HIV-lääkkeet liian kalliita kehitysmaille

HIV-tartunnan saaneista 90 prosenttia asuu kehitysmaissa. Esimerkiksi Saharan alapuolisessa Afrikassa elää vain 10 prosenttia maailman väestöstä mutta 70 prosenttia HIV-tartunnan saaneista. Harvat kehitysmaat pystyvät järjestämään kattavasti jatkuvaa lääkehoitoa edes tavanomaisten sukupuolitautien hoitoon, HIV-infektion seurannaistautien hoidossa ja ehkäisyssä käytettävistä, sikiön tai vastasyntyneen HIV-tartuntaa ehkäisevistä tai suoraan HIV-virukseen vaikuttavista lääkkeistä puhumattakaan.

Marraskuussa kokoontui vuonna 1996 toimintansa aloittaneen viiden YK-järjestön ja Maailmanpankin AIDS-ohjelman (UNAIDS) johtokunta. Kokouksessa pohdittiin HIV/AIDS -lääkkeiden saatavuutta ja sitä miten HIV/AIDS -työtä eri maissa voitaisiin tukea ja vahvistaa. Kokoukseen osallistui 32 maan edustajien lisäksi kansalaisjärjestöjen, avustusorganisaatioiden ja rahoittajien edustajia.

Sukupuolitautien hoito tehokasta HIV-ehkäisyä

Valtaosa kehitysmaista kamppailee tavanomaisten sukupuoli- ja muiden infektiotautien lääkityksen kanssa, kun niihin ei ole varaa. Kuitenkin monissa tutkimuksissa on osoitettu, että hoitamalla tavanomaiset sukupuolitautitartunnat voidaan merkittävästi vähentää HIV-tartuntoja. Tavanomaisten mikrobilääkkeiden kalleuden lisäksi ongelmia tuottavat niiden saatavuus, varastointi ja jakelu. Monissa maissa huonolaatuiset ja tehonsa menettäneet lääkkeet ovat johtaneet siihen, ettei niihin luoteta. Hinta saattaa aiheuttaa sen, ettei niitä hankita riittävästi ja hoito jää kesken.

Aniharvoissa kehitysmaissa suoraan HI-virukseen vaikuttavien lääkkeiden yleinen käyttö on nykyisin mahdollista. Toisaalta ongelman monitahoisuutta kuvaa hyvin se, että kehitysmaissa yksityissektorilta ja pimeiltä markkinoilta on hankittavissa myös HIV-infektion hoidossa tarvittavia lääkkeitä. Näiden laadusta tai alkuperästä ei kuitenkaan ole takuita. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi heikkolaatuisiin HIV-lääkkeisiin tai niiden epäasialliseen käyttöön liittyy toinenkin vaara: HI-virus voi nopeasti muuntua vastustuskykyiseksi käytetyille lääkkeille. Lääkkeiden markkinointi ja tiedotusvälineet voivat luoda epärealistisia odotuksia lääkkeiden vaikutuksesta ja tehosta.

toisen palstan alkuun

Suoraan HI-virukseen vaikuttavien lääkkeiden käyttöönotto tapahtunee hitaasti kehitysmaissa. HIV-lääkkeiden käyttöönotto on alkanut tutkimusprojekteista, joissa on selvitetty sikiön ja vastasyntyneen HIV-tartunnan ehkäisyä. Laajempi HIV-lääkkeiden käyttöönotto edellyttää hoitojen kustannus-hyöty -analyysiä sekä niiden saatavuuteen vaikuttavien seikkojen kartoittamista. Lisäksi pohditaan, ovatko HIV-lääkkeet kehitysmaissa rajallisten voimavarojen ensisijainen käyttötapa. WHO:n selvityksen mukaan länsimaissa kuluu terveysmenoista HIV-lääkkeisiin 0,2-1,9 prosenttia. Esimerkiksi Saharan alapuolisen Afrikan HIV-tartunnan saaneiden kattavaan HIV-lääkehoitoon kuluisi maiden terveydenhoitoon varatut varat 215-1673 prosenttisesti. WHO pitää HIV-lääkehoitoa mahdollisena, mikäli siihen kuluu korkeintaan neljä prosenttia terveydenhoitoon käytettävistä varoista.

Monissa kehitysmaissa lääkkeiden rekisteröintimenettelyt, laadunvarmistus ja -valvonta sekä jakelumekanismit ovat kehittymättömiä. Toisaalta eräillä mailla (mm Intia) on tarvittavia teknisiä valmiuksia HIV-lääkkeiden tuotantoon. Lääketuotannon siirtäminen kehitysmaihin on tuskin mahdollista ennen nykyisten HIV-lääkkeiden patenttien vapautumista.

UNAIDS vahvistaa olemassaolevia rakenteita

Myös lääkekysymyksissä UNAIDS:in toiminta perustuu olemassaolevien rakenteiden vahvistamiseen ja erillisorganisaatioiden välttämiseen. UNAIDS:in kansalliset seurantaryhmät pyrkivät koordinoimaan viranomaisten sekä vapaaehtois- ja avustusjärjestöjen toimintaa. Tavoitteena on käytettävissä olevien voimavarojen mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja tehokas käyttö siltä pohjalta, että kehittynytkään lääkehoito ei vähennä HIV-tartuntojen ennaltaehkäisyn tärkeyttä.

Parhaillaan UNAIDS tarkistaa yhdessä WHO:n lääkeohjelman kanssa ns. välttämättömien lääkkeiden luetteloa. Luetteloon tultaneen ensimmäisenä lisäämään tavallisimpien HIV:n seurannaisinfektioiden hoitoon tarvittavia lääkkeitä ja myöhemmin HIV:n perinataalitartuntoja estäviä lääkkeitä.

Pekka Holmström, KTL

(09) 4744 8673, pekka.holmstrom@ktl.fi