Ulkomailta jatkohoitoon siirtyvät potilaat tuovat Suomeen MRSA:ta

Kolmannes epidemioita aiheuttaneista MRSA-kannoista on kulkeutunut Suomeen ulkomaisessa sairaalassa tartunnan saaneen potilaan mukana. Suositusten mukaiset MRSA-seulontanäytteet tulovaiheessa eivät aina paljasta kantajuutta, mistä on käytännön kokemuksia Helsingin yliopistollisesta sairaalasta keväältä 1998.

Vuodesta 1992 mikrobiologian laboratoriot ovat lähettäneet toteamansa MRSA-kannat KTL:n sairaalainfektiolaboratorioon jatkotutkimuksiin. Ne on faagityypitetty ja tarvittaessa tehty DNA-perusteinen lisätyypitys. Syksystä 1994 laboratoriot ovat ilmoittaneet MRSA- löydöksensä myös valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin. Nykyjärjestelmän avulla aiempaa paremmin voidaan seurata epidemiologisia suuntia ja tunnistaa epidemiat varhain.

MRSA:n torjunta

MRSA-epidemioiden torjunnasta sairaaloissamme vuonna 1995 on ilmestynyt asiantuntijatyöryhmän suositus. Tämän mukaan MRSA-seulontaviljely on aiheellista tehdä mm. silloin, kun tiedetään potilasta hoidetun puolen vuoden sisällä sairaalassa Pohjoismaiden ulkopuolella. Tällöin seulontaviljelyt otetaan kliinisistä infektiofokuksista, sieraimista, haavoista, iholeesioista, katetrien ja dreenien tyvistä sekä kestokatetroidun potilaan virtsasta. Potilasta suositetaan hoidettavan kosketuseristyksessä ja mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huoneessa, kunnes viljelyvastaukset ovat valmiit.

Ilmaantuvuus ja -epidemiat

Vuosina 1981-97 uusien MRSA-eristysten määrä on vaihdellut vuosittain 100 ja 300 välillä. Ilmaantuvuushuiput ajoittuvat vuosille 1992 (265) ja 1994 (272). Vuoden 1992 huippu selittyy Turun seudun ja jälkimmäinen pääkaupunkiseudun epidemioilla. Vuodesta 1992 lähtien KTL:n sairaalainfektiolaboratorio on tunnistanut kaikkiaan 18 erilaisen epideemisen kantatyypin aiheuttamaa MRSA-ryvästä. Epidemioista kuusi levisi yhtä useampaan sairaalaan. Useaan sairaalaan levinneistä MRSA-epidemioista kolme oli pääkaupunkiseudulla ja niistä suurin kohdistui lähes 200 potilaaseen (ns. Helsinki I -kanta). Kuitenkin vuosina 1995-97 noin puolet MRSA-eristyksistä tehtiin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Kolmanneksen kannoista epäillään kulkeutuneen tänne ulkomaisessa sairaalassa tartunnan saaneen potilaan mukana. Useaan sairaalaan levinneistä MRSA-kannoista kolmen alkuperä on jäljitetty ulkomaille. Näissä epidemioissa Suomessa tartunnan sai 15-30 potilasta.

toisen palstan alkuun

Kevään 1998 epidemia HYKS:ssä

Loppukeväällä 1998 suurta julkisuutta saanut MRSA-epidemia Töölön sairaalassa sai alkunsa todennäköisesti ulkomaisesta potilassiirrosta. Ensimmäiseltä potilaalta eristettiin huhtikuussa MRSA verisuonikatetrin tyvestä. Ennen MRSA-eristystä potilasta oli hoidettu osastolla yli kaksi kuukautta. Koska potilaan sairaalaan tullessa oli ilmennyt, että häntä oli hoidettu jo tallinnalaisessa sairaalassa, oli heti tulovaiheessa otettu MRSA-ohjeiden mukaiset seulontanäytteet. Nämä osoittautuivat negatiivisiksi. Potilasta hoidettiin kuitenkin muista syistä yhden hengen huoneessa. Huhtikuussa tehdyissä seulonnoissa näytti siltä, ettei MRSA-kanta ollut levinnyt osastolla. Kuitenkin kesäkuussa kuuden potilaan näytteestä eristettiin sama MRSA-kantatyyppi. Tämän jälkeen Töölön sairaalassa ei ole todettu uusia MRSA-tapauksia, kun kirurgisen hoidon jälkeen sairaalahoitoa edelleen tarvinneet MRSA:n kantajat ja osa altistuneista siirrettiin eristykseen infektio-osastoille. Siellä eristystoimista huolimatta MRSA-kanta levisi. Tämäkin ilmeni vasta, kun yksi MRSA-kantajien kanssa samanaikaisesti infektio-osastolla ollut potilas palasi sairaalaan. MRSA-kantajuus todettiin tällöin kliinisin indikaatioin otetusta näytteestä. Tässäkin yhteydessä MRSA-kanta pääsi leviämään kahteen huonetoveriinkin. Samanaikaisesti tämän epidemian kanssa HYKS:ssä oli aiemmin tavatun kantatyypin (Helsinki I) aiheuttamia tartuntoja.

Ongelmia torjuntayössä

Käytännön MRSA-torjuntatyötä vaikeuttaa se, että erityisesti teho-osastoilla sairaaloissa on rajallisesti yhden hengen eristyshuoneita. Turismin lisäännyttyä on aikajaksoja, jolloin lähes päivittäin jatkohoitoon tulee ulkomaisista sairaaloista suomalaisia ja ulkomaisia potilaita. Vaikka sairaalasiirroista annettujen ohjeiden mukaiset MRSA-seulontaviljelyt otetaan kertaalleen, saattaa MRSA-kantajuus jäädä toteamatta ja johtaa MRSA-tartuntojen leviämiseen. Olisi ehkä mietittävä, olisiko erityiset nk. suuren riskin tilanteet määriteltävissä ja silloin seulontaviljelyt toistettaisiin sairaalahoidon pitkittyessä.

Kirjallisuutta: MRSA-asiantuntijatyöryhmän suositus: "Ohje metisilliiniresistenttien Staphylococcus aureusten torjunnasta". Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C1/1995.

Outi Lyytikäinen, KTL
(09) 4744 8783, outi.lyytikainen@ktl.fi
Jaana Vuopio-Varkila, KTL
Elina Kolho, HYKS