille. Suomessa eläimille käytetään noin 40 prosenttia kaikista antibiooteista. Niistä puolet käytetään eläinlääkinnällisiin tarkoituksiin ja puolet rehun lisäaineena. Pohjoismaissa on aina ollut muuta maailmaa pidättyväisempi antibioottipolitiikka. Kaikki lääkkeinä käytetyt antibiootit tarvitsevat eläinlääkärin lääkemääräyksen, näin ei ole laita läheskään kaikkialla maailmassa eläin- eikä ihmislääkityksessä.

Antibioottiresistenssi on luonnollisesti myös eläinlääketieteellinen ongelma, mutta konsensuskokous ei ratkonut näitä kysymyksiä, vaan pitäydyttiin vaikutuksiin ihmisten infektioihin. Konsensuskokouslausumassa korostettiin, että hyvän eläintautitilanteen säilyminen on keskeistä, kun halutaan vaikuttaa antibioottien käyttömääriin. Lisäksi muistutettiin mikrobiologisen diagnoosin merkityksestä, biologisista vaihtoehdoista sekä tuotantohygienian parantumisesta. Sovittiin myös, että lääketieteen ja eläinlääketieteen tulee tulevaisuudessa luoda yhteistä antibioottipolitiikkaa. Lisäksi halutaan vaikuttaa siihen, että yksinomaan kasvunlisäämiseen tähtäävää antibioottien käyttöä rajoitetaan tai ne poistetaan koko EU:n alueelta. Samoin jo olemassa olevat kansalliset rajoittamismahdollisuudet halutaan säilyttää.

Lopuksi todettiin, että tuotantoeläinten pidon tarkoituksena on tuottaa elintarvikkeita, mutta tuotantotavat eivät missään tilanteessa saa vaarantaa ihmisen terveyttä.

Tuula Honkanen-Buzalski, EELA

(09) 393 1823, tuula.honkanen-buzalski@eela.fi