Ranskalainen paradoksi eli onko viinin
värillä väliä

Ranskan sepelvaltimotautikuolleisuus on tilastojen mukaan selvästi alhaisempi kuin väestön veren kolesterolin pitoisuus tai rasvojen käyttö antaisivat aiheen olettaa. Ilmiötä on ruvettu kutsumaan ranskalaiseksi paradoksiksi.

Ranskan paradoksisen hyvälle tilanteelle on tietysti haluttu löytää selitys. Koska ravintorasvat eivät näytä kelpaavan tässä tapauksessa vastaukseksi, ratkaisua on haettu muista ravinnon aineosista, kuten alkoholijuomista, joita Ranskassa kulutetaan runsaasti ja joiden kohtuukäytön väitetään pienentävän riskiä sairastua sepelvaltimotautiin.

Eräiden arvioiden mukaan eri alkoholijuomien sepelvaltimotaudin riskiä vähentävä vaikutus ei olisi samanarvoinen, vaan alkoholin käytön suotuisaa vaikutusta saatettaisiin selittää osittain tai kokonaan punaviinin nauttimisella.

Uudemmista väestötutkimuksista on ilmennyt, että viinin juojien riski kuolla sepelvaltimotautiin on pienempi kuin olutta tai tislattuja juomia suosivien. Nämä havainnot viittaavat siihen, että alkoholin suotuisa vaikutus sydäntautikuolleisuuteen ei perustuisi pelkästään alkoholin itsensä vaikutukseen, vaan merkitystä olisi myös muilla, todennäköisesti juuri viiniin liittyvillä tekijöillä. Varsinkin Ranskassa näyttää nyt olevan vallalla käsitys, että ranskalainen paradoksi olisi selitettävissä maan muita maita korkeammalla punaviinin kulutuksella.

Punaviinissä tehoannos antioksidantteja

Punaviiniä on pidetty mahdollisena selittävänä tekijänä erityisesti sen sisältämien antioksidanttien takia. Sepelvaltimotaudin kehittyminen on monivaiheinen tapahtuma, jossa veren LDL-kolesteroli hapettuu ja kulkeutuu verisuonten seinämien soluihin aiheuttaen ennen pitkää suonten ahtautumisen. LDL-kolesterolin hapettumista estävät antioksidantit, joita punaviinissä on runsaasti. On oletettukin, että punaviinin nauttija saa juomansa mukana tehoannoksen antioksidantteja, jotka suojaavat häntä sepelvaltimotaudilta.

toisen palstan alkuun

Antioksidantteja ovat useat rypäleiden siemenistä ja kuoresta peräisin olevat fenoliväriaineet, kuten flavonoidit, antosyanidit ja tanniinit. Niiden on osoitettukin koeputkiolosuhteissa olevan tehokkaita LDL-kolesterolin hapettumisen estäjiä. Valkoviinin antioksidanttipitoisuus ja -kapasiteetti on huomattavasti alhaisempi.

Punaviini saattaisi olla paradoksia selittävä tekijä, jos sen antioksidenttien tiedettäisiin estävän LDL-kolesterolin hapettumisen elimistössä yhtä tehokkaasti kuin koeputkessa. Siksi olisi osoitettava, että punaviinin flavonoidit imeytyvät ruoansulatuskanavasta verenkiertoon ja että niiden hapettumista estävät vaikutukset säilyvät myös veressä riittävän kauan.

Koeputkitulos ei toimi ihmisessä

Tähänastisissa tutkimuksissa on ilmennyt, että aterialla nautitun punaviinin antioksidanttiaktiivisuus säilyy veressä vain muutamia tunteja, mikä ei ilmeisestikään riitä estämään kylliksi kolesterolin hapettumista. Pettymys on myös tieto, että käytännössä LDL-kolesterolin hapettumisessa ei ole eroa joipa sitten puna- tai valkoviiniä. Se mikä toimii koeputkessa, ei näytä siis aina pätevän ihmisen elimistössä.

Ranskalaisella paradoksilla on varmasti oma selityksensä, mutta se saattaa löytyä punaviinin sijasta esimerkiksi punaviinin juojista itsestään. Onhan mahdollista, että ranskalaisen ja Välimeren alueen ruokavalion tai elämäntyylin muut tekijät saattavat suojata sepelvaltimotaudin kehittymiseltä. Suomessa taas viinejä ostavat ovat keskimääräistä koulutetumpia ja valistuneempia ja siksi noudattavat muutenkin terveellisempiä elämäntapoja.

Koska punaviinin antioksidenttien ei ole osoitettu selittävän ranskalaista paradoksia, punaviinin terveellisyyteen ei kannata toistaiseksi turvata eikä sen kuten muidenkaan alkoholijuomien kohtuukäyttöä ole siksi syytä suositella terveellisyyteen vedoten.

Kalervo Kiianmaa, KTL
(09) 133 2826, kalervo.kiianmaa@ktl.fi