Alkoholi pahin päihde Suomessa

Suomen yleisin päihde on alkoholi. Toiseksi yleisintä on keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden väärinkäyttö. Huumeista tavallisin ryhmä on kannabis. Yleensäkin päihdekäyttö yleistyy. Huumeista käytetään enenevässä määrin myös amfetamiinia ja opiaatteja. Päihdekäyttö aiheuttaa tuntuvan osan sairauksista ja ennenaikaisista kuolemista.

Tilastojen mukaan alkoholia kulutetaan Suomessa noin 6,5 litraa yhtä asukasta ja vuotta kohti. Tällä tasolla on pysytty noin 20 vuotta, joskin kulutus on myös noussut ja laskenut vuodesta toiseen. Vuonna 1997 kulutus oli 6,9 litraa. Tilastoimatonta alkoholia juodaan Suomessa arviolta kaksi litraa asukasta ja vuotta kohti. Alkoholin kulutuksen arvioidaan kasvavan. Kokonaiskulutukseksi ennustetaan noin 8-12 litraa vuonna 1999. Mitä enemmän juodaan, sitä suuremmat ovat haitat edellyttäen, etteivät juomatavat muutu.

Alkoholiin liittyvä kuolleisuus lisääntynyt

Alkoholiin liittyvien kuolemantapausten määrää on arvioitu eri tavoin. Erään arvion mukaan niitä on noin viisi prosenttia kaikista kuolemista. Alkoholiin liittyvä kuolleisuus on suurentunut selvästi vuosien 1969-95 välisenä aikana. Kuolemaan johtaneista tieliikenneonnettomuuksista 114 tapauksessa oli yksi tai useampi osallinen alkoholin vaikutuksen alainen vuonna 1993. Rattijuoppoja tai huumaantuneena liikenteessä ajavia todettiin samana vuonna yhteensä 22 104.

Alkoholiin liittyneitä hoitokertoja on Suomessa vuosittain noin 17 000. Määrä on noin 1,5 prosenttia kaikista sairaalahoitokerroista. Alkoholiriippuvuushoitokertojen määrä on suurentunut vuosien 1987-95 välisenä aikana noin 17 prosenttia. Sellaista Kansaneläkelaitoksen myöntämää työkyvyttömyyseläkettä, jonka myöntöperusteisiin oli osuutta jollakin alkoholisairaudella, saa Suomessa liki 9 000 henkilöä. Näistä noin 3 500 tapauksessa pääsairaus on alkoholiperäinen. Osuus kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä on noin 1,2 prosenttia. Alkoholin väärinkäytön on arvioitu aiheuttaneen vuonna 1994 välittömiä kustannuksia yhteensä noin 2 900-3 700 miljoonaa markkaa.

Huumeiden käyttäjäluvut arvioita

Huumeiden käytön esiintyvyyttä on vaikea selvittää luotettavasti. Kokonaiskuvan hahmottamiseksi on syytä hankkia tietoja monesta eri lähteestä. Kyselyt viittaavat siihen, että huumeita päihtymistarkoituksessa käyttävien määrä on noin 4 000-20 000 henkilöä. Kuolleisuuden perusteella voisi arvioida, että Suomessa olisi noin 2 000-8 000 huumeiden väärinkäyttäjää. Hepatiittivirustartuntojen perusteella Suomessa lienee noin 2 000-10 000 suonensisäisesti joskus huumetta käyttänyttä henkilöä. Sairaalahoitojen ja muiden rekisteritietojen perusteella suonensisäisten käyttäjien määräksi on arvioitu 5 000-10 000 henkilöä. Pääkaupunkiseudulla heitä olisi noin 2 000-4 000.

Huumeisiin liittyneitä sairaalahoitokertoja oli vuonna 1995 yhteensä 855. Osa näistä oli saman henkilön saamia hoitokertoja. Henkilöiden määrä on noin 62-75 prosenttia hoitokertojen määrästä. Tähän määrään saattaa sisältyä myös muiden päihteiden kuin tässä tarkasteltavien huumeiden käyttäjiä, esimerkiksi liuotinaineiden imppaajia. Pahimman vaihtoehdon mukaan sairaalahoitoa tarvinneita huumeiden käyttäjiä olisi 600. Vuoden 1995 päihdetapauslaskennan mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttäviä huumetapauksia oli noin 1 200. Palveluja käyttävien huumeiden käyttäjien määrä lienee siis Suomessa noin 600-1 200. Kun noin 50-100 prosenttia niistä, joilla on terveysongelmia, hakee apua palvelujärjestelmästä, voidaan arvioida että palvelujen tarpeessa olevia huumeiden ongelmakäyttäjiä on Suomessa noin 600-2 400.

