Terveyskasvatuksesta terveyden edistämiseen

Terveyden edistäminen on enemmän kuin terveyskasvatus. Paljon enemmän. Silti näitä ilmaisuja näkee käytettävän tarkoittamassa liki samoja asioita. Käytännön esimerkki käsitteiden erosta kertoo olennaisen.

Terveyskasvattajan näkökulmasta tupakoiva ihminen käyttäytyy omaa ja muidenkin terveyttä vaarantavalla tavalla. Olisi siis vaikutettava ihmiseen siten, että hän lopettaisi tupakoinnin. Terveyskasvattaja pyrkii vaikuttamaan ihmiseen, jotta hänen käyttäytymisensä muuttuisi. Hänen viestinsä on: lopeta tupakointi, siitä aiheutuu terveyshaittoja sinulle ja ympäristöllesi.

Terveyden edistämisen lähtökohtana ovat ihmisten valinnat heidän omassa elinympäristössään. Tupakointi on yksi selviytymisen väline. Tupakoivan ihmisen kannalta se sisältää sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Terveyden edistäjän pyrkimyksenä on tuoda valintatilanteisiin lisää selkeyttä ja uusia tekijöitä. Niinpä on pohdittava toimintaympäristön vaikutuksia, ihmisen elämäntilannetta ja viesti voisi olla: tupakointi on varmaan sinulle monesta syystä tärkeätä, kaikkihan tuntevat sen terveyshaitat.

Terveyskasvatus on monesti terveyden edistämisen osa tai menetelmä. Suomessa ei ole ollut vaikeata nähdä liikettä kohti terveyden edistämisen näkökulmaa, mutta monissa muissa maissa muutos on ollut hidasta. Muutoksen suuntaa ja sen sitoutumista muihin yhteiskunnassa tapahtuviin kehityskulkuihin on kiinnostavaa tarkastella. Olen erottavinani edelleen neljä tai viisi sellaista trendiä, jotka muotoilevat myös terveyskasvatuksen ja terveyden edistämisen suhdetta toisiinsa.

Riskistä selviytymiseen

Terveyskasvatuksen perustana 1970-luvulta lähtien ovat olleet erilaiset terveyden riskitekijät. Jokainen osaa luetella useita riskitekijöitä, joiden yhteydet sairauksiin on osoitettu tutkimuksin. Riskin suuruus määrittyy esimerkiksi vertaamalla altistettujen ihmisten sairastumistodennäköisyyttä altistumattomiin. Terveysriskit tarjosivat mainion perustan terveyskasvatukselle. Rationaalisen ihmisen ajateltiin ymmärtävän, että jos ylinopeuden ajaminen nostaa onnettomuusriskin vaikkapa nelinkertaiseksi, tämän kertominen vaikuttaa käyttäytymiseen ratissa.

Välivaiheena riskien ja selviytymisen ymmärtämisen välillä voisi nähdä riskien suhteuttamisen. Riskitutkimus tuottaa jatkuvasti tietoa uusista riskeistä. Tulkintoja riskien merkityksistä julkaistaan huomattavasti vähemmän, eivätkä ne tavoita ihmisiä. Riskien vertaaminen toisiinsa arkielämän ympäristössä olisi tarpeellista.

Selviytymisen näkökulmasta riskit ovat tärkeitä useassa merkityksessä. Niillä on tietysti terveysvaaramerkitys, mutta ne saattavat olla ihmisten ratkaisuja ongelmiin. Paljon tutkittu alkoholin käyttö on hyvä esimerkki monimerkityksellisestä riskitekijästä.

Objektiivisesta subjektiiviseen

Terveyskasvatuksen tärkeänä lähtökohtana on korostettu käytetyn tiedon objektiivisuutta ja oikeutta. Objektiivisena on pidetty hyvän tutkimuksen tuottamaa tietoa. Hyvänä tutkimuksena on usein pidetty sellaista tutkimusta, jonka tulokset on ilmaistavissa numeroina, todennäköisyyksinä tai ylimalkaan mitattavina suureina. Tukeutuminen luonnontieteelliseen, erityisesti lääketieteelliseen tutkimukseen, on ollut tärkeätä. Terveyskasvatuksen tutkimus on tietysti myös käyttäytymisen tutkimusta, joten terveyskasvatuksen menetelmät ovat tarvinneet tuekseen muutakin kuin lääketieteen tietoja.

