Kanapadasta joukkoruokamyrkytys Tampereella - syyllinen Clostridium perfringens

Marraskuussa 1997 yli puolet 140:stä Tampereella pidetyn yksityistilaisuuden osallistujasta sairastui ripuliin ja vatsakipuihin. Taudin itämisaika oli keskimäärin 14 tuntia ja oireiden kesto noin vuorokausi. Kanapata paljastui epidemian syyksi taudinkuvan sekä mikrobiologisten ja epidemiologisten tutkimusten perusteella. Ruokaa kontaminoi enterotoksiinia tuottava Clostridium perfringens -kanta.

Tampereen kaupungin ruokamyrkytystyöryhmä kutsuttiin koolle. Sen puheenjohtajana toimi johtava ylilääkäri. Käytännön selvitystyön tekivät elintarvikevalvonnan johtajana toimiva eläinlääkäri ja tartuntataudeista vastaava terveydenhoitaja. Ulostenäytteiden laboratoriotutkimukset tehtiin TAYS:n kliinisen mikrobiologian laboratoriossa ja elintarvikkeiden Hämeenlinnan kaupungin elintarvikelaboratoriossa. KTL:n infektioepidemiologian osasto avusti haastattelu- ja kyselytutkimuksien suunnittelussa sekä tulosten analysoinnissa.

Ensioireet muutaman tunnin kuluttua

Sairastumisiin johtanut ateria tarjottiin lauantaina iltapäivällä. Sairastuneista pääosa alkoi oireilla heti yöllä. Tieto saapui terveysvalvontaan maanantaina aamupäivällä. Maanantaina lauantaina tarjotuista ruuista osasta oli jätteitä jäljellä, mutta kanapata oli syöty loppuun. Ripulioireet olivat loppuneet lähes kaikilta maanantaihin mennessä, mikä heikensi mahdollisuutta löytää ulosteista mm. viruksia ja Clostridium perfringensiä. Sen sijaan myrkytyksen syntymekanismin ymmärtämiselle välttämättömät tiedot ruuan valmistuksesta saatiin yksityiskohtia myöten selville.

Tilaisuuden ruokalista käsitti useita mahdollisia ruokamyrkytyksen aiheuttavia ruokalajeja. Sairastuneiden taudinkuva ja noin kolmenkymmenen oireilleen puhelinhaastatteluista saadut ensivaikutelmat viittasivat vahvasti Clostridium perfringensin aiheuttamaan ruokamyrkytykseen. Tähän sopi aiheuttajaelintarvikkeeksi lämpimänä ruokana tarjottu kanapata.

Ruokamyrkytysepidemian laajuuden ja alkuperäisen työhypoteesin vahvistaminen eli kanapadan osoittaminen ruokamyrkytyksen lähteeksi edellytti takautuvasti suoritettavaa kyselytutkimusta. Lomake lähetettiin kaikille tilaisuuteen osallistuneille, joiden osoitteet olivat saatavilla. Tietoa kerättiin ruokailun ajankohdasta, ruokalajikohtaisista altistuksista ja tilaisuuden jälkeen esiintyneistä oireista. Tilaisuuteen osallistuneista 86 (61%) henkilöä vastasi kyselyyn. Näistä 63 (74%) oli sairastunut tilaisuuden jälkeen tautiin, johon liittyi ripulia, vatsakipua, pahoinvointia tai oksentelua. Oli lähes neljä kertaa todennäköisempää, että kanapataa syöneet olivat sairastuneet kuin sitä syömättömät (tapauskertymä 81% versus 20%; riskisuhde 4.1; 95% luottamusväli 1.2-14.1; p < 0.01).

toisen palstan alkuun

Seitsemän oireisen henkilön näytteet toimitettiin TAYS:in mikrobiologian osastolle ulosteviljelyihin 1 ja 3. Clostridium perfringensiä löydettiin viidestä näytteestä. Kustakin positiivisesta näytteestä lähetettiin yksi kanta jatkotutkimuksiin EELA:een ja Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristöhygienian laitokselle. Kolme Clostridium perfringens -kantaa sisälsi enterotoksiinin tuotannosta vastaavan geenin. Kannat tuottivat myöskin enterotoksiinia maljalla ja olivat pulssikenttäelektroforeesilla tutkittuna identtiset. Tässä vaiheessa huomattiin, että molekyyliepidemiologisiin tutkimuksiin olisi ollut tarpeellista eristää kustakin ulostenäytteestä useampia bakteerikantoja.

Ruokamyrkytykseen johtaneet tekijät

Selvityksen tärkeä vaihe on pohtia, mikä johti ruokamyrkytykseen, olisiko se ollut vältettävissä ja miten voidaan ehkäistä mahdollisia tulevia ruokamyrkytyksiä. Clostridium perfringens -ruokamyrkytysten syntymekanismi tunnetaan hyvin. Edellytyksenä on raaka-aine, joka sisältää bakteerin itiöitä ja joka samalla on hyvä elatusalusta Clostridium perfringensille. Lisäksi tarvitaan monivaiheinen ruuanvalmistusprosessi, johon voi sisältyä ruuan kuumennusta seuraava useita tunteja kestävä jäähdytys isoissa astioissa ja lopuksi ruuan riittämätön uudelleen lämmitys ennen tarjoilua. Nämä ehdot täyttyvät mm. silloin, kun isolle ryhmälle tehdään ateriointia edeltäneenä päivänä kulhollinen lihakastiketta, joka yön jälkeen lämmitetään riittämättömästi ja jota pidetään tarjolla useita tunteja.

Tampereen ruokamyrkytyksen syntyä edistivät eräät lisätekijät. Ateriointi oli järjestetty tiloissa, joissa normaalisti söi kerrallaan vain muutamia kymmeniä ihmisiä. Keittiön kylmätiloja ei oltu suunniteltu 140 henkilön ateriaa varten. Niinpä kanapadan jäähtyminen kesti kauan, eikä padan sisälämpötilaa seurattu jäähtymisen aikana. Seuraavana päivänä pata olisi pitänyt kuumentaa korkeaan lämpötilaan ja syödä pian, mikä tilaisuuden luonteen vuoksi ei ollut mahdollista. Lisäksi henkilökunta joutui poikkeamaan ennakkosuunnitelmasta, kun tuli tieto, että ateriointivieraat saapuvat tunnin sovittua aikaisemmin.

Tämä epidemia oli lajissaan tyypillinen. Samanlaisia ruuankäsittelyvirheitä tapahtuu ilman, että sitä aina seuraisi Clostridium perfringensin lisääntyminen ja vakava joukkosairastuminen. Kotitalouksissa pienemmät epidemiat lienevät melko tavallisia. Clostridium perfringens -ruokamyrkytys on elintarvikevalvonnasta vastaavien ja joukkoruokailun järjestäjien kuitenkin tärkeä tuntea, koska sen torjunta on mahdollista.

Outi Lyytikäinen, KTL

(09) 4744 8783, outi.lyytikainen@ktl.fi

Matti Jahkola, KTL

Hannu Korkeila, Helsingin yliopisto

Sirkka Pyhälä, Tampereen kaupungin elintarvikevalvonta