Infektiot potilasvahinkoina - potilasvahinkolain uudet säännökset

Vuonna 1987 osaksi terveydenhuoltojärjestelmää luodun potilasvahinkojärjestelmän keskeinen ajatus on se, että potilas voi saada hänelle aiheutuneesta potilasvahingosta korvausta ilman raskasta ja aikaa vievää oikeudenkäyntiä. Korvausasia voidaan ratkaista ilman potilaan ja hoitohenkilöstön suhdetta rasittavaa syyllisyyteen perustuvaa normistoa. Lain perusperiaatteet ovat toimineet hyvin, mutta eräiden yksityiskohtien osalta tuli käytännön ongelmia. Nämä koskivat mm. infektiokysymyksiä. Niiden vuoksi potilasvahinkolakia on tarkistettu niin, että muutokset tulivat voimaan viime toukokuun alusta.

Todennäköisesti suurin infektiovahinkojen korvaamiseen liittyvä ongelma oli, että infektioidenkin osalta oli aina erikseen arvioitava, olisiko vahinko ollut vältettävissä. Näin korvaus olisi ollut evättävä, koska yleensä yksittäistapauksessa on mahdoton osoittaa, kuinka infektio olisi vältetty. Jokaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä jää väistämättä jonkinlainen infektion riski, vaikka esimerkiksi sairaalainfektioiden torjuntaa pystyttäisiin tehostamaan. Toisaalta taas infektioiden alkuperää ei sairaaloissa välttämättä ryhdytä laajalti selvittämäänkään, koska se ei hoidon kannalta aina ole tarpeellista.

Riski tartunta-aineen joutumisesta elimistöön vaihtelee huomattavasti riippuen potilaan perussairaudesta tai -vammasta ja tarvitusta hoidosta. Myös riski tartunnan etenemisestä kliinisesti havaittavaksi infektioksi vaihtelee potilaan muuhun terveydentilaan liittyvistä seikoista riippuen. Korvauskäytännössä oli muodostunut epäkohdaksi se, että infektioita oli korvattu melko laajasti, vaikka laista ei ollutkaan johdettavissa riskin merkitystä. Esimerkiksi sellaisiakin pinnallisia infektioita, joilla ei ollut merkitystä potilaan paranemisen kannalta, oli korvattu. Korvaamatta oli sen sijaan jätetty poikkeuksellisia ja vakavia infektioita, kun infektion riski oli jostakin syystä ollut tavanomaista korkeampi.

Uuteen lakiin täsmennyksiä

Lainmuutosten tarkoituksena on mm. korvausvastuun perusteiden täsmentäminen siten, että aikaisempaa konkreettisemmin kävisi ilmi, mihin seikkoihin korvausoikeutta määriteltäessä on kiinnitettävä huomiota. Lisäksi lähdettiin siitä, että poikkeuksellisten ja vakavien vahinkojen korvaamiseen varaudutaan yleisellä kohtuuttomuussäännöksellä. Kun vahinkoa olisi aiheutunut hoidosta, arvioitaisiin, olisiko vahinko vältetty, jos olisi menetelty sen abstraktisesti arvioidun osaamisen tason mukaan, jota kokenut erikoisalansa hallitseva ammattihenkilö edustaa. Vaikka infektiona ilmenevää vahinkoa ei korvattaisi vältettävyysperusteella, korvausta olisi kuitenkin suoritettava, jos objektiivisesti arvioiden infektio on pahempi kuin potilaan voidaan olettaa sietävän.

Uusien säännösten mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut mm. tutkimuksen, hoidon tai muun vastaavan käsittelyn yhteydessä alkaneesta infektiosta. Edellytys on, ettei potilaan ole siedettävä vahinkoa ottaen huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden tai vamman laatu ja vaikeusaste sekä potilaan muu terveydentila.

Infektio on usein hoitoa komplisoiva tekijä. Se voi saada alkunsa esimerkiksi potilaan omista mikrobeista tai sairaala- taikka henkilökuntaperäisistä mikrobeista. Mikrobien alkuperän selvittäminen on käytännössä varsin hankalaa. Uuden säännöksen mukaan infektiovahinko voi tulla korvattavaksi, jos infektio on alkanut tutkimus- tai hoitotoimenpiteen seurauksena, vaikka infektio olisi saanut alkunsa potilaan omista mikrobeista. Korvaaminen ei

toisen palstan alkuun

vaadi, että infektio olisi voitu välttää toisin toimimalla.

