Haarukkapaloja Finravinto 1997 -tutkimuksesta

D-vitamiini

Kevättalvella 1997 suomalaisten ruoankäyttöä ja ravintoaineiden saantia kartoitettiin KTL:n Finriski-tutkimuksen alaotoksessa. Finravinto 1997 toteutettiin viidellä alueella eri puolilla Suomea. Kutsutuista 72 prosenttia osallistui tutkimukseen. Kansanterveys-lehti julkaisee kevään numeroissa sarjan "Haarukkapaloja Finravinto 1997 -tutkimuksesta". Tutkimusraporttia voi tilata KTL:n kirjastosta.

Finravinto 1997 -tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudulla, Lounais-Suomessa, Itä-Suomessa entisissä Pohjois-Karjalan ja Kuopion lääneissä sekä Oulun läänissä. Alueiden 25-64 -vuotiaasta väestöstä Finriski-tutkimuksen perusotokseen poimittiin sekä miehistä että naisista 10-vuotisikäryhmittäin satunnaisotos, yhteensä 10 000 henkilöä. Ruokatottumuksia kuvaavaa tietoa kerättiin peruslomakkeella yli 7 000 tutkittavalta ja tarkempi ruoankäyttö ja ravintoaineiden saanti selvitettiin alaotoksesta noin 3 000 tutkittavalta edellisen päivän ravintohaastattelun avulla. Ruoan määrän arvioinnissa käytettiin annoskuvakirjaa.

Talvipimeällä D-vitamiinia etenkin kalasta ja ravintorasvoista

Suomalaisten ravintoaineiden saanti todettiin Finravinto-tutkimuksessa jokseenkin ravitsemussuositusten mukaiseksi. Rasvaliukoisista vitamiineista kalsiumin imeytymistä säätelevän ja luustolle tärkeän D-vitamiinin saanti oli kuitenkin tietyissä väestöryhmissä niukkaa. Miehet saivat ravinnostaan D-vitamiinia keskimäärin 5,2 mg/vrk (n. 0,6 mg/MJ) ja naiset 3,6 mg/vrk (n. 0,5 mg/MJ). D-vitamiinin saanti oli niukahkoa kaikilla tutkimusalueilla eikä alueiden välillä havaittu eroja kummallakaan sukupuolella. Sen sijaan ikäryhmittäiset erot olivat selvät. D-vitamiinin

toisen palstan alkuun

saanti energiayksikköä kohti ylitti suosituksen ainoastaan yli 45-vuotiailla.

Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet suomalaisessa ruokavaliossa ovat kala ja ravintorasvat. Kalasta saadaan keskimäärin puolet kaikesta ravinnon D-vitamiinista. Vanhimmassa ikäryhmässä (55-64-vuotiaat), joka sai ravinnostaan eniten D-vitamiinia, kalan osuus saantilähteenä oli jopa yli 60 prosenttia. Nuorin ikäryhmä (25-34-vuotiaat) sai D-vitamiinin pääosin ravintorasvoista ja kalasta. Molempien osuus D-vitamiinin lähteenä oli keskimäärin noin 30 prosenttia kokonaissaannista. D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta ja saanti ravinnosta onkin erityisen tärkeää pimeänä vuodenaikana tai jos ulkoilu on vähäistä.

Lapset ja ikääntyneet tarvitsevat tuplasti Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRNK, 1998) mukaan D-vitamiinin suositeltava saanti on 5 mg/vrk ja ravinnon energiaa kohti ilmaistuna 0,6 mg/MJ tai 2,5 mg/1000 kcal. Pikkulapsille, raskaana oleville, imettäville, yli 60-vuotiaille ja yksinomaan sisätiloissa oleskeleville suositellaan D-vitamiinia kaksinkertainen määrä, 10 mg/vrk.

Viitteet:
Finravinto 1997 -tutkimuksen työryhmä. Finravinto 1997 -tutkimus. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B8/1998. 96 s. 127 liitetaulukkoa. Helsinki, 1998.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suomalaiset ravitsemussuositukset. Komiteamietintö 1998:7. 80 s. Oy Edita Ab, Helsinki, 1998.

Finravinto 1997 -raportin tilaus: KTL, Kirjasto/Eija Lahtinen, puhelin (09) 4744 8498, faksi (09) 4744 8494 tai sähköposti: eija.lahtinen@ktl.fi; hinta 108 mk (sis. alv.), ISBN 951-740-090-x, ISSN 0359-3576

Liisa Valsta, KTL
(09) 4744 8598, liisa.valsta@ktl.fi