|
Paikkatieto voidaan määritellä sijainti- ja ominaisuustiedon kokonaisuudeksi.
Paikkatietojärjestelmän (englanniksi GIS Geographical Information Systems)
avulla haetaan useimmiten vastauksia mm. kysymyksiin: missä jokin on,
mitä on jossakin tai mitä on tapahtunut jossakin?
Paikkatietoja ovat esimerkiksi ihmisten sijaintitiedot. Rakennuksille
määriteltyjen koordinaattien ja henkilötunnuksen avulla esim. Tilastokeskus
pystyy lisäämään eri viranomaisten tuottamiin tietoihin lähes jokaiselle
yksilölle sijaintitiedon. Siten yksilö asuu jossakin koordinaatissa
ja hänelle voi olla myös määritelty työpaikan koordinaatit. Esimerkiksi
diagnoosikoordinaatti ei ole välttämättä sama kuin syntymäkoordinaatti,
koska yksilö on voinut muuttaa.
Sijaintitieto-käsitteeseen liittyy kolme elementtiä: Koordinaattitietojen
perusteella tutkittavalle tiedolle annetaan maantieteellinen sijainti.
Geometriatiedolla järjestelmälle ilmoitetaan kohteen tyyppi eli onko
ilmiö esimerkiksi piste, viiva vai alue. Topologiatiedolla tarkoitetaan
kohteiden sijaintia suhteessa toisiin kohteisiin, esimerkiksi kumpi
kahdesta kunnasta sijaitsee pohjoisempana.
Jokaisen kohteen täytyy olla yksilöitävissä ominaisuustietojen osalta.
Samaa periaatetta käytetään yksilöiden identifioinnissa henkilökohtaisen
sosiaaliturvatunnuksen avulla. Kohteelle täytyy olla määriteltävissä
myös ajallinen ulottuvuus. Lisäksi jokaisen kohteeseen liittyy analysoitava
ominaisuustieto, esimerkiksi ihmisen ikä tai tauti ja siihen liittyvä
ominaisuus.
Paikkatieto kokonaisuudessaan on siten varsin moniulotteinen käsite.
Paikkatietojärjestelmä voidaan lyhyesti määritellä ATK-laitteistojen,
ohjelmistojen, tiedon ja niitä käyttävän henkilöstön muodostamaksi kokonaisuudeksi.
Organisaatioiden kannalta olennaista on, että näistä jonkun osatekijän
puuttuessa tai ollessa vajavainen, paikkatietojärjestelmä ei toimi tai
toimii vain huonosti.
GIS terveystutkimuksissa
GIS soveltuu kaikkien sellaisten ilmiöiden tutkimiseen, joissa sijainti
on tärkeä. Kohteen sijaintitieto tuo tiedolle uuden ulottuvuuden ja
lisäarvoa. Järjestelmää voidaan käyttää useilla tieteenaloilla, terveys
laajana käsitteenä on yksi esimerkki sovellusalueista.
toisen palstan alkuun
|
|
Paikkatietoprojektit ovatkin usein monitieteisiä
yhteistyöprojekteja. Tätä voidaan pitää välttämättömänä: tautien syntymekanismien
ja luonteen tunteminen, alueellisten analyysimenetelmien ja aluekäsitteen
monivivahteisuuden, kartografian sekä tilastotieteen hallitseminen lienee
ylivoimaista kenelle tahansa yksilölle.
Usein GIS yhdistetään kartantuotannoksi, näin ei tilanne kuitenkaan
ole. Aineiston tilastollisten ominaisuuksien tunteminen on yhtä oleellista
kuin aluejärjestelmän tunteminen. Koska lopputulokset usein julkaistaan
karttoina, korostuu myös kartografisen viestinnän teoreettinen tietämys
ja vastuu: kartografinen epävarmuuskin on visualisoitavissa.
GIS on yleistynyt viimeisen 10 vuoden aikana useissa maissa. Suomen
valtti terveystutkimuksissa on ihmistoimintaa koskevan paikkatiedon
tarkkuus ja kattavuus. Teoriassa yksilöitä koskevaa tietoa on saatavissa
jopa metrin sijaintitarkkuudella, tietosuojan vuoksi useimmiten yleistettynä
esimerkiksi yhden tai viiden kilometrin tarkkuudeksi. Myös ajallinen
ulottuvuus aina vuoteen 1970 on Suomessa hyvä moniin muihin maihin verrattuna.
Paikkatiedon riippumattomuus hallinnollisista alueista on tärkeä ominaisuus.
Suomessa kuntien luokittelu kaupunkeihin ja muihin kuntiin on muuttunut
vuosien varrella. Vaikka yksilö kokee ikänsä asuneensa maaseudulla,
hän saattaa karkean kuntaluokituksen perusteella tulla luokitelluksi
kaupunkilaiseksi. Paikkatiedon avulla ihmisen voidaan jokseenkin varmasti
sanoa asuvan maaseudulla ja pienentää siten ekologista harhaa, joka
on tyypillistä hallinnollisia alueyksiköitä käytettäessä. Tietosuojakysymysten
rajoitteet huomioon ottamalla analyyseissä lähestytään ilmiöiden todellista
alueellista luonnetta. Osa kaupunki-maaseutuakselilla todetuista eroista
saattaa selittyä eri tavoin eri maissa määritellyistä alueyksiköistä.
Paikkatiedon ja paikkatietojärjestelmien tähänastisten käyttökokemusten
perusteella voidaan olettaa, että mm. makrotasoisten termien itä-länsi,
kaupunki-maaseutu rinnalla jatkossa analysoidaan yhä enemmän paikallisia
eroja.
Jarmo Rusanen, Oulun yliopisto, maantieteen laitos
(08) 553 1011
|
