Valtakunnalliset sairaalainfektio-ohjelmat

Sairaalainfektioiden seuranta ja siihen liitetty aktiivinen sairaalainfektioiden torjuntatyö vähentää tutkimusten mukaan sairaalainfektioita. Yli 90 prosenttia sairaalainfektioista esiintyy endeemisenä ja seurantajärjestelmillä pyritään pääasiassa mittaamaan endeemisiä infektioita. Endeemisen perustason määrittäminen mahdollistaa eri torjuntatoimien tehon arvioimisen. Vertailuluvut muista sairaaloista voivat helpottaa tämän perustason tulkintaa edellyttäen, että tiedot on kerätty yhteisiä standardoituja menetelmiä käyttäen. Valtakunnallinen, useita sairaaloita kattava seurantajärjestelmä pyrkii tuottamaan sairaalainfektioiden ilmaantuvuuslukuja sairaaloiden omaan käyttöön.

USA:ssa pisimmät perinteet

Centers for Disease Control'in (CDC) koordinoima sairaalainfektioiden seurantaohjelma (NNIS) perustettiin vuonna 1970. Ohjelma on vapaaehtoinen. Tällä hetkellä siihen osallistuu on yli 200 sairaalaa. Kertyneen kokemuksen perusteella kaikkien sairaalainfektioiden seurannan on todettu vaativan liikaa voimavaroja hyötyyn nähden. Nykyisin ollaankin sitä mieltä, että toimet tulee suunnata tilanteisiin ja osastoille, joissa saadaan kohtuullisella panoksella mahdollisimman suuri hyöty. Tällaisia osastoja ovat esimerkiksi teho-osastot ja infektiotyypeistä leikkausalueen infektiot. Lisäksi NNIS on kehittänyt erilaisia potilaan yksilöllisiä ja ulkoisia riskitekijöitä huomioivia analyysitapoja, jotka parantavat ilmaantuvuuksien vertailua eri ajanjaksoina ja mahdollistavat sairaaloiden välisen vertailun. Näitä ovat esimerkiksi leikkausalueen infektioiden NNIS-riskiluokitus ja teho-osaston infektioiden seurannassa käytetyt vierasesinepäivät.

Valtakunnallisia ohjelmia myös Euroopassa

USA:n seurantamallia käyttäen useat maat Euroopassa ovat käynnistäneet 1990-luvun aikana omia valtakunnallisia ohjelmiaan, joita rahoitetaan pääasiassa julkisin varoin. Vain Belgiassa sairaalat saavat valtiolta tukea ohjelmaan osallistuessaan. Alankomaissa mukana ovat lähes kaikki sairaalat ja kaiken tyyppinen leikkaustoiminta. Ohjelma käynnistyi muutaman sairaalan pilottina ja laajentui pikku hiljaa nykymuotoon. Tänä vuonna päättäjät vakuuttuivat projektin hyödyllisyydestä siinä määrin, että siitä tuli pysyvä järjestelmä. Useat maat ovat aloittaneet pilottivaiheensa tekemällä prevalenssitutkimuksen, jonka yhteydessä sairaalainfektiomääritelmät ja seurantamenetelmät ovat tulleet sairaaloille tutuiksi. On maita (Norja, Espanja, Kreikka), joissa resurssien vähyyden vuoksi on päädytty ainoastaan määrävälein toistamaan valtakunnallisia prevalenssitutkimuksia. Alankomaat ja Belgia käynnistivät pilottivaiheensa samoihin aikoihin ja saman mallin mukaan. Se mahdollisti seurantaverkostojen tuottamien tulosten vertailun. Jatkossa vastaava vertailu on enenevässä määrin mahdollista, kun EU-maiden

toisen palstan alkuun

valtakunnalliset ohjelmat harmonisoituvat yhteistyön sekä myös koulutuksen kautta.

Suomen tilanne

Vuoden 1997 lopulla myös Suomessa alettiin STM:n ja KTL:n rahoittaman valtakunnallisen sairaalainfektio-ohjelman (SIRO) puitteissa kehittää sairaalainfektioiden seurantaa. Yhteistyötä on tehty neljän pilottisairaalan kanssa. Ensimmäisen vuoden aikana laadittiin ohjeet veriviljelypositiivisten infektioiden ja leikkausalueen infektioiden seuraamiseksi. Ohjeet laadittiin kansanvälisesti laajassa käytössä olevien CDC:n sairaalainfektioiden määritelmien pohjalta. Seuranta pilottisairaaloissa veriviljelypositiivisten infektoiden osalta alkoi syyskuussa 1998 ja leikkausalueen infektioiden tammikuussa 1999. Toimenpideryhmät on toistaiseksi rajattu nivelproteesi- ja koronaarikirurgiaan. Osallistuvat sairaalat ovat ilmoittaneet sairaalainfektiot lomakkeilla ja KTL:ssa ne on siirretty yhteiseen tietokantaan. Tiedot nk. nimittäjätiedoista, joihin ilmenneet infektiot on suhteutettu, on saatu suoraan sairaaloiden ATK-järjestelmistä. Näitä tietoja ovat mm. osasto- ja erikoisalakohtaiset hoitopäivät sekä kaikkien seurattavan toimenpiteen läpikäyneiden potilaiden riskitiedot (puhtausluokka, ASA-luokka, leikkauksen kesto). Riskitietojen avulla leikkausalueen infektioiden ilmaantuvuus voidaan toimenpideryhmän lisäksi laskea myös NNIS-riskiluokissa. Tämä parantaa ilmaantuvuuksien vertailua eri aikajaksoina sekä mahdollistaa sairaaloiden ja jopa maiden välisen vertailun.

Ohjelmalle on pystytetty omat kotisivut (http://www.ktl.fi/siro), joista osa on julkisia ja osalle on pääsy vain sovituilla osallistuvien sairaaloiden edustajilla. Julkisilla sivuilla on SIRO:n yleisesittely, sairaalainfektioalueen kirjallisuus- ja koulutuslinkkejä sekä olemassa olevat valtakunnalliset toimintaohjeet ja suositukset. Suljetuilla sivuilla on nähtävissä ko. sairaalan omat infektiotiedot ja tiedot yhteenvetotietokannasta. Raporttitaulukot on tehty muotoon, josta ne voidaan tulostaa suoraan ja käyttää annettaessa palautetta sairaalan sisällä.

SIRO:n tavoitteet

SIRO pyrkii siihen, että sairaalat mieltäisivät ohjelmaan osallistumisen oman toimintansa yhdeksi kehittämiskeinoksi. Toivottavaa olisi, että osallistuminen ei aiheuttaisi päällekkäisyyksiä jo toimivien seurantajärjestelmien kanssa. SIRO:ssa onkin keskitytty ennen kaikkea riskitekijätietojen keruuseen ja niiden huomioimiseen tulosten analyysissä, mitä Suomessa aiemmin ei ole juuri tehty. Lisäksi on pyritty kehittämään palautetta toimenpiteitä tekeviä yksiköitä kiinnostavaan muotoon.

Valtakunnallisia sairaalainfektio-ohjelmia Euroopassa

Outi Lyytikäinen, KTL
(09) 4744 8783, outi.lyytikainen@ktl.fi