Kymijoen likaantumista ja väestön altistumista dioksiineille tutkitaan

Kymijoen yläjuoksulla Kuusankoskella syntetisoitiin vuosina 1940-1984 yhteensä 24 000 tonnia Ky 5 -nimistä lahontorjuntaan ja sinistymisen estoon käytettyä puunsuoja-ainetta. Valmistuksessa syntyi myös ei-toivottuja sivutuotteita. Tyypillinen tuote sisälsi kloorifenoleja sekä epäpuhtauksina polykloorifenoksifenoleja, -difenyylieettereitä, -dibentsofuraaneja ja -dibentso-p-dioksiineja. Aineiden synnystä ja haitallisuudesta ei tuotannon alkuvuosina ollut tietoa. Kymijoki on Suomessa laajin dioksiineilla saastunut alue ja laajimpia tunnettuja myös maailmassa.

Prosessi sinänsä on ollut suljettu, mutta tuotetta ja sen epäpuhtauksia on päässyt Kymijokeen tuotantolaitteiden pesuvesien ja tulipalon yhteydessä. Kymijokeen lienee vuosien mittaan joutunut yhteensä muutama kymmenen kiloa dioksiini- ja furaaniyhdisteitä sekä muita aineen epäpuhtauksia. Päästöarvioita pyritään tarkentamaan parhaillaan.

Useiden tutkimuslaitosten ja teollisuuden yhteistutkimuksessa selvitetään saastuneisuuden laajuutta, yhdisteiden kulkeutumista, niiden myrkkyvaikutuksia vesieliöille, kalaston pitoisuuksia sekä mahdollisia terveysriskejä ihmisille. Myös kunnostuksen edellytyksiä pyritään arvioimaan. Tutkimuksen päähuomio on ollut dioksiineissa, mutta myös muista epäpuhtauksista on tehty tutkimuksia. Näitä epäpuhtauksia löytyy pohjasedimenteistä ja kaloista kohonneina pitoisuuksina, mutta näiden yhdisteiden myrkkyvaikutuksia ei tunneta. Tutkimus on nyt jatkunut kaksi vuotta, ja sen tulokset raportoidaan ensi vuonna.

Jo aiemmin on raportoitu erityisesti pehmeissä jokisedimenteissä Kuusankosken ja Anjalan välillä erittäin suuria dioksiini- ja furaanipitoisuuksia. Tällä alueella sedimentin pitoisuudet ylittivät enimmillään satakertaisesti saastuneille maa-alueille esitetyt raja-arvot. Anjalankosken alapuolisella jokiosuudella pitoisuudet ovat tätä alhaisempia, mutta tutkituissa osissa jokea ylittävät kuitenkin raja-arvot. Yhdisteet ovat käytännössä veteen liukenemattomia, mutta liikkuvat veden mukana hiukkasiin sitoutuneena. Osa hiukkasista ja niihin sitoutuneista epäpuhtauksista kertyy jokisedimentteihin ja viimeistään joen suistoalueelle.

Dioksiinien ja furaanien terveysvaikutukset

Suomi on dioksiinien suhteen pienen altistuksen maa. Miehille dioksiinien ja furaanien ei ole osoitettu aiheuttavat terveyshaittaa. Synnytysikäiset naiset ovat eri asia, koska kehittyvä sikiö saattaa altistua näille aineille ja varsinkin rasvaliukoisina nämä erittyvät äidinmaitoon.

Tiedot dioksiinien terveysvaikutuksista perustuvat onnettomuuksien jälkeisiin seurantoihin tai teollisuuden suuriin altistuksiin. Aikaisemmin riskinarviointi on perustunut koe-eläimillä ilmenneisiin syöpiin. Eri maissa tuloksia on tulkittu hyvin eri tavoin, mikä on johtanut epäjohdonmukaisiin hallinnollisiin päätöksiin. Uudet väestötutkimukset onnettomuusalueilla ja työympäristössä viittaavat siihen, että syöpäriski edellyttää hyvin suuren altistuksen ja että se on silloinkin vähäinen.

