Papilloomavirusrokotteen tehoa kohdunkaulansyöpää vastaan tutkitaan

Ihmisen papilloomaviruksia (human papillomavirus, HPV) tunnetaan yli 70 tyyppiä. Sukupuoliyhteydessä tarttuvista yli 20 HPV-tyypistä ihmisellä syöpävaaraa aiheuttaviksi on varmennettu neljä (tyypit 16,18, 31 ja 33). Näiden virusinfektioiden torjuminen estäisi jopa 80 prosenttia kohdunkaulan syövistä. HPV-rokotteen tehotutkimuksiin valmistaudutaan parhaillaan.

HPV:t ovat pieniä DNA-viruksia, joiden kapsidirakennetta muodostavalla L1 -valkuaisaineella on taipumus muodostaa tyhjiä, DNA-vapaita viruksen kaltaisia partikkeleita (virus like particles, VLP). Tätä ominaisuutta voidaan käyttää rokotteen valmistamisessa; hepatiitti B -viruksen s-antigeenin vastaavaa ominaisuutta käytettiin hyväksi HBV-rokotteen valmistuksessa. HBV-rokotteen tapaan HPV VLP -rokotteet ovat tarjonneet täyden suojan infektiota ja syöpää vastaan eläinkokeissa. Niiden tiedetään synnyttävän neutraloivia IgG-luokan vasta-aineita vereen ja limakalvoille, mutta myös sytotoksisen vasteen syntyminen on todennäköistä.

Papilloomavirukset muuntuvat harvinaisen vähän. Ne ovat liittyneet ihmisen evoluutioon jo ainakin 200 000 vuotta. Alustavien faasi I -kokeita koskevien tietojen perusteella HPV16 VLP -rokote on turvallinen. Faasi III -kokeisiin liittyy suuria odotuksia: nähdäänkö HBV-rokotteen menestystarinan (90 % suoja) toistuvan?

Seitsemän syytä miksi HPV-rokotteiden tehoa pitäisi tutkia Suomessa ja lähialueilla ovat:

1. Pitkittäistutkimuksissa on selvinnyt, että estämällä HPV16 -infektiot estettäisiin 52 prosenttia kohdunkaulan levyepiteelisyövistä Pohjoismaissa. Jos rokotteeseen sisällytetään muut väestössä esiintyvät, syöpäriskiä lisäävät HPV-tyypit voidaan päästä 80 prosentin suojavaikutukseen.

2. Nuorilla (alle 23-vuotiaat) ensimmäistä kertaa raskaana olevilla naisilla tavataan huomattavan paljon (7 %) uusia HPV16 -infektioita ensimmäisen ja toisen raskauden välillä, ja ensimmäistä raskautta seuraavien 10 vuoden aikana heillä tavataan kaksi kertaa enemmän kohdunkaulansyövän vaikeita esiasteita kuin vanhemmilla ensisynnyttäjillä.

3. Viimeisen kuuden vuoden aikana on 30-45-vuotiaiden naisten kohdunkaulansyövän ilmaantuvuus 2-3-kertaistunut. Muutos on nopea ja raju, ja koskee nimenomaan kohdunkaulan levyepiteelisyöpää, josta kohdunkaulansyövän seulonnat ovat näihin asti torjuneet 80 prosenttia.

4. Vuosien 1971-92 välillä naisten partnerien määrä on keskimäärin kolminkertaistunut ja yhdyntöjen aloittamisikä on laskenut 19,7 vuodesta 18,1 vuoteen. Muutokset ovat voimakkaimmat nuorissa ikäryhmissä. Tämä on todennäköisin syy kohdunkaulansyövän ilmaantuvuuden nousuun, ja näkyy esimerkiksi

toisen palstan alkuun

kohdunkaulansyövästä löytyvien HPV-tyyppien jakauman muutoksena vuosien 1975-85 ja 1985-95 välillä.

5. Suomalaiset suhtautuvat rokotteisiin myönteisesti. Tämä takaa sen, että seksuaalisesti aktiivisessa iässä olevan väestön HPV-esiintyvyys laskee rokotuksen seurauksena erityisen tehokkaasti, jos HPV-rokotteen suojavaikutus on hepatiitti B -rokotteen suojavaikutuksen luokkaa. Tätä pienempikin suojavaikutus on väestötasolla tehokas, kun rokotuskattavuus on suomalaista tasoa.

6. Suomen äitiyshuolto muodostaa ainutlaatuisen infrastruktuurin HPV-rokotteen tutkimiselle. Rokotteen tehon selvittämiseksi on välttämätöntä, että tutkimukseen otetaan vain HPV-infektiota aikaisemmin sairastamattomia henkilöitä. Tästä voidaan varmistua rutiininomaisen vasta-ainenegatiivisuuden lisäksi tutkimalla herkällä PCR-menetelmällä useita perättäisiä gynekologisia irtosolunäytteitä ennen rokottamista. Paraikaa selvitetään äitiyshuollon rutiinikäyntien soveltuvuutta tällaiseen näytteenottoon - alustavien tulosten mukaan 90 prosenttia nuorista raskaana olevista naisista haluaa osallistua tutkimukseen. Partnerien tavoitettavuutta ja halukkuutta osallistua rokotetutkimukseen tutkitaan samanaikaisesti.

7. Ainoastaan Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä Virossa pystytään arvioimaan rokotteen pitkäaikaisteho kohdunkaulansyöpää vastaan väestöpohjaisen syöpärekisterin avulla. Esimerkiksi Viron Suomea neljä kertaa suurempi kohdunkaulansyövän ilmaantuvuus selittyy osin HPV16 -infektion esiintyvyyden 1,5-kertaisella erolla, ja naapurimaassamme joudutaankin tarkkaan harkitsemaan, pyritäänkö kohdunkaulansyöpä voittamaan esiasteiden seulonnalla vai rokottamalla.

Rokotteen valmistajien faasi I ja faasi II -tutkimukset valmistuvat kuluvan vuoden ja vuosien 1999-2000 aikana. Tämä aika on suomalaisille tutkijoille etsikkoaikaa: paraikaa tutkitaan HPV-infektioiden ja kohdunkaulansyövän ilmaantuvuustrendejä. Tämä on tärkeätä, jotta oikeat HPV-tyypit voidaan valita Suomessa toteutettavaa rokotteen tehotutkimusta varten ja jotta mahdollisimman hyvää tutkimusasetelmaa tavoitellessa voidaan pohjata luotettaviin kohdunkaulansyövän ilmaantuvuusennusteisiin. Samanaikaisesti rokotetutkimuksen infrastruktuuria ajetaan suomalaisen äitiyshuoltojärjestelmän sisään. Tehtävää riittää.

Taulukko 1

Matti Lehtinen, KTL
llmale@uta.fi
Eero Pukkala, Syöpärekisteri eero.pukkala@cancer.fi
Timo Rostila, Auroran sairaala, timo.rostila@soster.hel.fi
Jorma Paavonen, HYKS, Naistenklinikka jormapaavonen@huch.fi