Polion eradikaatiohetki lähenee

Maailman terveysjärjestön (WHO) jäsenmaat sitoutuivat vuonna 1988 ohjelmaan, jonka tavoitteena on hävittää polio maailmasta vuoden 2000 loppuun mennessä. Sen jälkeen vuosittain ilmoitettujen uusien poliotapausten määrä maailmassa on pudonnut noin kymmeneen prosenttiin vuodesta 1988, ja endeemisen poliovirusinfektion esiintyminen on saatu rajatuksi Afrikkaan, Intiaan lähinaapureineen ja joihinkin Lähi-Idän maihin. Suomea lähinnä polioviruksia esiintyy yhä Turkin itäosissa. Näyttää siltä, että isorokon tapaan jotkut Afrikan maat tulevat olemaan polioviruksen viimeisiä luonnollisia tyyssijoja.

Poliovirukset täyttävät periaatteessa hyvin globaalisen eradikaation edellytykset: 1) Ihminen on niiden ainoa luonnollinen isäntä. 2) Poliovirusinfektio on lähes poikkeuksetta suhteellisen lyhytkestoinen. 3) Poliovirusten säilyminen tartuntakykyisenä ympäristössä vaihtelee olosuhteista riippuen, mutta on kuitenkin rajallista. 4) Tehokkaat poliorokotteet kehitettiin jo neljä vuosikymmentä sitten.

Isorokkorokotteen keksimisen jälkeen vierähti noin 180 vuotta, ennen kuin tauti saatiin hävitetyksi. Rokotteen olemassaolo ei siis riitä, vaan myös sen käyttö on optimoitava kohteen erityispiirteiden mukaan. Keskeistä polionhävitysohjelman menestykselle on ollut vuosittain kahdesti toistettujen rokotuskampanjojen ("National Immunization Days") laajamittainen käyttö. Näissä annetaan annos trivalenttia, eläviä, heikennettyjä viruksia sisältävää oraalista poliorokotetta (OPV) kaikille alle 5-vuotiaille riippumatta aiemmin saaduista poliorokoteannoksista. Vaikka näitä kampanjoita on menestyksellä toteutettu jopa vaikean sisällissodan runtelemissa maissa (Afganistan, Sudan ym.), siirtynee polion eradikaation toteutuminen jonkin verran ensi vuosituhannen puolelle. Poliittisen sekasorron lisäksi resurssipula aiheuttaa viivettä erityisesti Afrikassa. Puutetta on paitsi selvästä rahasta myös kykenevästä seurantaorganisaatiosta. Yhdysvallat tukee poliohävitysohjelmaa varsin voimallisesti sekä rahallisesti että asiantuntijavoimin. Suoraa

toisen palstan alkuun

erityistukea ohjelmalle ovat antaneet myös muutamat muut WHO:n jäsenmaat, jossakin määrin myös Suomi.

Selvitykset yhä tarkemmiksi

Kun suuri valtaosa poliovirusinfektioista esiintyy ihmisissä oireettomina, ja kun endeemisissä maissa rokotteena käytetään eläviä viruksia sisältävää OPV:tä, on ohjelman seurannassa virologisten laboratorioiden osuus ratkaiseva. WHO on organisoinut tähän tarkoitukseen erityisen kansallisten poliolaboratorioiden sekä näitä tukevien referenssilaboratioiden verkoston, jossa KTL:n enteroviruslaboratorio on myös vahvasti mukana. Taudin vähetessä jokaisen tapauksen kohdalla on selvitettävä, aiheuttiko sen luonnon virus vai oliko kysymyksessä rokoteviruksen "villiintyminen". Selvittämällä epideemisen polioviruksen geneettisen alkuperän verkosto voi esimerkiksi nopeasti paljastaa yllättävien epidemioiden alkulähteen. Viruskantojen molekyyliepidemiologinen analyysi on myös osoittanut, että luonnollisten, "villityyppisten" poliovirusten geneettinen kirjavuus vähenee ohjelman edetessä.

WHO:n kuudesta toimialueesta Amerikoiden alue julistettiin poliovapaaksi vuonna 1994. Alueen poliovapaaksi julistamisen edellytyksenä on tieto siitä, että tautia aiheuttavia polioviruksia ei ole kolmeen vuoteen löydetty aktiivisesta etsinnästä huolimatta. WHO:n tämän hetken arvion mukaan koko maailma voidaan julistaa poliovapaaksi noin vuoden 2005 tienoilla. Edellytyksenä on luonnollisesti se, että ohjelma etenee vähintäänkin entiseen tahtiinsa. Hyvissä ajoin ennen tuota määräaikaa tulee kaikki tautia aiheuttavat polioviruskannat tuhota myös tutkimus- ja diagnostiikkalaboratorioista. Millä aikataululla ja missä järjestyksessä aikanaan voidaan luopua poliorokotuksista, on vielä varsin kiistanalaista.

Lähde: WHO/Global Programme for Vaccines and Immunizations

Tapani Hovi, KTL
(09) 4744 8321, tapani.hovi@ktl.fi