Opas ympäristöterveyden erityistilanteisiin

Ympäristöterveyden erityistilanteet ovat maassamme suhteellisen yleisiä. Vuoden 1998 aikana on ollut useita vesiepidemioita ja ruokamyrkytysepidemioita sekä kemiallisia tilanteita, joissa on tarvittu asiantuntija-apua kunnan omien toimenpiteiden tueksi. Kansanterveyslaitoksen infektioepidemiologian sekä ympäristöterveyden yksiköt ovat kehittäneet valmiuksiaan toimia kuntien apuna erityistilanteissa.

On selvää, että paikallinen toiminta on avainasemassa tilanteiden ehkäisyn, niihin varautumisen ja hoitamisen kannalta. Koska erityistilanteita sattuu yksittäisessä kunnassa harvoin, ei niiden hoitamiseen kehity rutiinia. Tämän vuoksi on tarpeen laatia suunnitelmat erityistilanteiden varalta yhteistyössä eri tahojen kanssa ja testata toimintaa käytännön harjoituksilla. Monissa kunnissa on myös vastuuhenkilöt ja ryhmät eri tilanteita varten, kuten esimerkiksi ruokamyrkytysten selvitysryhmät.

Aloite ympäristöterveyden erityistilanteiden oppaan laatimiseksi on tullut sosiaali- ja terveysministeriöltä lääkintähuollon neuvottelukunnan ABC-jaokselle, joka nimesi syksyllä 1997 työryhmän laatimaan opasta. Työryhmään on kuulunut edustajia paikallis- ja keskushallinnosta sekä tutkimuslaitoksista. Työryhmän puheenjohtajana on Vesa Riihimäki Työterveyslaitokselta ja sen sihteerinä on erikoistutkija Mikko Holopainen Kansanterveyslaitoksesta.

Työryhmä on tarkastellut ympäristöterveyden erityistilanteita, niihin varautumista ja tilannetoimintaa tapahtuneiden erityistilanteiden pohjalta. On kirjoitettu tapausselostuksia sattuneista epidemioista ja muista erityistilanteista ja niiden pohjalta laadittu varautumista ja tilannetoimintaa kuvaavia ohjeita ja kaavioita.

toisen palstan alkuun

Pääasiallinen toimintaohje erityistilanteessa on kuitenkin paikallisesti laadittu toimintaohje, jota kansallinen opas ei mitenkään voi korvata.

Ohjeet uhkakuvien mukaan

Opasluonnos rakentuu todennäköisimpien uhkakuvien mukaan. Ne on jaoteltu altistumista välittävän tekijän: vesi, ilma ja ravinto mukaan, joiden alla tarkastellaan mikrobiologisia ja kemiallisia tilanteita. Säteilyn aiheuttamat erityistilanteet on käsitelty erikseen. Oppaassa käsitellään myös tilanteita, jotka tulevat ilmi sairaustapauksina ja joissa alkuvaiheessa ei ole tietoa sairauden syystä tai altistumistavasta, mutta on syytä epäillä ympäristöaltistumista epidemian aiheuttajana. Lisäksi käsitellään eläinperäisiä sairauksia sekä mikrobeihin ja kemikaaleihin liittyviä tahallisen altistamisen uhkia (sabotaasi).

Oppaassa tarkoitettu erityistilanne on normaaliajan tilanne, jossa tarvitaan poikkeuksellisia voimavaroja tai ulkopuolista asiantuntemusta. Raja poikkeusoloihin on liukuva, mutta valitut uhkakuvat ja esimerkit ovat kaikki normaaliajan tilanteita. Erityistilanne koskettaa yleensä suurehkoa ryhmää tai väestönosaa. Yksittäisiin henkilöihin tai perheisiin rajoittuvat ongelmat eivät kuulu oppaan piiriin. Ympäristöterveyden erityistilanteet ovat Suomessa olleet useimmiten vesiepidemioita, ruokamyrkytysepidemioita ja ympäristön kemiallisen saastumiseen liittyviä tilanteita, kuten maaperän tai pohjaveden saastumisia.

Työryhmä pyrkii jättämään työnsä lääkintähuollon neuvottelukunnan ABC-jaokselle maaliskuussa 1999. Opas julkaistaneen lääkintähuollon neuvottelukunnan ja STM:n toimesta ja se tulee olemaan luettavissa internetissä KTL:n kotisivulla http://www.ktl.fi.

Mikko Holopainen, KTL
(017) 201 344, mikko.holopainen@ktl.fi