Kalikivirusepidemioita syksyllä 1997

Tässä Kansanterveys-lehden numerossa esitellään usean artikkelin voimin Suomessa syksyllä 1997 sattuneita kalikivirusten aiheuttamia joukkosairastumisia. Esittelyn syynä ei suinkaan ole, niinkuin esimerkiksi EHEC-infektioiden kohdalla, se, että kalikivirusinfektiot olisivat Suomessa uusi sairaus tai että niiden aiheuttamat taudit olisivat kliinisesti vakavia. Päinvastoin, kyseessä on terveyskeskuslääkärille niin ylen tuttu "vatsaflunssa", jota toki voivat aiheuttaa muutkin virukset. Esittelyn pääsyynä on uusien tutkimusmenetelmien käyttöönotto, joka täsmentää näiden tautien asemaa maamme tautikirjossa ja antanee pikapuoliin myös lisätietoa siitä, miten ne leviävät.

Loka- joulukuussa 1997 Suomessa sattui kuusi isoa ripuliepidemiaa, joiden aiheuttaja ei ollut tunnistettu bakteeri. Sairastuneita oli yhteensä yli 600.

Viidessä epidemiassa kuudesta sairastuneiden ulosteista osoitettiin kalikivirus. Yhteensä näissä epidemioissa tutkittiin 76 ulostenäytettä kalikivirusten varalta ja saatiin 42:ssa PCR-menetelmällä positiivinen tulos.

Joukkoruokailut sairastuttivat

Epidemiat liittyivät kaikki joukkoruokailuun. Ruoka oli valmistettu joko monia laitoksia palvelevassa keskuskeittiössä tai ravintolan keittiössä. Keittiöt olivat hyvin varustettuja eikä niiden välineistössä tai henkilökunnan työtavoissa paljastunut puutteita, jotka olisivat altistaneet ne erityisesti joukkoruokamyrkytykselle. Ruuan valmistajat olivat alan ammattilaisia, jotka ovat tietoisia mm. siitä, etteivät ripulioireiset työntekijät saa osallistua ruuan valmistukseen. Aikaisemmista epidemioista tiedetään, että kalikivirusripulia sairastava työntekijä levittää suuria määriä virusta ympäristöönsä mm. työpaikan WC:ssä, ja voi näin hyvästä käsihygieniasta huolimatta aiheuttaa epidemian.

toisen palstan alkuun

Syksyn epidemioiden kulku oli kalikivirusinfektiolle tyypillinen. Lyhyehkön, noin 1-2 vrk itämisajan jälkeen tauti alkoi pahoinvoinnilla, vatsakivuilla ja ripulilla, monella oli myös oksentelua. Lämpöäkin oli, mutta yli 39(C kuume oli harvinainen. Näissä epidemioissa sairastuneet olivat peruskunnoltaan terveitä, eikä lyhyt 1-2 vrk:n oireilu saanut kuin pienen osan ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen. Taudin lyhytkestoisuus onkin yksi selitys siihen, että paikalliset terveysviranomaiset saivat usein käsityksen epidemian laajuudesta vasta sitten, kun suuri osa oli parantunut.

Pakastemarjoista?

Toisin kuin useimmissa aikaisemmissa virusripuliepidemioissa syksyn 1997 epidemioissa pyrittiin selvittämään takautuvasti kyselytutkimuksilla sairastumista levittänyt elintarvike. Kolmessa epidemiassa epäillyksi elintarvikkeeksi nousi aterialla tarjottu pakastemarjoilla höystetty rahka/jäädyke. Marjat olivat ulkomailta tuotuja, eikä niiden käsittelystä ennen pakastamista ja pakkaamista ole saatu tietoja.

Kalikivirusinfektiot ovat Suomessa erittäin tavallisia ja esiintynevät yleensä hajatapauksina. Kotimaisia infektiolähteitä on aina olemassa. Ajoittaisten epidemioiden ilmaantumista ei voitane nykykeinoin kokonaan estää, mutta niiden yleisyyttä ja laajuutta voidaan varmasti rajoittaa. On tärkeää, että infektioiden leviämisteistä saadaan meillä lisätietoa. Siksi jokainen epidemia on pyrittävä tunnistamaan mahdollisimman aikaisin ja saamaan selvitys asiantuntevin voimin heti käyntiin.

Matti Jahkola, KTL

(09) 4744 8234, matti.jahkola@ktl.fi

Clara Wilkman, KTL