Kidneypapujen puutteellinen käsittely voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen

Uusi ruokamyrkytys- ja vesiperäisten epidemioiden seuranta - ja ilmoitusjärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön syyskuussa 1997. Tänä vuonna on elokuun loppuun mennessä KTL:n infektioepidemiologian osastolle tullut yhteensä 81 epäilyilmoitusta mahdollisesta joukkoruokamyrkytyksestä. Peräti seitsemässä niistä on syntynyt vahva epäily kidneypapujen syönnin ja ruokamyrkytykseen sairastumisen välisestä yhteydestä.

Monet papulajit sisältävät toksista lektiiniä. Suurimpina pitoisuuksina sitä on punaisissa kidneypavuissa (Phaseolus vulgaris). Raa'at pavut sisältävät sata kertaa enemmän toksiinia kuin huolellisesti keitetyt ja valkoiset kidneypavut kolmanneksen punaisten papujen sisältämästä toksiinimäärästä. Lektiini eli fytohemagglutiniini on yhdisteenä tuttu immunologeille, sillä sitä on käytetty pitkään DNA-synteesin käynnistämiseen t-lymfosyyteissä ja viime aikoina aktivoimaan HIV-virusta perifeerisen veren lymfosyyteistä.

Lektiinin syömisen aiheuttamaa äkillistä tautia kutsutaan "red kidney bean" -myrkytykseksi. Tavallisimmin oireet saadaan liotetuista, mutta raaoista pavuista, jotka on nautittu sellaisenaan tai salaatissa. Jopa muutama papu voi aiheuttaa oireita. Epidemioita on liittynyt myös hitaasti kypsennettäviin keitto- tai saviastioissa valmistettuihin aterioihin sekä pataruokiin, joissa ruuan sisälämpötila ei ole noussut riittävän korkeaksi tuhotakseen lektiinin. On osoitettu, että ruuan kuumennus 80 asteeseen nostaa toksisuuden viisinkertaiseksi niin, että tällaisten papujen syöminen on jopa vaarallisempaa kuin raakojen.

Myrkytys alkaa oksentelulla

Tauti alkaa 1-3 tunnin kuluessa raakojen tai riittämättömästi keitettyjen papujen syönnistä tavallisesti pahoinvoinnilla. Oksentelu voi olla hyvinkin voimakasta. Ripuli kehittyy tuntia paria myöhemmin. Nestehukan korjaaminen voi vaatia sairaalahoitoa. Oireet kestävät lyhyen aikaa, mutta ne voivat olla erittäin voimakkaita. Yleensä niistä toivutaan ilman hoitotoimenpiteitä 3-4 tunnissa. Oireiden vaikeusaste korreloi suoraan toksiiniannokseen eli syötyjen papujen määrään. Samanlaisia oireita voi esiintyä Bacillus cereuksen ja Staphylococcus aureuksen aiheuttamissa ruokamyrkytyksissä. Niissä itämisaika yleensä on kuitenkin pitempi, keskimäärin kuusi tuntia ja paraneminen on hitaampaa. Eräät Suomessa hyvin harvinaiset kemikaaliperäiset myrkytykset

toisen palstan alkuun

(arseeni, elohopea, lyijy ja sinihappo) voivat alkaa samanlaisin oirein, mutta niissä taudin myöhempi kulku on erilainen. Lektiinien olemassaolo ja määrä voidaan osoittaa epäillystä ruoasta punasolujen hemagglutinaatiotestillä. Kidneypapumyrkytysepidemiat

Oireyhtymää on kuvattu etenkin Iso-Britanniasta. 1970-luvulla kuvattiin seitsemän epidemiaa ja 1980-luvulla kaksi. Niissä sairastuvuus on ollut sata prosenttia eli kaikki papuja syöneet ovat sairastuneet. Muutaman henkilön sairastumisia on raportoitu Kanadasta ja Australiasta, mutta ei Yhdysvalloista. On epäilty, että maiden väliset erot saattaisivat johtua siitä, että Iso-Britanniassa käytetään enemmän kuivattuja kidneypapuja tai siellä lääkärit olisivat valppaampia oireyhtymän tunnistamisessa. Iso-Britanniassa 1980-luvulla esitettiin runsaasti julkisuutta saanut TV-ohjelma kidneypapumyrkytyksistä. Tämä ilmeisesti lisäsi yleisön tietoisuutta. Papujen pakkausmerkintöjä parannettiin ja ongelma on vähentynyt.

Ruokavalion monipuolistuminen toi myrkytykset

Vuosisatoja pavut ovat olleet monissa maissa tärkeä osa ihmisten ruokavaliota. Runsaasti ravinnossa papuja käyttävissä maissa on totuttu siihen, että eri lajien pavut on valmistettava eri tavoin. Näin ei ole Suomessa, missä perinteinen papuvalikoima on ollut pieni. Suomessa ongelma onkin ilmeisesti osa ruokavaliomme monipuolistumisen seurauksia. Se poistunee lisääntyvän käytön myötä, kun papuruokien valmistusohjeita saadaan ruuanvalmistajien ulottuville riittävästi. Huhtikuussa 1998 Elintarvikevirasto (EV) antoi tiedotteen papujen käsittelystä. Kuivattujen papujen pakkausmerkinnöissä on oltava selkeästi myytävän pavun nimi ja käyttöohje. Kuluttajille ja suurtalouksille tarkoitettuihin pakkauksiin on liitettävä papujen käyttöohjeet eli tarvittava liotusaika, huuhtelu ja keittoaika, joka vaihtelee puolesta tunnista puoleentoista tuntiin papulajikkeesta riippuen.

Viitteet Rodhouse JC, Haugh CA, Roberts D, Gilbert RJ. Red kidney bean poisoning in the UK: an analysis of 50 suspected incidents between 1976 and 1989. Epidemiol Infect 1990; 105: 485-491.

Outi Lyytikäinen, KTL,
(09) 4744 8783, outi.lyytikainen@ktl.fi
Clara Wilkman, KTL,
(09) 4744 8557, clara.wilkman@ktl.fi
Matti Jahkola, KTL
(09) 4744 8234, matti.jahkola@ktl.fi