Resistenttien bakteerien kantajuus ja työtekijöiden oikeusturva

Työvoima liikkuu vapaasti EU:n alueella - uhka hoitajille ja potilaille?

MRSA-sairaalabakteeri on yleinen infektionaiheuttaja Euroopan sairaaloissa Pohjoismaita lukuun ottamatta. Kun hoitajilla ei ole töitä tarjolla kotimaassa, lähdetään työn hakuun esimerkiksi muihin EU:n maihin. Ulkomailla työskentelevien hoitajien kertomukset hygienian tasosta eivät ole mairittelevia: potilaiden eristämistä ei käytetä samoin perustein kuin meillä Suomessa tai käsien pesuun tarkoitetut puhdistusaineet on ostettava itse ja yhteissaippuat ovat edelleen käytössä. Entä jos hoitaja saa MRSA-tartunnan ulkomailla työskennellessään ja palaa Suomeen? Miten hänen käy?

Työympäristössä muutoksissa

Työskentelyolosuhteet suomalaisissa sairaaloissa ovat kiristyneet. Tätä väittämää tukevat usean vuoden aikana tehdyt työolobarometrit, joissa työelämän laadun muuttumista huonompaan suuntaan kuvaa hyvin kiireen ja työtahdin kiristymisen kokemiset. Suomessa ei ole tehty kattavia selvityksiä, onko huonoksi koetulla työelämän laadulla (lisääntyvä kiire, liiallinen työmäärä, epäterve henkilöstömitoitus ja -rakenne) ja sairaalainfektioiden esiintymisellä joitain yhtymäkohtia?

Hygieniahoitaja ammattina ei ole kovinkaan hyvin tunnettu. Tämän tehtäviin kuuluu mm. tiedon välittäminen ja valistaminen. Terveydenhuollon koulutettu ammattihenkilö on hänkin ihminen, joka saattaa pelätä bakteeritartuntaa tai ainakin voi olla epätietoinen. Hygieniahoitaja osaa antaa oikeita vastauksia eli miten bakteerit tarttuvat ja miten niiltä suojaudutaan. Hygieniahoitajan työparina toimii usein infektiolääkäri tai mikrobiologi. On olemassa maita, joissa on käytössä suositus, että 250 sairaansijaa kohden sairaanhoitopiireissä toimisi yksi hygieniahoitaja.

Hoitajan oikeusturva myös potilaan hyödyksi

Potilaan oikeudet hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun määritellään laissa (17.8.1992/785). Voiko esimerkiksi MRSA tai VRE -tartunnan saanut hoitaja tehdä hoitoalan kaikkia töitä? Voiko hoitaja kieltäytyä kolonisaationäytteistä? Onko pysyväksi kantajaksi jäänyt hoitaja oikeutettu uudelleenkoulutukseen? Voiko terveyslautakunta päätöksellään määrätä tartunnan saaneen hoitajan pois ansiotyöstään? Ovatko MRSA ja VRE -tartunnat ammattitautilaissa ja -asetuksessa( 3 §, Biologiset tekijät ) tarkoitettuja tyypillisiä sairausmuotoja?

Korvattaville ammattitaudeille on ominaista, ettei niitä esiinny ilman työssä tapahtuvaa altistusta. Vuoden 1989 ammattitautilain ja -asetuksen HE nro 153 perusteluosassa on mainittu mm., että

toisen palstan alkuun

useimpien korvattavien ammattitautien kohdalla syy-yhteyttä joudutaan tarkastelemaan vain yksilödiagnostisena kysymyksenä. Tällöin ammattitautidiagnoosilta edellytetään, että altistuminen ammattitautia aiheuttavalle tekijälle voidaan osoittaa ja taudinkuva sopii ammattitautiin sekä muut syyt on suljettu pois riittävällä todennäköisyydellä.

Paljon kysymyksiä, joihin on selvästi olemassa ainakin kahdenlaisia ja täysin vastakkaisia vastauksia. Yhden sairaanhoitopiirin hygieniatoimikunnan kokousasiakirjojen mukaan nämä samat kysymykset ovat hyvin relevantteja ja osittain vailla yksiselitteisiä vastauksia tai jopa lain tulkintoja.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjeet Veren välityksellä tarttuvat taudit työelämässä (oppaita 1997:8 fin). Tartunnankantajien työhön sijoittamisesta noudatetaan ohjeen mukaan henkilön työkyvyn arvioinnissa yleisiä periaatteita. Suomessa puhdistushoidot ovat onnistuneet hyvin, mutta aina on olemassa se mahdollisuus, että joku tartunnan saanut jää kantajaksi. Sekä eläke- että vakuutuslaitosten asiantuntijalääkäreiden kantana on ollut, että tartunnan kantajaksi jäänyt ei kuulu ammattitautilain piiriin, jolloin myöskään kyseinen henkilö ei ole oikeutettu työtapaturmana tai ammattitautina ammatillisen kuntoutuksen eli uudelleenkoulutuksen korvaukseen.

Tapaturmalautakunnan asiantuntijalääkärin kanta on ollut aivan päinvastainen eli kun biologinen tekijä on ammattitautilainsäädännössä mainittuna, olisi taudin kantaja oikeutettu uudelleenkoulutukseen. Tartunnan saaneen hoitajan sijoittuminen omassa maassa takaisin työelämään ei ole yksiselitteistä. Jos tartunta on saatu muualla eikä ns. puhdistushoito ole saanut taudinkantajaa puhtaaksi, on hoitajan oikeusturva Tehyn mielestä epäselvä. Työnantaja voi pakottaa nykyisten määräysten mukaan virkasuhteisen (kunta-alan mallivirkasääntö 9 § 1 mom.) antamaan tarvittaessa kolonisaationäytteen. Mitään ennakkopäätöksiä ei ole hoitajan mahdollisesta kieltäytymisestä. Ei myöskään siitä, että työnantaja kieltää hoitajan työskentelyn kieltäytymisen vuoksi.

Tartuntatautilain (25.7.1986/583) 20 §:n tulkinta on myös epäselvä. Terveyslautakunta voi määrätä tartunnan saaneen olemaan pois ansiotyöstään aikana, jolloin taudin leviämisen vaara on olemassa, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi yhtäjaksoisesti. Määrätäänkö tartunnan saanut pois työstä, kun on näyttöä epidemiasta ja on perusteltua epäillä, että kyseessä oleva henkilö on osa sitä? Tehyn mielestä sairaalainfektioiden kantajuuteen ja hoitohenkilöstön oikeusturvakysymyksiin liittyy vielä paljon epäselvyyttä, joka tulisi selvittää mieluummin jo ennalta eikä vasta jonkun ennakkotapauksen käsittelyn yhteydessä. Ammattitautilainsäädännön uudistaminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Irmeli Vuoriluoto, Tehy ry
(09) 155 2772, irmeli.vuoriluoto@tehy.fi