Kehityshäiriöt ovatkin muodostumassa merkittävimmäksi terveysvaikutukseksi. Dioksiinien vanhastaan tiedetään aiheuttavan epämuodostumia suurina annoksina.

toisen palstan alkuun

Uusimmat tulokset viittaavat eräisiin kehityshäiriöihin jo lähes nykyisellä altistuksella. Herkin havaittu muutos on vielä vahvistamaton suomalainen tulos hampaiden luutumishäiriöstä, joka perustuu dioksiinin kaltaisten aineiden erittymiseen äidinmaitoon. Äidinmaidon hyödyt katsotaan kuitenkin näitä vielä epävarmoja haittoja suuremmiksi.

Väestön altistuminen Suomessa

Ihminen saa dioksiinit ja furaanit ravinnosta, 60-70 prosenttia dioksiineista saadaan kalasta. Muita saantilähteitä ovat maito ja maitotuotteet sekä liha, joskin myös vihannekset saattavat sisältää dioksiineja. Kymijoen kalojen dioksiini- ja furaanipitoisuudet ovat suhteellisen pieniä. Itämeren lohen ja vanhojen silakoiden pitoisuudet ovat huomattavasti Kymijoen kalojen pitoisuuksia suurempia. Lohen ja silakoiden dioksiinikertymät eivät ole peräisin Kymijoen kuormasta. Sen sijaan Kymijoen ja Itämeren kalojen maksassa ja mädissä on huomattavan korkeita dioksiinipitoisuuksia. Esimerkiksi päivittäinen "keskikokoisen" Itämeren silakan syönti nostaa rasvassa olevien dioksiinien pitoisuudet turvallisuusmarginaalin yläpäähän. Kalan terveydellinen merkitys arvioidaan kuitenkin suuremmaksi kuin sen käytöstä teoriassa aiheutuvat lisääntyvän dioksiinialtistuksen riskit.

Alueen väestön terveystutkimukset

Kymijoella asuvien äitien maidon kerääminen on parhaillaan meneillään. Niistä tutkitaan dioksiini- ja furaanipitoisuudet sekä verrataan tuloksia normaaliin suomalaiseen väestöön. Tämänhetkisten tulosten mukaan äidinmaidon pitoisuudet ovat olleet varsin pienet, samaa tasoa tai jopa pienemmät kuin muualla Suomessa. Sen sijaan Kymenlaakson eteläosan runsaasti kalaa käyttävällä väestöllä näyttää suppean otoksen perusteella olevan varsin korkea dioksiini- ja furaanialtistustaso. Tutkittujen Kymenlaakson kalastajien suuri dioksiinipitoisuus näyttää johtuvan runsaasta Itämeren kalan syömisestä.

Terveysperusteiset Kymijokea koskevat kalankäyttösuositukset eivät ole perusteltuja. Kalan syöntiä kokonaisuudessaan ei nykytiedon valossa ole myöskään syytä rajoittaa. Elintarvikevirasto ja KTL ovat aiemmin yhteisesti suositelleet, että jos kalaa syödään viikottain, niin kalalajeja tulisi vaihdella siten, että käytettäisiin vuorotellen järvikalaa, valtamerikalaa, kasvatettua kalaa ja Itämeren kalaa. Vain Kymijoen ja Itämeren kalan maksan ja mädin runsasta käyttöä on syytä välttää (ei useammin kuin kerran kuukaudessa).

Muut suositukset

Kymijoen sedimentin saastumisella on monia eri vaikutuksia ja vastuu näiden arvioinnista ja niistä aiheutuvista toimenpiteistä jakautuu usean eri viranomaisen kesken. STM vastaa saastumisesta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemisestä. Elintarvikevirastolla on vastuu kalan käyttöä koskevista suosituksista ja rajoituksista. Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vastuulla on Kymijoen ja sen ranta-alueiden käytöstä aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäiseminen esimerkiksi rakennustöiden tai ruoppauksista syntyvän jätelietteen käsittelyn sekä kaavoituksen yhteydessä.

Terttu Vartiainen, KTL

(017) 201 346, terttu.vartiainen@ktl.fi