toisen palstan alkuun

Terveyden edistämisen kehittyessä tarve ihmisten ymmärtämiseen heidän arkisessa toimintaympäristössään on kasvanut nopeasti. Subjektiivisen kokemuksen merkitys ihmisten terveyteen liittyvien tekojen selittäjänä on nähty vähintään yhtä tärkeänä kuin niin sanottu objektiivinen tieto. Matti Rimpelän mainio otsikko 1980-luvun Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä kertoo kehityksestä: koettu on mitattavissa - ja siksi todellista.

Yksilöstä yhteisöön

Terveyskasvatuksen kohteena, sanan varsinaisessa merkityksessä, ovat yksilöt ja ryhmät. Terveyskasvatusohjelmissa rajataan nykyisin hyvinkin tarkoituksenmukaisesti kohderyhmiä, joihin yritetään vaikuttaa. Terveyden edistämisen tarkoituksena on kyllä nähdä ihmisten tarpeet, mutta vaikuttaa myös ihmisten elämisen edellytyksiin ja siihen yhteisöön, jossa ihmiset terveydestään huolehtivat. Yhteisön merkitys terveyden kannalta on monella tavalla tuntematon alue. Terveyden edistämisessä yhteisöille luodaan aiempaa parempia mahdollisuuksia vaikuttaa terveyden edellytyksiin. Esimerkkejä ovat vaikkapa kouluyhteisön pyrkimykset parantaa koulun viihtyvyyttä tai oppimisen mahdollisuuksia, monipuolistaa kouluruokaa tai vähentää opettajien stressiä.

Yhteiskunnassa vallitsee myös vastakkainen virtaus: voimakas yksilöllisyyden painottuminen, ihmisten oman vastuun korostaminen yli aiemman hyvinvointivaltion huolenpidon. Terveyden edistämisessä tämä merkitsee esimerkiksi itsehoidon jäsentymisen tarvetta.

Fyysisestä sosiaaliseen

Fyysinen terveys ja eliniän pidentäminen ovat olleet ensisijaisia terveydenhuollon ja myös terveyskasvatuksen tavoitteita. Useimmat tutkitut riskitekijät ovat vaarantaneet juuri fyysistä terveyttä ja niiden tärkeyttä on mitattu vaikutuksina sairauksiin ja elinikään. Moniin fyysistä terveyttä vaarantaviin tekijöihin on voitu vaikuttaa, sairauksien määrä on vähentynyt ja keskimääräinen elinikä pidentynyt.

Terveyden edistämisessä terveys nähdään aiempaa enemmän sosiaalisena. Suhteet muihin ihmisiin, yksinäisyys ja monimuotoinen väkivalta nousevat tutkimisen kohteiksi. Niiden merkitys terveyden kannalta korostuu. Tämä ei tarkoita, että fyysisen terveyden ongelmiin voisi suhtautua vähätellen: tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat vaikuttavat voimakkaasti ihmisten sosiaaliseen terveyteen.

Terveyden edistäminen elää arkipäivässä, ihmisten ympäristöissä ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, jossa terveyden edellytyksiä luodaan. Kymmenisen vuotta sitten kirjoitetun terveyden edistämisen kansainvälisen asiakirjan; Ottawa Charterin, periaatteita ei tarkistettu kovinkaan paljon viime vuonna Jakartassa pidetyssä Maailman terveysjärjestön kokouksessa. Terveyden edistämisen perusta ei toisaalta voi olla kiveen hakattu, vaan sen on kyettävä aistimaan vallitsevia yhteiskunnallisia muutoksia. Tieto uudistuu yhä nopeammin ja tulevaisuuden tutkijat sanovatkin, että selviytymisemme riippuu siitä, miten valitsemme asiantuntijamme. Jos tätä kirjoittamaan olisi valittu joku toinen, olisi lukijoilla mahdollisesti ollut edessään kokonaan toisenlainen kuva terveyskasvatuksen kehityksestä terveyden edistämistä kohti.

Harri Vertio, Terveyden edistämisen keskus ry.

(09) 7253 0336, harri.vertio@health.fi