|
Ruoka- ja vesiperäisten epidemioiden uusi ilmoitusmenettely astui voimaan
helmikuun alussa 1997 ja sen seurauksena vesiperäisten epidemioiden
määrä näytti lisääntyvän huomattavasti. Viime vuoden aikana raportoitiin
noin 8 000 epidemioiden aiheuttamaa ripulitapausta, mikä oli edellisiin
vuosiin verrattuna moninkertainen määrä. Ilmoitusvelvollisuus ei yksin
aiheuttanut näin suurta vesiepidemioiden lisääntymistä, sillä luonnonolosuhteillakin
oli merkityksensä. Koko vuonna satoi erittäin runsaasti ja varsinkin
sulaan maahan satoi paljon vettä. Pohjavedet nousivat korkealle ja jopa
maan pintaan asti siellä, missä soranotto oli ollut liiallista. Runsaat
pintavesivalumat heikensivät monien järvien ja jokien vesien laatua
paikkakunnilla, missä esimerkiksi lantaloiden tai jätevesipuhdistamojen
lietteitä ei ollut suojattu huolellisesti. Vesilaitosten onkin Suomessa
varauduttava ilmastomuutoksen aiheuttamien sademäärien nousuun.
Epidemiat aiheuttavat huomattavia taloudellisia menetyksiä kunnalle.
Heinäveden taajaman kuntalaisista noin 80 prosenttia sairastui viimevuotisessa
vesiepidemiassa kalikiviruksen aiheuttamaan ripuliin. Kunnalle aiheutuneiksi
välittömiksi kustannuksiksi arvioitiin 370 000 mk, johon tulee lisätä
kahden yksityisen tuotantolaitoksen suorat menetykset 700 000 mk sekä
työnantajien sairauspoissaolomenetykset 500 000 markasta lähtien. Mahdollinen
uuden vedenottamon rakentaminen tulee maksamaan 4-10 miljoonaa markkaa.
toisen palstan alkuun
|
|
Epidemioiden ehkäisyssä on tärkeää huolehtia siitä,
että vesilaitosprosessit ovat riittävän tehokkaita tuottamaan hyvää
vettä. Raakaveden laadusta riippuen tarvitaan erilaisia puhdistusmenetelmiä.
Pintavesilaitoksen vastuuhenkilöiden täytyy tiedostaa, että raakavesi
saattaa ajoittain sisältää patogeeneja.
Tekopohja- ja pohjavesilaitoksilla putkirikkojen aiheuttamia epidemioita
on vaikea ehkäistä. Veden laatua on seurattava huolellisesti, ja terveyskeskusten
ja sairaaloiden on tunnistettava mahdolliset epidemiat varhain. Vastuu
kuuluu kunnalle, eikä tätä vastuuta voi kiertää syyttämällä epäedullisia
oloja. Kansanterveyslaitos auttaa ongelmatilanteissa.
Talousveden laadusta on tiedotettava kuntalaisille ja kuntalaisten
on saatava tosiasioita peittelemätön tieto ongelman syistä heti, kun
se tiedetään, eri toimenpiteistä ja etenkin verkoston puhdistuksesta
ja vedenjakelun katkoksista. Vesiepidemiatapauksissa kuntalaiset ovat
kritisoineet eniten heikkoa tiedottamista ja vasta toissijaisesti niitä
puutteita, jotka ovat johtaneet epidemian syntyyn.
Kaikkien vesilaitosten tulisi ajoittain tehdä talousvedelle riskinarviointi.
Siinä selvitetään toimenpiteet eri kriisitilanteita varten ja laaditaan
suunnitelmat eri ongelmatilanteita ja mahdollisia vahinkoja varten.
Erilaiset vesilaitokset ja esimerkiksi lomakeskukset tarvitsevat erilaiset
suunnitelmat ja toteutukset.
Terttu Vartiainen, KTL
|