Siedettävyys ratkaisee

Ratkaisevaa infektion korvattavuuden osalta on aiheutuneen vahingon siedettävyys objektiivisesti arvioiden. Vahingon siedettävyyttä arvioitaessa on otettava huomioon infektion ennakoitavuus, aiheutuneen vahingon vakavuus, käsiteltävänä olleen sairauden vaikeus sekä potilaan muu terveydentila.

Arvioitaessa onko potilaan siedettävä infektion aiheuttama vahinko, keskeinen arviointiperuste on infektion ennakoitavuus, ts. infektion riski yksittäistapauksissa. Kysymys on infektioriskin kokemusperäisestä arviosta yksittäistapauksessa. Käytännön ongelmana on, että infektioriskiin vaikuttavat monet seikat, eikä luotettavaa aineistoa ole aina saatavissa arvion perustaksi. Tilanteissa, joissa infektioriski on jo etukäteen selvästi tunnistettavissa, kysymys ei ole ennakoimattomasta infektiosta. Jos infektioriskin voidaan arvioida olevan vain prosentin parin luokkaa, voidaan infektion katsoa tulevan potilaille varsin sattumanvaraisesti, jolloin riskintasaus potilaiden kesken on lähtökohtaisesti perusteltua.

Kokemuksesta tiedetään, että erityinen infektion riski voi liittyä hoidettavana olevaan sairauteen ja sen edellyttämien hoitotoimenpiteiden luonteeseen. Kysymyksessä voi olla kohonnut riski itse tartunnasta. Kohonnut infektion riski voi liittyä myös siihen, että kehon itsepuolustusmekanismit eivät toimi tehokkaasti. Tällöin sellaisen mikrobin tartunta, joka useimmilla ihmisillä jää oireettomaksi, kehittyy kliinisesti havaittavaksi infektioksi.

Siedettävyys vaihtelee

Silloin kun potilaan sairauteen tai hoitoon liittyy kliinisesti merkitsevä infektion riski tai kun infektion riski potilaasta johtuvista yksilöllisistä syistä on tavanomaista korkeampi, potilaan on siedettävä yleensä infektio sairauteen ja sen hoitoon kuuluvana yleisenä komplikaatioriskinä.

Vahingon vakavuus

Siedettävyysarvioinnissa voidaan kuitenkin ottaa huomioon myös infektiosta aiheutuneen vahingon vakavuus. Matalasta infektioriskistä huolimatta tavanomaiset, pinnalliset leikkaushaavainfektiot potilaan olisi siedettävä. Kohonneesta infektion riskistä huolimatta infektion aiheuttama vahinko voi tulla korvattavaksi, jos vahinko on vakavuudeltaan harvinainen ja yllättävä. Tämä tarkoittaa, että siedettävyysarvioinnissa voidaan suhteuttaa vahingon vakavuus hoidettavana olleen sairauden laatuun ja vaikeusasteeseen sekä potilaan muuhun terveydentilaan laajemminkin kuin vain tarkastelemalla infektion riskiä.

Sairaalabakteerista ei aina korvausta

Infektion korvattavuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, onko potilaan infektion aiheuttanut mikrobi luokiteltu sairaalamikrobiksi vai ei. Korvattaviksi voivat tulla yhtä hyvin bakteerien, virusten ja sienten aiheuttamat infektiot. Vaikka infektion olisi aiheuttanut sairaalaolosuhteissa erityisen vastustuskykyiseksi kehittynyt ns. multiresistentti bakteerikanta, tämäkään ei tee sellaisenaan infektiosta korvattavaa potilasvahinkoa. Sen sijaan siedettävyysarvioinnissa voidaan ottaa huomioon kuitenkin se, että tällaisten bakteerien aiheuttama infektio saattaa olla vakava sen vaikeahoitoisuuden vuoksi.

Marja-Liisa Partanen, STM
(09) 160 4350
marja-liisa.partanen@stm.vn.fi