|
Suomessa liikenneonnettomuuksien jälkeen ovat varusmiesten itsemurhat
toiseksi yleisin kuolinsyy, vaikka varusmiesten itsemurhakuolleisuus
on selvästi vähäisempiä kuin vastaavan ikäisten
miesten itsemurhakuolleisuus koko väestössä. Varusmiesten
itsemurhiin liittyviä tilanne- ja taustatekijöitä on
selvitetty puolustusvoimien ja KTL:n yhteistyönä tehdyissä
tutkimuksissa.
Tutkimuksessa puolustusvoimien asiakirjoihin ja oikeuslääketieteelliseen
aineistoon nojautuen käytiin läpi kaikki vuosina 1981-90 tapahtuneet
50 varusmiesten itsemurhaa. Nämä kasautuivat peruskoulutuskauden
(0.- 40. palvelupäivän) ja erikoiskoulutuskauden (60.-160.
palvelupäivien) alkuvaiheille. Ensin mainitussa ryhmässä
itsemurhat liittyivät akuutteihin masennus- tai ahdistusreaktioihin
mutta ei alkoholinkäyttöön, jälkimmäisessä
ryhmässä itsemurha tehtiin usein alkoholin vaikutuksen alaisena.
Itsemurhan tehneiden varusmiesten palveluskelpoisuusluokitus ei merkitsevästi
eronnut muiden varusmiesten luokituksesta. Itsemurhat tehtiin useammin
lomalla tai luvattoman poissaolon aikana kuin palveluksessa varuskunta-alueella.
Toisessa tutkimuksessa nojauduttiin Itsemurhat Suomessa 1987-projektin
aineistoon. Ko. tutkimusprojektissa haastateltiin mahdollisimman perusteellisesti
kaikki maassamme 1.4.1987-31.3.1988 itsemurhan tehneiden omaiset ja
hoitaneet henkilöt sekä koottiin kaikki mahdolliset sairaskertomus-
ja asiakirjatiedot. Tähän aineistoon kuului seitsemän
varusmiesten itsemurhaksi luokiteltua kuolintapausta, joista kaksi oli
tapahtunut palvelukseenastumispäivänä ennen joukko-osastoon
saapumista. Kaikilla oli ollut siviilielämään liittyvää
psykososiaalista kuormitusta, ja viisi oli kärsinyt masennusoireyhtymästä.
Oireyhtymä ei kuitenkaan ollut ulkoisten ilmenneiden oireiden perusteella
vaikea.
toisen palstan alkuun
|
|
Itsemurha-aikeista puhuminen tai aiemmat itsemurhayritykset
näyttivät olevan harvinaisempia varusmiehillä kuin muilla
samanikäisillä itsemurhan tehneillä miehillä. Ihmissuhteisiin
liittyvät menetyskokemukset olivat varusmiesitsemurhissa laukaisevina
tekijöinä tavallisempia kuin muilla.
Tutkimustulosten perusteella ei voida osoittaa mitään selkeää,
helposti korjattavissa olevaa puutetta varusmieskoulutuksessa tai puolustusvoimien
terveydenhuoltojärjestelmän toiminnassa. Ilman itsemurhien
ehkäisyn näkökulmaakin varusmiesten melko lieviinkin
mielenterveydellisiin ongelmiin tartutaan nykyisin yleensä nopeasti.
Jatkotutkimuksessa selvitetään varusmiespalveluun liittyviä
tekijöitä niissä itsemurhissa, jotka ovat tapahtuneet
palvelun suorittamisen tai sen keskeyttämisen jälkeen. Varusmiespalvelun
aikana tapahtuvista itsemurhayrityksistä tarvittaisiin myös
lisää tutkimustietoa.
Viitteet:
Partonen T, Schroderus M, Henriksson M ym. Suicides among draftees:
biphasic occurrence of suicide during military service. Military Medicine
1994; 159:299-301
Marttunen M, Henriksson M, Pelkonen S ym. Suicide among military conscripts
in Finland: a psychological autopsy study. Military Medicine 1997; 162:14-18
Markus Henriksson, Keskussotilassairaala, KTL
(09) 1812 5760
Mauri Marttunen, Peijaksen sairaala, KTL
Timo Partonen, Helsingin yliopisto, KTL
|
