Kampylobakteeriepidemia Haukiputaalla elokuussa 1998

Haukiputaalla oli elokuussa 1998 kampylobakteerin (Campylobacter jejuni) aiheuttama räjähdysmäinen vatsatautiepidemia, joka levisi vesijohtoveden välityksellä. Kampylobakteeri on kehittyneiden maiden yleinen bakteeriripulin aiheuttaja. Sairastuneiden oireina ovat ripuli, vatsakrampit ja -kipu sekä kuume, jotka kestävät noin viikon. Kampylobakteeri-infektio voi aiheuttaa osalle sairastuneita jälkioireina nivel- tai silmätulehduksia, jotka ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia. Kampylobakteerin aiheuttama infektio on zoonoosi, jonka reservi on eläinkunnassa (esim. linnut, karja, kissat, koirat). Eläinten ulosteiden saastuttamasta pintavedestä voi löytyä kampylobakteeria ja epidemioita on aiemmin kuvattu liittyneenä klooraamattoman talousveden käyttöön.

Epidemianselvityksen yhteydessä KTL:n infektioepidemiologian osasto ja Haukiputaan kunnan viranomaiset tekivät laajan, väestöpohjaiseen satunnaisotantaan perustuneen kyselytutkimuksen. Tämän kyselytutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että vähintään 2 200 (15%) Haukiputaan 15 000 asukkaasta sairastui kampylobakteerin aiheuttamaan vatsatautiin. Sairastuneita oli kaikissa ikäryhmissä. Vaikka kampylobakteeria ei mikrobiologisin tutkimuksin

toisen palstan alkuun

voitu osoittaa vesijohtovedestä, epidemiologisessa tutkimuksessa vesijohtoveden juomisen ja sairastuvuuden välinen yhteys oli erittäin vahva: 20,1 prosenttia vesijohtovettä juoneista henkilöistä sairastui, kun yksikään niistä, jotka eivät juoneet vesijohtovettä kyselyajanjaksolla, ei sairastunut (p<0,001). Juodun veden määrän ja sairastuvuuden välillä oli myös selkeä annos-vaste suhde.

Epidemia oli luonteeltaan tyypillinen, äkillisesti alkanut yhden lähteen epidemia. Kaikki sairastuneet altistuivat ilmeisesti saastuneelle vedelle muutaman päivän aikana, jonka jälkeen bakteeri todennäköisesti hävisi vesijohtoverkostosta itsestään, jo ennen verkon kloorauksen aloittamista. Kaikki tutkitut kampylobakteerikannat olivat samaa alatyyppiä ja identtisiä pulssikenttä elektroforeesi-tutkimuksessa. Sairastumisten alkuajankohdista tehdyn epidemiakuvaajan ja kampylobakteerin itämisajan perusteella todennäköisin altistumisajankohta oli heinä-elokuun vaihteessa. Alueellisen, väestöön suhteutetun sairastuvuuden analyysin perusteella voi päätellä, että kunnan keskustassa oleva vesitorni jakoi saastunutta vettä asuinalueille.

Pekka Nuorti, KTL
(09) 4744 8691, pekka.nuorti@ktl.fi