toisen palstan alkuun

Eräät kyselytutkimukset viittaavat siihen, että huumeiden käyttö olisi viime vuosina yleistynyt nuorison keskuudessa. Huumeisiin liittyneiden sairaalahoitojen määrä on 2,5-kertaistunut vuosien 1989-95 välillä. Kuolemantapaukset, joissa huumetesti osoittaa huumekäyttöä, ovat kuusinkertaistuneet Suomessa 1988-95. Huumeriippuvuuskuolemat eivät ole yleistyneet. Tuoreimmat tiedot huumeiden käytön kehityssuunnasta saadaan toistetuista kysely- tai haastattelututkimuksista ja kuolemantapauksien yhteydessä suoritetuista oikeuskemiallisista tutkimuksista. Tiedot ovat parhaimmillaankin nykyhetkestä vuoden tai pari jäljessä. Kukaan ei varmuudella tiedä, mihin juuri nyt ollaan menossa.

Huumeongelma alkoholivaikeuksia vähäisempi

Vuoden 1995 päihdetapauslaskennassa tutkituista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista 94 prosenttia käytti päihteenään alkoholia, 23 prosenttia lääkkeitä, yhdeksän prosenttia kannabista ja seitsemän prosenttia muita huumeita. Lääkkeiden ja huumeiden väärinkäytöstä yhteensä aiheutuneet välittömät kustannukset ovat noin 20-25 prosenttia alkoholin päihdekäytön aiheuttamista vastaavista kustannuksista. Suomen huumeongelma on selvästi pienempi kuin alkoholiongelma ja ehkä myös pienempi kuin lääkkeiden väärinkäytön muodostama ongelma.

Suomen huumeongelma on pienempi kuin useiden muiden teollistuneiden maiden huumeongelma. Vuonna 1994 Suomessa takavarikoitiin vähemmän kannabista ja kokaiinia kuin missään muussa EU-maassa. Heroiinia takavarikoitiin Suomessa vähemmän kuin missään muussa EU-maassa Luxemburgia lukuun ottamatta. Amfetamiinimäärän osalta Suomi sijoittui seitsemänneksi 12 EU-maan joukossa. Yhdysvalloissa noin kolmannes väestöstä kertoo käyttäneensä joskus kannabista. Vastaava luku on Tanskassa 30 prosenttia, Englannissa 14, Saksassa 13, Ranskassa 11 ja Suomessa alle 5 prosenttia. Satunnaisesti poimittujen, 18-70-vuotiasta väestöä edustavien kyselyjen mukaan joskus kannabista käyttäneitä oli Tanskassa 30,1; Ruotsissa 11,4; Norjassa 8,3 ja Suomessa 7,3 prosenttia vuosina 1993-95. Viimeisten kuuden kuukauden aikana kannabista käyttäneiden määrät olivat saman tutkimuksen mukaan Tanskassa 4,1; Ruotsissa 1,2; Norjassa 1,8 ja Suomessa 1,1 prosenttia. Vaikeiden huumeaddiktien määrä on Suomessa kertaluokkaa pienempi kuin muissa EU-maissa, joista arvioita on julkaistu.

Suomessa alkoholi on päihteistä pahin. Kulutus kasvaa ja enin osa suomalaisista suosii edelleen humalahakuista juomista. Tämä ennakoi entistä suurempia haittoja. Kansanterveystyön keskeisimpiä haasteita on se, miten suomalainen muuttuisi tolkuttomasta juopottelijasta kohtuuden ystäväksi. Huumeongelma on selvästi pienempi kuin muissa Euroopan maissa. Emme kuitenkaan voi suhtautua tulevaisuuteen huolettomasti. Kovat huumeet ja injektioneulojen välityksellä leviävät infektiotaudit voivat yleistyä, ellei sen estämiseksi ponnistella.

Kirjallisuutta:

Hakkarainen P. Narkotikasituationen i Finland. Kirjassa: Narkotikasituationen i Norden: utvecklingen 1990-1996, toim. B Olsson, P Rosenqvist, A Stymne. Helsingfors: NAD-publikation Nr 32, 1997.
Poikolainen K. Huumeet Suomessa: esiintyvyys ja kustannukset. Duodecim: 20/1998 painossa.
Poikolainen K. Päihteet ja kansanterveys. Kirjassa: Salaspuro M, Kiianmaa K, Seppä K, toim.
Päihdelääketiede, Helsinki: Duodecim 1998: painossa.

Kari Poikolainen, Järvenpään Sosiaalisairaala (09) 291 5400, kari.poikolainen@sci.fi