Pneumokokki- ja influenssarokotus kannattaa riskiryhmillä

Kahtena peräkkäisenä syksynä 1992 ja 1993 tarjottiin kaikille 65 vuotta täyttäneille, yhteensä 43 500 henkilölle, 41 pohjoissuomalaisessa kunnassa joko influenssarokotetta yksin tai influenssa- ja pneumokokkirokoteyhdistelmää. PIR-tutkimuksessa ei voitu todeta pneumokokkirokotteen tehostavan keuhkokuumeen ehkäisyä, vaikka se näyttikin ehkäisevän bakteremisia pneumokokki-infektioita.

Influenssa- ja pneumokokkirokotteen sai 14 000 henkilöä ja pelkän influenssarokotteen 13 000 henkilöä. Tutkimuksessa selvitettiin pneumokokkirokotteen kykyä aiheuttaa vasta-aineiden määrän lisääntymistä veressä (immunogeenisuutta), rokotteiden haittavaikutuksia sekä pneumokokkirokotteen tuomaa lisätehoa pneumokokki-infektioiden ehkäisyssä. Pneumokokkirokote sai aikaan vasta-ainetasojen lisääntymisen suurimmalla osalla rokotetuista, mutta rokotteen immunogeenisuus oli huono 10-20 prosentilla iästä riippuen. Rokotteiden haittavaikutukset olivat vähäisiä.

Lisäteho

Tehotutkimukseen osallistuivat kaikki 27 000 rokotteen saanutta. Seuranta kesti 38 000 henkilövuotta eli vuoden 1994 loppuun. Tuona aikana raportoitiin yhteensä 261 pneumoniaa ja 92 pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta. Takautuvasti rekisteritiedoista selvitettiin pneumokokin aiheuttamat bakteremiat (pneumokokki kasvanut veriviljelyssä) vuoden 1995 loppuun mennessä. Näitä löydettiin yhteensä seitsemän.

Rokotusryhmien välistä sairastuvuutta vertailtaessa ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja. Yleensä keuhkokuumetta ja pneumokokin aiheuttamaa keuhkokuumetta vastaan rokote ei näyttänyt suojaavan lainkaan. Sen sijaan pneumokokin aiheuttamaa bakteremiaa vastaan suoja oli 60 prosenttia. Bakteremioiden pienen määrän vuoksi havainto ei ole tilastollisesti merkitsevä.

PIR-tutkimuksen löydökset ovat hyvin paljon samansuuntaiset hiljattain julkaistujen, ruotsalaisen ja suomalaisen tutkimuksen kanssa: keuhkokuumetta pneumokokkirokote ei pystyne ehkäisemään, mutta bakteremioita vastaan sen teho on noin 60 prosenttia myös vanhusväestössä.

Immunogeenisuus

Pneumokokkirokotteen immunogeenisuustutkimukseen osallistui 350 henkilöä. Rokote nosti vasta-ainetasoja keskimäärin hyvin, myös 85 vuotta täyttäneillä. Vasta-ainetasojen nousussa oli kuitenkin eri henkilöiden välillä huomattavia eroja. Kaikista tutkituista noin 13 prosentilla ja 85-vuotiaista tai vanhemmista yli 20 prosentilla vasta-ainetasojen nousu jäi vähäiseksi. Näillä samoilla henkilöillä myös vasta-ainetasojen lähtöarvot olivat matalat. Immunogeenisuustutkimusta on käsitelty tarkemmin Ulla Sankilammen artikkelissa Kansanterveys-lehdessä 1995;2(8):13.

toisen palstan alkuun

Haittavaikutukset

Haittavaikutustutkimukseen osallistuivat kaikki 9 300 henkilöä, jotka saivat rokotteet syksyllä 1992. Rokotusten yhteydessä heille jaettiin haittavaikutuspäiväkirjat, jotka palautettiin viiden päivän seurannan jälkeen. Pneumokokirokotteen saaneista kahdella prosentilla oli kuumetta ja 44 prosentilla pistoskohta ärtyi. Vain influenssarokotteen saaneilla kuumetta oli prosentilla ja pistoskohta kipeytyi 30 prosentilla. Pistoskohdan reaktio oli yleensä lievä: 2,4 prosenttia pneumokokkirokotteen saaneista ja prosentti pelkästään influenssarokotteen saaneista koki sen haitallisena. Influenssarokote onkin yksi parhaiten siedettyjä rokotteita. Myöskään pneumokokkirokotteeseen liittyvät haittavaikutukset eivät rajoita rokotteen käyttöä.

Rokotusohjelmien vaikuttavuus

Eläkeikäisten suojautumista influenssaa ja pneumokokkitauteja vastaan voidaan tehostaa kahdella tavalla: laajentamalla influenssarokotusten kohderyhmää koskemaan kaikkia 65 vuotta täyttäneitä ja liittämällä pneumokokkirokote influenssarokotusohjelmaan. Influenssarokotteesta saatu hyöty vaihtelee rokotteen tehon ja epidemian ärhäkkyyden mukaan.

Onko riski sairastua pneumokokkibakteremiaan niin suuri, että suojautuminen rokotuksin tuntuu järkevältä? Tuoreen suomalaisen tutkimuksen mukaan bakteremian ilmaantuvuus 65 vuotta täyttäneessä väestössä on 27/100 000 vuodessa. Veriviljelyiden ottaminen on ilmeisesti aika harvinaista ainakin terveyskeskuksissa, joissa keuhkokuumepotilaat enimmäkseen hoidetaan. Bakteremioiden todellinen määrä lienee selvästi korkeampi. Tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa bakteremioiden ilmaantuvuus oli 80/100 000. Kun bakteremioiden määrää arvioidaan pneumokokin aiheuttaman keuhkokuumeen ilmaantuvuuden ja niistä bakteremisiksi tiedettyjen osuuden perusteella, saadaan ilmaantuvuudeksi noin 200/100 000.

Nämä laskelmat eivät ehkä riitä taloudellisiksi perusteiksi pneumokokkirokotteen ottamiseen yleiseen rokotusohjelmaan. Yksityisen henkilön kannalta arvioituna rokottamispäätös ei liene nykyisillä pneumokokkirokotteen hinnoilla taloudellinen kysymys: ainakin viisi vuotta kestävä rokotussuoja maksaa 115-150 mk. Henkilöt, joilla on suurentunut riski sairastua pneumokokkibakteremiaan, hyötyisivät nykyistä laajemmasta pneumokokkirokotteen käytöstä. Pneumokokkirokotussuosituksen mukaan tällaisia ovat 65 vuotta täyttäneet henkilöt, alkoholistit sekä potilaat, joilla on sydämen vajaatoiminta, krooninen keuhkosairaus, diabetes, maksan vajaatoiminta tai munuaisten vajaatoiminta.

Taulukko1

Taulukko 2

Pekka Honkanen,
Simo-Kuivaniemen terveyskeskus
(016) 269 300, pekka.honkanen@oulu.fi