MPR-rokotusohjelmien vertailua EU-maissa

Rokotusohjelmien vertailu eräissä EU-maissa paljastaa, että jos rokotuskattavuus saadaan riittävän korkeaksi, viruksen leviäminen väestössä pysähtyy ja tauti voidaan hävittää. On tärkeää, että rokottamisen tarpeellisuus nähdään myös tällaista taustaa vasten. Hävittämällä tavalliset lastentaudit estetään tuhansia vakavia sairaustapauksia vuosittain.

ESEN- (European Sero-Epidemiological Network) projekti perustettiin maaliskuussa 1996 EU:n rahoittamana. Siihen osallistuvat Englanti, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi Saksa, Suomi ja Tanska. Projektin tarkoituksena on vertailla viiden rokotuksilla ehkäistävän taudin ( hinkuyskä, kurkkumätä, tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko) rokotusohjelmia ja rokotuskattavuutta sekä näiden vaikutusta kyseisten tautien epidemiologiaan. Lisäksi väestön immuniteettia tutkitaan ja matemaattisen mallituksen avulla arvioidaan nykyisten rokotusohjelmien tehokkuutta ja mahdollisia parannustarpeita. Vertailun alustavia tuloksia on tarkasteltu Eurosurveillance-lehdessä. Viimeksi on julkaistu tietoja tuhkarokko-sikotauti-vihurirokkorokotuksista (MPR-rokotus).

Rokotusohjelmat hieman erilaisia

Kaikki maat, Italiaa lukuun ottamatta, käyttivät kahden pistoksen MPR-rokotusohjelmaa. Ensimmäinen rokotus annetaan kaikissa maissa 1-2 vuoden iässä. Toisen rokotuksen antoikä vaihtelee 3,5 ja 12 vuoden välillä. Kyseessä on elävä, heikennetty rokote, jossa luonnon tautia heikompi tauti istutetaan rokotettavaan. Se, että tarvitaan kaksi rokotusta johtuu lähinnä siitä, että

toisen palstan alkuun

ensimmäisellä kerralla osa rokotuksista epäonnistuu eikä immuniteettia synnykään.

Rokotuskattavuus ja tautien esiintyvyys

Tuhkarokkoa esimerkkinä käyttäen maakohtaisia lukuja vertaamalla käy selvästi ilmi rokotuskattavuuden ja esiintyvien tautitapausten välinen yhteys. Tutkimus on osoittanut, että on tärkeää saavuttaa 95 prosentin rokotuskattavuus. Myös matemaattiset mallit tukevat sitä, että vasta kun 95 lasta sadasta on rokotettu, tuhkarokkoviruksen kierto väestössä pysähtyy. Suomi ja Ruotsi ovat päässeet rajan yli, eikä tuhkarokkoa näissä maissa enää ole. Tanskassa, Englannissa ja Hollannissa on myös korkea rokotuskattavuus ja tuhkarokon häviäminen on lähellä, mutta paikallisten epidemioiden mahdollisuus on edelleen olemassa. Ranskassa, Saksassa ja Italiassa tuhkarokko on vielä tavallinen ja aiheuttaa paljon sairastumisia. Mitä harvinaisemmaksi tauti käy, sen tärkeämpää on saada tieto jokaisesta tapauksesta ja varmistaa se laboratoriotutkimuksin. Nykyään on jopa mahdollista selvittää tartunnan alkulähde molekyylitutkimusten avulla. On tärkeää tietää, onko tartunta peräisin omasta maasta vai onko sen saanut käydessään jossain toisessa maassa, jossa tauti on yleinen.

Lähde: Lévy-Bruhl D. et al. ESEN: a comparison of vaccination programmes - Part three: measles, mumps, and rubella. Eurosurveillance 1998, 3:115-119.

Irja Davidkin, KTL
(09) 4744 8366, irja.davidkin@ktl.fi